Usko tähtää ikuisuuteen

Ih­mi­se­lä­män yk­si kes­kei­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä on: mitä on kuo­le­man jäl­keen? Moni ei ha­lua aja­tel­la tai poh­tia ky­sy­mys­tä. Ju­ma­la loi kui­ten­kin ih­mi­sen elä­mään omas­sa yh­tey­des­sään. Sik­si ih­mi­nen poh­tii omaa ole­mis­taan ja tar­koi­tus­taan luo­ma­kun­nas­sa. Raa­ma­tun mu­kaan jo­kais­ta ih­mis­tä odot­taa ajal­li­sen elä­män jäl­keen ikui­suus, joko Ju­ma­lan yh­tey­des­sä tai eros­sa hä­nes­tä.

Kirkossa käytävästä keskustelusta puuttuu yhteinen pohja

Kir­kol­lis­ko­kous pui vii­me­viik­koi­ses­sa ko­koon­tu­mi­ses­saan jäl­ki­pyyk­kiä, joka liit­tyi piis­po­jen an­ta­maan pas­to­raa­li­seen oh­jee­seen kos­kien sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­toon vih­ki­mis­tä. Piis­pat an­toi­vat vii­me kir­kol­lis­ko­kouk­sen jäl­keen häm­men­nys­tä he­rät­tä­neen oh­jeen, jos­sa sa­no­taan, et­tei sa­maa su­ku­puol­ta ole­via pa­re­ja vih­ki­nei­tä pap­pe­ja edel­leen­kään tule ran­gais­ta, vaik­ka he toi­mi­vat vas­toin kir­kon vi­ral­lis­ta avi­o­liit­to­kä­si­tys­tä, ei­kä kirk­ko­ti­lan käy­tös­tä tä­hän tar­koi­tuk­seen tar­vit­se erik­seen so­pia.