JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tahdon

1.7.2022 6.00

Juttua muokattu:

17.6. 13:09
2022061713090520220701060000

Vesa Kum­pu­la

Kuun­te­lin ää­ni­kir­ja­na Har­ri Vä­hä­jyl­kän kir­joit­ta­man kir­jan Tah­don. Tuon kir­jan kuun­te­lu­ai­ka oli rei­lut nel­jä ja puo­li tun­tia. Kir­jan esi­pu­hees­sa kir­joit­ta­ja toi­voi ”tu­le­vien si­vu­jen avaa­van lu­ki­joil­le pei­lin, jon­ka kaut­ta tar­kas­tel­la avi­o­liit­toa ja per­het­tä Ju­ma­lan suu­re­na ja kau­nii­na lah­ja­na. Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma ih­mis­tä koh­taan on hyvä niin myö­tä- kuin vas­toin­käy­mi­sis­sä­kin.”

Mik­si minä, jo vai­mo­ni kans­sa kah­des­taan elä­vä, ha­lu­sin py­säh­tyä tuon kir­jan ää­rel­le? Syy oli se, et­tä mi­nua pyy­det­tiin pi­tä­mään hää­pu­he erään nuo­ren pa­rin häis­sä. Näin pää­dyin avaa­maan Kuu­le-so­vel­luk­sen ja siel­tä tuo kir­ja löy­tyi. Kuun­nel­les­sa­ni kir­jaa omat tun­tee­ni vaih­te­li­vat ilon ja su­run vai­heil­la. Tun­teit­te­ni vuo­ris­to­ra­dal­la koh­ta­sin lii­kut­ta­via het­kiä, kun iloit­sin kir­jan hen­ki­löi­den puo­les­ta. Toi­saal­ta koin su­rua nii­den puo­les­ta, jot­ka oli­vat omis­sa va­lin­nois­saan pää­ty­neet huo­noi­hin rat­kai­sui­hin.

Kir­jan kir­joit­ta­jal­le Har­ri Vä­hä­jyl­käl­le Pyhä Hen­ki oli avan­nut, kuin­ka ar­mol­li­nen ja ra­kas­ta­va Isä Ju­ma­lan lap­sil­la on. Kir­jan ker­ron­ta ava­si mu­ka­val­la ta­val­la sitä, kuin­ka mei­dän tu­li­si suh­tau­tua lä­him­mäi­siin sil­loin­kin, kun asi­at ovat men­neet huo­nos­ti. Suo­sit­te­len kir­jan lu­ke­mis­ta tai kuun­te­le­mis­ta seu­rus­te­le­vil­le, kih­lau­tu­neil­le, kai­kil­le avi­o­puo­li­soil­le ja ai­van jo­kai­sel­le.

Eh­kä juu­ri aja­tus ar­mol­li­suu­des­ta ja Ju­ma­lan rak­kau­des­ta oh­ja­si­vat ot­ta­maan hää­pu­heen joh­dan­nok­si Ko­los­sa­lais­kir­jeen kol­man­nen lu­vun ja­keen: ”Te, jot­ka olet­te Ju­ma­lan va­lit­tu­ja, py­hiä ja hä­nel­le rak­kai­ta, pu­keu­tu­kaa siis sy­dä­mel­li­seen ar­mah­ta­vai­suu­teen, ys­tä­väl­li­syy­teen, nöy­ryy­teen, lem­pey­teen ja kär­si­väl­li­syy­teen” (Kol. 3:12). Ju­ma­lan lap­set ovat Ju­ma­lan va­lit­tu­ja ja hä­nel­le rak­kai­ta. Tuo rak­kaus vai­kut­taa us­kon kaut­ta us­ko­vai­sis­sa ih­mi­sis­sä hen­gen he­del­mi­nä tuos­sa ja­kees­sa mai­ni­tul­la ta­val­la.

Kun nuo­ret ovat pyy­tä­neet mi­nul­ta omiin häi­hin­sä pu­het­ta, olen ko­ke­nut sen suu­re­na luot­ta­muk­sen osoi­tuk­se­na. Mo­nes­ti mie­li on her­kis­ty­nyt­kin, kun olen ky­sy­nyt, ha­lu­a­vat­ko he juh­la­pu­heen vai enem­män­kin seu­ra­pu­heen. Vas­taus on ol­lut poik­keuk­set­ta se, et­tä Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta pi­det­tä­vän seu­ra­pu­heen. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni en ole vie­lä tuo­ta pyy­det­tyä hää­pu­het­ta pi­tä­nyt, mut­ta blo­gi­teks­tin jul­kai­su­päi­vä­nä se on jo ta­ka­na­päin.

Hää­pu­hee­ni ha­lu­sin päät­tää sa­noi­hin, jos­sa toi­vo­tan hää­pa­ril­le siu­nat­tua ja tur­val­lis­ta yh­teis­tä mat­kaa:

”Tämä on Tei­dän hää­juh­lan­ne. Var­mas­ti tei­dän­kin aja­tuk­sis­sa on pääl­lim­mäi­se­nä kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä Ju­ma­la on näin tei­dät oh­jan­nut yh­teen. Me kaik­ki olem­me saa­neet iloi­ta ja saam­me iloi­ta täs­sä juh­las­sa. Olem­me saa­neet pie­nen het­ken vii­väh­tää tär­ke­än sa­no­man ää­rel­lä kuu­le­mas­sa, mitä Ju­ma­lal­la on meil­le sa­not­ta­vaa. Toi­von, et­tä tär­keim­mäk­si asi­ak­si täs­sä het­kes­sä nou­si­si Ju­ma­lan ar­mo ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi. Sik­si ha­lu­an ju­lis­taa tä­män kal­liin evan­ke­liu­min sa­no­man. Evan­ke­liu­mi on mei­dän kaik­kien voi­ma ja se kuu­luu kai­kil­le, sel­lai­sel­le­kin, joka tun­net, et­tä et ole tä­män val­ta­kun­nan asu­kas. Evan­ke­liu­mis­sa on niin suu­ri voi­ma, et­tä se siir­tää ih­mi­sen kuo­le­mas­ta elä­mään. Syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Näin me jo­kai­nen saam­me jää­dä us­ko­maan.

Ra­kas hää­pa­ri, ol­koon evan­ke­liu­mi Tei­dän voi­ma­nan­ne jo­ka­päi­väi­sen elä­män mat­kal­le. Siu­nat­tua ja tur­val­lis­ta yh­teis­tä mat­kaa.”

On kau­nis näky, kun nuo­ret hää­mars­sin tah­dis­sa kä­ve­le­vät alt­ta­ril­le. Vih­ki­pa­pin pu­hees­sa heil­le ava­taan Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta, mitä avi­o­liit­to mer­kit­see. Se on Ju­ma­lan sää­tä­mä ja pyhä. Se on myös tah­toa ra­kas­taa ai­na kuo­le­maan saak­ka ja se vel­voit­taa puo­li­soi­ta hoi­ta­maan avi­o­liit­toa. En­sim­mäi­sen Ko­rint­to­lais­kir­jeen 13. lu­vun vii­mei­seen ja­kee­seen tii­vis­tyy kaik­ki oleel­li­nen: ”Nyt siis py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo ja rak­kaus. Mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus.”

”Rak­kaus kuin meri kan­taa

yli kirk­kaan ula­pan.

Her­ra meil­le suun­nan an­taa

läpi päi­vän tu­le­van.

It­se hän on rak­kaus,

hä­nel­tä on siu­naus.

Saam­me voi­maa elä­määm­me,

kun me Her­ran tur­viin jääm­me.”

(SL 332:2)

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys