Jumalan luomat sukupuolet täydentävät toisiaan

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kä­si­tel­lään har­va se päi­vä nais- ja mies­su­ku­puol­ten vä­lis­tä er­kaan­tu­mis­ta ja ris­ti­rii­to­ja. Tut­ki­mus­ten­kin mu­kaan eri­tyi­ses­ti 2000-lu­vun alus­sa syn­ty­neet nuo­ret nai­set ja mie­het ajau­tu­vat ar­voil­taan etääm­mäl­le toi­sis­taan. Mies­ten kes­kuu­des­sa on enem­män kon­ser­va­tii­vis­ta ajat­te­lua, kun taas mer­kit­tä­vän suu­ri nais­ten jouk­ko on omak­su­nut mie­hiä li­be­raa­lim­mat ar­vot. Käy­tän­nös­sä pu­hu­taan esi­mer­kik­si nais­vi­has­ta tai vas­taa­vas­ti nais­ten oi­keuk­sien aja­mi­ses­ta ta­val­la, jos­sa mies­ten oi­keu­det jää­vät nii­den jal­koi­hin. Tä­hän ai­he­pii­riin liit­ty­en on pu­hut­tu myös sii­tä, et­tä osa ko­kee vai­ke­ak­si löy­tää seu­rus­te­lu­kump­pa­nia ja puo­li­soa vas­tak­kai­ses­ta su­ku­puo­les­ta.

Usko tähtää ikuisuuteen

Ih­mi­se­lä­män yk­si kes­kei­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä on: mitä on kuo­le­man jäl­keen? Moni ei ha­lua aja­tel­la tai poh­tia ky­sy­mys­tä. Ju­ma­la loi kui­ten­kin ih­mi­sen elä­mään omas­sa yh­tey­des­sään. Sik­si ih­mi­nen poh­tii omaa ole­mis­taan ja tar­koi­tus­taan luo­ma­kun­nas­sa. Raa­ma­tun mu­kaan jo­kais­ta ih­mis­tä odot­taa ajal­li­sen elä­män jäl­keen ikui­suus, joko Ju­ma­lan yh­tey­des­sä tai eros­sa hä­nes­tä.