JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Työ – ilon ja onnellisuuden lähde?

19.2.2022 7.00

Juttua muokattu:

18.2. 11:40
2022021811405020220219070000

Vau­la Es­ke­li


Ih­mi­set ko­ke­vat on­nea mo­nis­ta asi­ois­ta. Työ on yk­si te­ki­jä, joka osal­taan voi li­sä­tä on­nel­li­suut­ta ja tyy­ty­väi­syyt­tä ih­mi­sen elä­mäs­sä. Se ei ole pel­käs­tään toi­meen­tu­lon an­ta­ja, vaan sen mer­ki­tys on hy­vin mo­ni­ta­hoi­nen.

Työs­sä viih­ty­mi­seen ja työ­mo­ti­vaa­ti­oon vai­kut­ta­vat esi­mer­kik­si hy­vät työ­o­lot, hyvä työ­il­ma­pii­ri ja so­si­aa­li­set suh­teet työ­pai­kal­la sekä palk­ka­ta­so. Tär­kei­nä te­ki­jöi­nä hy­väs­tä työ­pai­kas­ta nou­se­vat myös työn­te­ki­jän ko­ke­ma luot­ta­mus ja ar­vos­ta­mi­nen. Mui­ta tun­nus­merk­ke­jä hy­väs­tä työ­pai­kas­ta ovat hyvä joh­ta­mi­nen ja se, et­tä työn­te­ki­jäl­lä on mah­dol­li­suus ke­hit­tää it­se­ään ja ede­tä omal­la työ­u­ral­laan. Työs­sä voi ko­kea ole­van­sa tar­peel­li­nen ja hyö­dyk­si omien vah­vuuk­sien­sa kaut­ta niin työ­yh­tei­sön si­säl­lä kuin yh­teis­kun­nas­sa­kin. Par­haim­mil­laan työ voi an­taa elä­mäl­le mer­ki­tyk­sen, vaik­ka työ it­ses­sään ei tee ke­tään on­nel­li­sek­si. Ku­ten elä­mäs­sä­kin on hy­viä ja huo­no­ja päi­viä, niin on myös työs­sä.

Lap­suu­des­ta mo­net muis­ta­vat omat haa­veen­sa ja poh­dis­ke­lun­sa sii­tä, mikä mi­nus­ta tu­lee iso­na. Jos­kus ne haa­veet joh­ta­vat ky­sei­seen am­mat­tiin, mut­ta usein am­mat­ti­haa­ve voi muut­tua iän kart­tu­es­sa ja opis­ke­lu­paik­kaa miet­ties­sä sekä eri­lais­ten elä­män­ti­lan­tei­den vai­ku­tuk­ses­ta.

Olen it­se saa­nut teh­dä työ­tä, jos­ta haa­vei­lin ja jos­ta olen pi­tä­nyt. Se on täyt­tä­nyt mi­nun tar­pee­ni ja toi­vee­ni. Ha­kies­sa­ni en­sim­mäis­tä opis­ke­lu­paik­kaa haas­tat­te­li­ja ky­syi, et­tä mi­täs sit­ten, jos et nyt pää­se­kään opis­ke­le­maan. Muis­tan vas­tan­nee­ni sii­hen hy­vin päät­tä­väi­ses­ti, et­tä sit­ten vain haen uu­des­taan, kun­nes pää­sen opis­ke­le­maan. Sain sil­loin opis­ke­lu­pai­kan, ei­kä uut­ta ha­ku­ker­taa tar­vin­nut odo­tel­la. Myö­hem­min opis­ke­lin uu­den am­ma­tin ja nyt työ­u­ra­ni lop­pu­puo­lel­la olen vä­lil­lä pa­lan­nut te­ke­mään lä­hes sa­maa työ­tä, jos­sa nuo­re­na aloi­tin.

Kes­kus­te­lin muu­ta­mien tut­ta­vie­ni kans­sa hei­dän omas­ta työ­u­ras­taan sekä työs­sä viih­ty­mi­ses­tä ja sii­hen vai­kut­ta­vis­ta te­ki­jöis­tä. Van­hem­mal­la ikä­pol­vel­la työn mer­ki­tys on saa­nut ar­vo­maa­il­mas­sa eri­lai­sia pai­no­tuk­sia kuin esi­mer­kik­si ny­ky­ai­ka­na. Toi­me­li­ai­suus ja työ­hön omis­tau­tu­mi­nen ja oli­vat so­dan jäl­keen kas­va­neel­le su­ku­pol­vel­le it­ses­tään sel­vää. Toi­meen­tu­lon hank­ki­mi­nen saat­toi ol­la tuol­loin suu­ren vai­van­nä­ön ta­ka­na. Omien van­hem­pien esi­merk­ki oh­jaa las­ten asen­net­ta työn­te­koon ja am­ma­tin­va­lin­taan. Ko­to­na saa­tu kan­nus­tus aut­taa las­ta ym­mär­tä­mään esi­mer­kik­si kou­lu­työn mer­ki­tyk­sen ja sen tuo­mat mah­dol­li­suu­det myö­hem­mäs­sä elä­mäs­sä. Ko­to­na opi­tuis­ta tai­dois­ta on suu­ri hyö­ty sii­nä vai­hees­sa, kun nuo­ri it­se­näis­tyy ja muut­taa omaan asun­toon.

Ny­kyih­mi­sel­le si­tou­tu­nei­suus työn­te­koon nä­kyy esi­mer­kik­si niin, et­tä työ­tä sa­mas­sa työ­pai­kas­sa ja am­ma­tis­sa ei vält­tä­mät­tä jat­ke­ta enää elä­kei­kään saak­ka. Mo­net ih­mi­set vaih­ta­vat alaa opis­ke­le­mal­la uu­den am­ma­tin, ja myös työ­paik­kaa vaih­de­taan her­kem­min kuin en­nen. Kes­kus­te­luis­sa tuli esil­le myös se, et­tä mitä kiin­nos­ta­vam­mak­si ja si­säl­tö­rik­kaam­mak­si hen­ki­lö koki oman työn­sä, sitä pal­kit­se­vam­mak­si se ko­et­tiin. On tär­ke­ää saa­da tun­tea, et­tä työ on mie­le­käs­tä. Se li­sää myös työ­hön si­tou­tu­mis­ta ja työ­tyy­ty­väi­syyt­tä. Työ­tä te­ke­mäl­lä ih­mi­nen saa osak­seen siu­nauk­sen, joka aut­taa hän­tä jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä.

Vas­taa­vas­ti työn kuor­mit­ta­vuus on hai­tal­lis­ta ih­mi­sen fyy­si­sel­le ja psyyk­ki­sel­le ter­vey­del­le. Työ­hön ja työ­yh­tei­söön liit­ty­vät eri­lai­set ris­ti­rii­dat ja yli­kuor­mi­tus ai­heut­ta­vat stres­siä ja uu­pu­mus­ta ja hei­ken­tä­vät työs­sä jak­sa­mis­ta.

Tut­ta­va­per­heen äi­ti toi esil­le sen, kuin­ka lap­si­per­hees­sä van­hem­mat jou­tu­vat miet­ti­mään sitä, mi­ten so­vit­taa yh­teen las­ten kas­va­tuk­sen ja työn. Las­ten ol­les­sa pie­niä ja kas­va­es­sa ti­lan­teet per­heen si­säl­lä muut­tu­vat ja vaa­ti­vat pal­jon sekä äi­din et­tä isän voi­ma­va­ro­ja. Ko­ti­äi­ti­nä hän sa­noi käy­vän­sä it­se omat ke­hi­tys­kes­kus­te­lun­sa.

Ko­to­na lap­sia hoi­ta­va van­hem­pi te­kee tär­ke­ää kas­va­tus­teh­tä­vää ja tar­vit­see ar­vos­tuk­sen li­säk­si myös to­del­lis­ta tu­kea yh­teis­kun­nal­ta. Vii­me ai­koi­na on pal­jon tuo­tu esil­le tasa-ar­voa. Kaik­keen tasa-ar­vo ei kui­ten­kaan yl­lä, vaan Ju­ma­la on aset­ta­nut äi­dil­le ja isäl­le omat teh­tä­vät. Per­hees­sä työ­tä ja vas­tuu­ta riit­tää mo­lem­mil­le, sen ja­ka­mi­nen aut­taa van­hem­pia jak­sa­maan ar­jen kes­kel­lä. Ko­to­na teh­ty kas­va­tus­työ on kor­vaa­ma­ton­ta las­ten hy­vin­voin­nin kan­nal­ta, jopa niin, et­tä eri­lai­sil­la roo­leil­la ja yh­teis­kun­nal­li­sel­la ase­mal­la ei ole mer­ki­tys­tä sil­loin, kun van­hem­mat nä­ke­vät lap­sen ai­nut­ker­tai­se­na, lah­ja­na.

Työn mo­ni­ta­hoi­nen mer­ki­tys on kes­keis­tä, on se sit­ten ko­din ul­ko­puo­lel­la tai ko­to­na teh­tä­vää työ­tä, las­ten­hoi­to- tai omais­hoi­ta­jan työ­tä. Omais­hoi­ta­jan työ on vaa­ti­vaa eri­tyis­lap­sen, vam­mai­sen tai van­huk­sen hoi­ta­mis­ta. Omas­sa työs­sä­ni olen koh­dan­nut iäk­käi­tä, puo­li­so­aan hoi­ta­via ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­si­vat en­si­si­jai­ses­ti it­se osal­lis­tua lä­hei­sen­sä hoi­toon. Ker­ran eräs tut­tu, kah­dek­saa­kym­men­tä ikä­vuot­ta lä­hes­ty­vä nai­nen sa­noi kau­niis­ti, et­tä tämä on mi­nul­le an­net­tu rak­kau­den pal­ve­lu­teh­tä­vä, ja sitä ai­on teh­dä niil­lä voi­mil­la, jot­ka mi­nul­le an­ne­taan.

Omais­hoi­to­työs­tä olen it­se­kin saa­nut pie­nen sii­vun toi­mies­sa­ni eri­tyis­lap­sen per­heel­le hä­nen omais­hoi­ta­ja­van­hem­man va­paa­päi­vien lo­mit­ta­ja­na. Tuon työn rik­kaus ei tule sii­tä saa­dus­ta palk­ki­os­ta, vaan ilos­ta, jon­ka tuo eri­tyis­lap­si on tuo­nut mei­dän ko­tiim­me noi­na vii­kon­lop­pui­na.

Eri­lai­sia työ­hön liit­ty­viä te­ki­jöi­tä poh­ties­sa nou­see esiin yh­te­nä osa-alu­ee­na työt­tö­mäk­si jou­tu­mi­nen ja työn­te­koa ra­joit­ta­vat te­ki­jät. Työn suu­ri ar­vos­tus ko­ros­tuu mo­nel­la ta­hol­la. Se on asia, jota ei eh­kä tule aja­tel­leek­si kii­reis­tä työ­u­raa teh­des­sä. Työt­tö­mäl­le ti­lan­ne voi kui­ten­kin ol­la epä­toi­voi­nen ja ma­sen­ta­va. Työt­tö­mäk­si jää­mi­nen tuo toi­meen­tu­lo­huo­lia ja hen­kis­tä hä­tää niin yk­si­ne­lä­väl­le kuin per­heel­li­sel­le­kin. Ym­pä­ris­tön pai­neet li­sää­vät stres­siä työt­tö­myy­den jat­ku­es­sa pi­dem­pään. Työ­tön voi jou­tua ko­ke­maan ul­ko­puo­lis­ten ar­vos­te­lua ja syr­jin­tää. Li­säk­si on myös hei­tä, jot­ka ei­vät ter­vey­ten­sä vuok­si ky­ke­ne te­ke­mään töi­tä. Ih­mis­ten eri­lai­suus ei sai­si aset­taa ke­tään hei­kom­paan ase­maan, sil­lä olem­me­han Ju­ma­lan sil­mis­sä kaik­ki sa­ma­nar­voi­sia. Em­me­hän ha­lua omal­ta osal­tam­me ol­la li­sää­mäs­sä ke­nen­kään taak­kaa, vaan Raa­ma­tun ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti kan­tai­sim­me tois­tem­me taak­ko­ja ja oli­sim­me apua tar­vit­se­van lä­hel­lä (Gal. 6:2).


Ri­pus­tan pyyk­kiä na­rul­le

val­koi­sia, mus­tia, kir­ja­via


na­rul­la lap­sen pai­to­ja,

nuo­ren lem­pi­hup­pa­ri,

äi­din om­pe­le­ma lii­na,

ano­pin ’tik­ku­a­mat’ su­kat.


Kat­son elä­män jäl­kiä,

nämä kaik­ki

mi­nul­le an­net­tu.


(Vau­la Es­ke­li)

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
VaulaEskeli

Lasillinen maitoa ja siivu vastaleivottua pullaa

10.5.2022 9.00
VaulaEskeli

Tästä Psalmista en luovu

19.4.2022 10.00
VaulaEskeli

Vanhan taulun sanoma

15.3.2022 6.00
VaulaEskeli

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

11.1.2022 6.00
VaulaEskeli

Joulun ilosanoma leviää koko maailmalle

24.12.2021 6.00
VaulaEskeli

Lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille

20.11.2021 6.00
VaulaEskeli

Vuoropuhelua totuudessa

28.10.2021 8.00
VaulaEskeli

Jotta muistaisin kesän lämmön

27.9.2021 13.30
VaulaEskeli

C-kasettisukupolven musiikkitaltiointeja

1.9.2021 7.00
VaulaEskeli

Rippijuhlia

30.7.2021 7.00
VaulaEskeli

Suviseuroissa päiväseltään

4.7.2021 7.05
VaulaEskeli

Aurinkomme ylösnousi

5.6.2021 7.05
VaulaEskeli

Viime tipassa – yhdestoista hetki

5.5.2021 8.40
VaulaEskeli

Mitä sinulle kuuluu?

8.4.2021 7.00
VaulaEskeli

Miksi kannattaa rukoilla?

8.3.2021 7.15
VaulaEskeli

”Oi katsohan lintua oksalla puun”

30.1.2021 6.15
VaulaEskeli

Joulun valo loistaa pimeän keskellä

23.12.2020 7.30
VaulaEskeli

Eikö sunnuntai ole enää lepopäivä?

21.11.2020 6.15
VaulaEskeli

Lentäen pelkojen yli

26.10.2020 6.15
VaulaEskeli

Nappikoneelta kaupunkiin

20.9.2020 7.30
VaulaEskeli

Puutarhassa voi kokea ihmeitä

18.8.2020 11.05
VaulaEskeli

Aurinko pilkottaa puiden välistä

24.7.2020 6.10
VaulaEskeli

Alkukesän vihreys kantaa huomisen toivoa

22.6.2020 6.00
VaulaEskeli

Kokemuksia tukiperhe- ja sijaisvanhemmuudesta

9.5.2020 6.15
VaulaEskeli

Kirje kummilapselle

24.4.2020 12.35
VaulaEskeli

Pyhäkoulu tukee lapsen uskoa

29.3.2020 6.20
VaulaEskeli

Runot avaavat erilaisia näkökulmia

19.2.2020 6.30
VaulaEskeli

Postiautomatkaa ja leivoksia, muistoja lapsuudesta

12.1.2020 6.45
27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys