JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pen­kin­pai­na­jai­set vai pel­kät pai­na­jai­set?

28.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

23.9. 12:30
2020092312305520200928060000

Kirs­ti Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki

Tra­di­ti­oi­ta tar­vi­taan ja tra­di­ti­oi­ta löy­tyy. Kai­ken­lai­sia. Py­sy­viä ja vaih­tu­via.

”Nyt on meil­lä ilon päi­vä, abi­tu­rien­tit, kun on kou­lut lo­pus­sa ja koh­ta al­kaa ten­tit. Tuu­ti­ma­lul­lan, tuu­ti­ma­lul­lan tuu­ti­ma­lul­lan lei tuu­ti­ma­lul­lan luik­ki ja tuu­ti­ma­lul­lan lei. Mepä oom­me kou­lun pen­kit pe­rin peh­mi­tel­leet, mu­ka­vik­si möö­pe­leik­si muil­le muo­va­el­leet. Tuu­ti­ma­lul­lan..."

Tuo oli pen­kin­pai­na­jais­rie­mua 1950-lu­vul­la – ja eh­kä sitä en­nen­kin. Käy­tä­vät ko­ris­tel­tiin hu­mo­ris­ti­sin ka­ri­ka­tyy­rein, toki reh­to­rin kont­rol­loi­ma­na, kah­vi­tet­tiin hen­ki­lö­kun­ta kii­tos­pu­hein ja sim­pu­tet­tiin kou­luun jää­viä. Vuot­ta nuo­rem­mat oli­vat pu­keu­tu­neet pik­ku­lap­sik­si, he kun oli­vat vii­meis­tä päi­vää ”ala­luok­ka­lai­sia”. Sit­ten abit häi­pyi­vät he­vo­sa­je­lul­le (au­to­ja oli vai­ke­am­pi saa­da) ja il­lak­si ko­koon­nut­tiin jon­kun abin ko­tiin.

Vuo­sien myö­tä tra­di­tio sai uu­sia piir­tei­tä, he­vo­set vaih­tui­vat kuor­ma-au­toik­si ja ko­dit lai­va­ris­tei­lyik­si. Kun abit läh­te­vät tors­tai­na, ti­lal­le as­tuu uu­si eliit­ti, ”van­hat” uu­si­ne tra­di­ti­oi­neen.

Päi­väs­tä saat­toi tul­la us­ko­vai­sel­le nuo­rel­le mel­koi­nen pai­na­jai­nen. Opis­ke­lu vaa­tii täh­ti­het­kiä, mut­ta juh­la­päi­vään liit­tyi pal­jon sel­lais­ta, mi­hin us­ko­va nuo­ri ei ha­lun­nut yh­tyä.

Ta­ka­vuo­si­na Ete­lä-Suo­mes­sa luo­tiin uut­ta tra­di­ti­o­ta, jon­ka soi­si he­rää­vän hen­kiin. Se vaa­tii kyl­lä nuo­rel­ta, hä­nen per­heel­tään ja lä­hei­sil­tään vai­van­nä­köä ja yh­teis­työ­tä, mut­ta an­taa mah­ta­vat elä­myk­set: kun luok­ka­to­ve­rit läh­te­vät omiin me­noi­hin­sa, us­ko­vai­set nuo­ret ko­koon­tu­vat van­hem­pi­neen ja opet­ta­ji­neen yh­teen – joku kum­mi­kin so­pii jouk­koon.

En­sin et­sit­tiin koti, jon­ne saa­tiin tul­la. Tar­joi­lu hoi­det­tiin nyyt­ti­kes­tei­nä. Jol­lain äi­dil­lä oli so­pi­mus lä­hi­mar­ke­tin omis­ta­jan kans­sa he­del­mä­tis­kin in­ven­toin­nis­ta; heil­tä tuli san­gol­li­nen he­del­mä­sa­laat­tia, ka­las­ta­jai­sä sa­vus­ti saa­liin­sa, yh­det os­ti­vat pa­kas­te­kin­kun sil­loin, kun se jou­lun jäl­keen oli hal­vim­mil­laan, tai­vaan­ran­nan maa­la­ri, joka ei ol­lut muis­ta­nut nyyt­ti­pe­ri­aa­tet­ta, jät­ti tar­joi­lu­pöy­däl­le ava­tun purk­ka­pak­kauk­sen. Kaik­kien an­nit hä­vi­si­vät il­lan ai­ka­na.

Nuo­ret tu­li­vat niis­sä asuis­sa, jois­sa oli­vat kou­lus­sa ol­leet, ai­kui­set pu­keu­tui­vat edel­tä so­vi­tun tee­man mu­kai­ses­ti. Jos­kus olim­me pula-ajan kou­lu­lai­sia, jos­kus kan­sal­lis­pu­vuis­sa tai ”hie­noi­na”. Roo­le­ja löy­tyi ja vaat­tei­ta vaih­del­tiin.

Niis­tä vuo­sis­ta on ku­lu­nut nyt niin kau­an, et­tä te, sil­loi­sen abit ja van­hat, olet­te saat­te­le­mas­sa omia nuo­ri­an­ne, jot­kut kai jo lap­sen­lap­si­aan, kou­lu­vai­heen päät­ty­mi­seen. Muis­tat­te­ko, kun il­ta­har­tau­den pi­tä­jä ker­ran maa­lai­li seu­raa­van maa­nan­tain tun­nel­mia: Joku ker­too: ”Oli­pa mah­ta­va ris­tei­ly. En muis­ta sii­tä mi­tään.” Te voit­te sa­noa: ”Oli­pa mah­ta­va il­ta per­jan­tai­na. Muis­tan sen läpi elä­mä­ni.”

Ru­pe­ai­sit­te­ko suun­nit­te­le­maan ny­kyi­sil­le nuo­ril­le yh­des­sä hei­dän ja hei­dän ys­tä­vien­sä kans­sa vas­taa­van ta­pai­sia muis­to­ja? Tu­tus­tui­sit­te lap­siin­ne ja hei­dän ys­tä­viin­sä uu­des­ta nä­kö­kul­mas­ta, ja he löy­täi­si­vät teis­tä uu­sia piir­tei­tä.

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys