Avioliitto on Jumalan lahja ja suojelee elämää

Tä­män vii­kon Päi­vä­mies-leh­des­sä opil­lis­ten ar­tik­ke­lien sar­jas­sa on vuo­ros­sa kir­joi­tus avi­o­lii­tos­ta. Ju­ma­la on aset­ta­nut avi­o­lii­ton mie­hen ja nai­sen vä­li­sek­si eli­ni­käi­sek­si lii­tok­si. Avi­o­liit­to on pyhä, ja Ju­ma­la on sen aset­ta­nut elä­män jat­ka­mi­sek­si, yl­lä­pi­tä­mi­sek­si ja suo­je­le­mi­sek­si. Tä­män luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ole­van ope­tuk­sen Jee­sus vah­vis­ti sa­no­es­saan: ”Min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko” (Matt. 19:6).

Pyhäinpäivä pysäyttää pohtimaan elämän lahjaa

Hau­taus­maal­la syt­ty­vät py­häin­päi­vä­nä jäl­leen tu­han­net kynt­ti­lät. Syk­syn pi­mey­des­sä ne vies­ti­vät su­re­mi­sen mah­dol­li­suu­den tär­key­des­tä sekä kai­pauk­ses­ta, jota lä­heis­ten kuo­le­ma ai­heut­taa. Hau­dal­la kä­vi­jäl­lä me­ne­tys voi ol­la hy­vin tuo­re ja ki­peä. Toi­nen puo­les­taan on kul­ke­nut su­run pol­kua jo vuo­sia.