Opistotyö kasvaa – ydintehtävä säilyy

Vii­me vuo­si­na lei­ri­työn ja opis­to­työn yh­teis­työ on tii­vis­ty­nyt mo­nin ta­voin. Poh­joi­sen alu­een lei­re­jä jär­jes­te­tään nyt Ra­nu­an opis­tol­la, ja Reis­jär­ven opis­to toi­mii Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­sen väis­tö­ti­la­na. Yh­teis­työ on su­ju­nut hy­vin, mut­ta sii­hen liit­tyy ki­pei­tä­kin asi­oi­ta, kun rak­kaik­si tul­lei­ta lei­ri­kes­kuk­sia on jou­dut­tu sul­ke­maan py­sy­väs­ti tai vä­li­ai­kai­ses­ti.

Eriseura on sielunvihollisen aikaansaannos

Sana eri­seu­ra saat­taa ol­la nuo­rem­mal­le su­ku­pol­vel­le vie­ras. Se esiin­tyy kui­ten­kin Raa­ma­tus­sa. Sana on kään­net­ty myös sa­nak­si lah­ko, ryh­mä­kun­ta, puo­lue, jouk­ko sekä har­ha­op­pi. Eri­seu­ras­sa on kyse sii­tä, et­tä us­ko­vais­ten jouk­ko ja­kau­tuu toi­sis­taan eril­li­siin ryh­miin. On ky­sy­mys va­ka­vas­ta, ki­pe­äs­tä ja va­li­tet­ta­van usein myös py­sy­väs­tä muu­tok­ses­ta. Ryh­mit­ty­miin ja­kau­tu­neet ei­vät enää jaa yh­teis­tä us­ko­nym­mär­rys­tä ja sa­man us­kon tuo­maa yh­teyt­tä. Ai­em­min ko­et­tu us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus on rik­kou­tu­nut. Lo­pul­ta ale­taan ko­koon­tu­maan toi­sis­taan eril­lään, pi­de­tään siis ”eri seu­ro­ja”.