Raa­ma­tun ar­vot edis­tä­vät yh­teis­tä hy­vää

Suo­mes­sa on vii­me ai­koi­na pu­hut­tu sii­tä, et­tä yh­teis­kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko poh­jau­tuu ai­na joi­hin­kin ar­voi­hin. Maam­me ra­ken­ta­mi­sen taus­tal­la oli­vat vuo­si­sa­to­ja kris­til­li­set ar­vot, jot­ka pe­rus­tu­vat Raa­mat­tuun. Nii­hin kuu­lu­vat muun mu­as­sa re­hel­li­syys, ar­mol­li­suus ja jo­kai­sen ih­mi­sar­von tun­nus­ta­mi­nen.

Us­ko syn­tyy ja vah­vis­tuu sa­nan kuu­los­sa

Lä­heis­ten ky­sy­es­sä jo iäk­kääl­tä isäl­tään, mitä hän ha­lu­si jät­tää heil­le ikään kuin pe­rin­nök­si, isä esit­ti toi­vo­muk­sen. Ly­hy­en, tu­tun, mut­ta pal­jon si­säl­tä­vän: et­tä te kä­vi­sit­te seu­rois­sa. Hä­nel­le it­sel­leen oli ol­lut tär­ke­ää käy­dä kuun­te­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa niin kau­an, kun se oli ol­lut mah­dol­lis­ta.

Per­he, yh­teis­kun­nan pe­rus­so­lu

Mo­ni­ar­voi­ses­sa ja yk­si­lön va­paut­ta ko­ros­ta­vas­sa ajas­sam­me per­heen yk­si­se­lit­tei­nen mää­rit­te­le­mi­nen ko­e­taan vai­ke­ak­si. Mit­kä kaik­ki yh­tei­se­lä­män muo­dot tu­li­si luo­ki­tel­la per­heek­si?

Raa­mat­tu kuu­luu kai­kil­le

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä jul­kais­taan ku­lu­va­na us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuon­na poi­min­to­ja Mart­ti Lut­he­rin kir­joi­tuk­sis­ta. Lut­he­rin teks­teis­sä tu­lee esil­le, et­tä hän ha­lu­si pe­rus­tel­la us­koa ja op­pia kos­ke­vat nä­ke­myk­sen­sä Ju­ma­lan sa­nal­la.

Us­ko oh­jaa oi­ke­aan

Mikä oh­jaa si­nun elä­mää­si ja va­lin­to­ja­si? Mikä on elä­mäs­sä­si tär­kein­tä? Mo­ni­ar­voi­sen, ih­mi­sen omaa va­lin­nan­va­paut­ta ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­van ajan kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa rat­kais­ta, mikä mi­nul­le tai lä­hei­sil­le­ni oli­si hy­väk­si. No­pea tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä kaik­ki tie­to ja in­for­maa­tio – sekä hyvä et­tä va­hin­gol­li­nen – on kaik­kien saa­ta­vil­la.

Lain teh­tä­vä­nä on he­rät­tää syn­nin­tun­to

Ju­ma­lan tiet ovat usein ih­meel­li­set. Tämä tu­lee esil­le ti­lan­teis­sa, jois­sa pää­see kuun­te­le­maan pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­den ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, mi­ten he ovat löy­tä­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Omaa­tun­toa hoi­de­taan Ju­ma­lan sa­nal­la

Yh­teis­kun­nas­sam­me on vii­me vuo­si­na kes­kus­tel­tu sii­tä, mikä eri ti­lan­teis­sa on oi­kein ja mikä vää­rin. On poh­dit­tu muun mu­as­sa avi­o­liit­toa, abort­tia ja eu­ta­na­si­aa kos­ke­via nä­kö­kul­mia. Kes­kus­te­luis­sa on kuul­tu hy­vin eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, mut­ta va­li­tet­ta­van usein pe­rin­tei­nen, Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va ope­tus on unoh­det­tu lä­hes tyys­tin.

Toi­vom­me Ju­ma­lan rau­haa

Us­ko­vai­set toi­vot­ta­vat usein hy­väs­tel­les­sään toi­sil­leen Ju­ma­lan rau­haa. Jou­lu­yö­nä Ju­ma­lan rau­han sa­no­ma koh­ta­si maa­il­man eri­tyi­sen ih­meel­li­sel­lä ta­val­la: Ju­ma­la it­se syn­tyi ih­mi­sek­si tuo­dak­seen vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lään ih­mis­kun­nal­le rau­han. Täs­tä rau­has­ta en­ke­lit ker­toi­vat jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa” ­(Luuk. 2:14).

Mitä tä­nään tar­vit­sem­me?

His­to­ri­as­ta tie­däm­me maam­me suu­ris­ta näl­kä­vuo­sis­ta 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Ih­mi­set va­el­si­vat lau­moit­tain et­sien syö­tä­vää. Moni kuo­li näl­kään. Vaik­ka yh­teis­kun­nal­li­set olot ovat pa­rem­mat, lei­pä­huo­let ei­vät ole jät­tä­neet tä­män­kään ajan ih­mis­tä.

Minä us­kon

Us­kon­tun­nus­tuk­sen sa­nat ovat kris­ti­tyl­le ih­mi­sel­le tu­tut mui­den mu­as­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­ta. Kun ih­mi­nen kas­te­taan, kas­te­juh­laan osal­lis­tu­jat liit­ty­vät yh­tei­seen us­kon­tun­nus­tuk­seen. Kas­ta­mi­nen ta­pah­tuu kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ni­meen. Kun kris­tit­ty rip­pi­kou­lun päät­teek­si kon­fir­moi­daan, tun­nus­taa hän kris­til­li­sen us­kon­sa ja lu­pau­tuu osoit­ta­maan sen elä­mäs­sään.