Näkyvä syntyy näkymättömästä

Suo­ma­lai­set saa­vat poh­joi­sen kan­sa­na naut­tia nel­jäs­tä eri­lai­ses­ta vuo­de­na­jas­ta. Vuo­den­kier­to omal­ta osal­taan pu­huu sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on elä­män an­ta­ja. Hän an­taa hy­väk­si nä­ke­män­sä ajan niin kas­veil­le, eläi­mil­le kuin ih­mi­sel­le­kin. Näis­tä vain ih­mi­nen on Ju­ma­lan kuva ja sie­lul­li­nen olen­to. Ju­ma­la loi ih­mi­sen elä­mään yh­tey­des­sään. Maa­il­ma ja luo­ma­kun­ta ovat ih­mi­sen ajal­li­nen eli­nym­pä­ris­tö, mut­ta myös sil­le Ju­ma­la aset­ti alun ja lo­pun. Ih­mi­nen on kut­sut­tu huo­leh­ti­maan täs­tä asuin­si­jas­taan, mut­ta ei si­ten, et­tä al­kai­si pal­vel­la luo­tua Luo­jan si­jaan (Room. 1:25).

Ahtaalla, mutta ei umpikujassa

Tä­män leh­den Kap­säk­ki ker­too nuor­ten haa­veis­ta ja unel­mis­ta. Ne ovat var­sin re­a­lis­ti­sia ja koh­tuul­li­sia, ku­ten puo­li­so, per­he, koti maal­la, am­mat­ti ja työ. Jot­ta voi haa­veil­la tai unel­moi­da, täy­tyy ol­la us­koa sii­hen, et­tä edes­sä yli­pää­tään on tu­le­vai­suus ja tu­le­vai­suu­des­sa voi ta­pah­tua hy­viä asi­oi­ta. Tä­hän liit­tyy myös luot­ta­mus omiin mah­dol­li­suuk­siin toi­mia ja edis­tää haa­vei­den to­teu­tu­mis­ta.