Ihmisen osa on nöyrtyä parannukseen

Osa ih­mi­sis­tä on luon­to­jaan hy­vä­sy­dä­mi­siä: va­loi­sia, hie­no­tun­tei­sia ja aut­ta­vai­sia. Hy­vät omi­nai­suu­det ovat tar­peen työ- ja yk­si­tyi­se­lä­mäs­sä. Ny­ky­ään jopa kou­lu­tus­ten avul­la har­joi­tel­laan tai­to­ja, joi­den avul­la elä­mä su­jui­si ja voi­mat riit­täi­si­vät.

Opetus Jumalan valtakunnasta

Tänä päi­vä­nä ko­ros­te­taan eli­ni­käis­tä op­pi­mis­ta. Yh­teis­kun­nan jat­ku­va muu­tos ja voi­ma­kas tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys suo­ras­taan pa­kot­ta­vat op­pi­maan uut­ta sekä työ­e­lä­mäs­sä et­tä sen ul­ko­puo­lel­la. Op­pi­mi­nen ei ole enää pel­käs­tään las­ten ja nuor­ten asia, vaan kai­kis­sa ikä­vai­heis­sa jou­du­taan opet­te­le­maan uu­sia asi­oi­ta.

Raamatun arvot edistävät yhteistä hyvää

Suo­mes­sa on vii­me ai­koi­na pu­hut­tu sii­tä, et­tä yh­teis­kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko poh­jau­tuu ai­na joi­hin­kin ar­voi­hin. Maam­me ra­ken­ta­mi­sen taus­tal­la oli­vat vuo­si­sa­to­ja kris­til­li­set ar­vot, jot­ka pe­rus­tu­vat Raa­mat­tuun. Nii­hin kuu­lu­vat muun mu­as­sa re­hel­li­syys, ar­mol­li­suus ja jo­kai­sen ih­mi­sar­von tun­nus­ta­mi­nen.

Usko syntyy ja vahvistuu sanan kuulossa

Lä­heis­ten ky­sy­es­sä jo iäk­kääl­tä isäl­tään, mitä hän ha­lu­si jät­tää heil­le ikään kuin pe­rin­nök­si, isä esit­ti toi­vo­muk­sen. Ly­hy­en, tu­tun, mut­ta pal­jon si­säl­tä­vän: et­tä te kä­vi­sit­te seu­rois­sa. Hä­nel­le it­sel­leen oli ol­lut tär­ke­ää käy­dä kuun­te­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa niin kau­an, kun se oli ol­lut mah­dol­lis­ta.

Perhe, yhteiskunnan perussolu

Mo­ni­ar­voi­ses­sa ja yk­si­lön va­paut­ta ko­ros­ta­vas­sa ajas­sam­me per­heen yk­si­se­lit­tei­nen mää­rit­te­le­mi­nen ko­e­taan vai­ke­ak­si. Mit­kä kaik­ki yh­tei­se­lä­män muo­dot tu­li­si luo­ki­tel­la per­heek­si?

Raamattu kuuluu kaikille

Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä jul­kais­taan ku­lu­va­na us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuon­na poi­min­to­ja Mart­ti Lut­he­rin kir­joi­tuk­sis­ta. Lut­he­rin teks­teis­sä tu­lee esil­le, et­tä hän ha­lu­si pe­rus­tel­la us­koa ja op­pia kos­ke­vat nä­ke­myk­sen­sä Ju­ma­lan sa­nal­la.

Usko ohjaa oikeaan

Mikä oh­jaa si­nun elä­mää­si ja va­lin­to­ja­si? Mikä on elä­mäs­sä­si tär­kein­tä? Mo­ni­ar­voi­sen, ih­mi­sen omaa va­lin­nan­va­paut­ta ja yk­si­löl­li­syyt­tä ko­ros­ta­van ajan kes­kel­lä ei ole ai­na help­poa rat­kais­ta, mikä mi­nul­le tai lä­hei­sil­le­ni oli­si hy­väk­si. No­pea tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys on joh­ta­nut sii­hen, et­tä kaik­ki tie­to ja in­for­maa­tio – sekä hyvä et­tä va­hin­gol­li­nen – on kaik­kien saa­ta­vil­la.

Lain tehtävänä on herättää synnintunto

Ju­ma­lan tiet ovat usein ih­meel­li­set. Tämä tu­lee esil­le ti­lan­teis­sa, jois­sa pää­see kuun­te­le­maan pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­den ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, mi­ten he ovat löy­tä­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Omaatuntoa hoidetaan Jumalan sanalla

Yh­teis­kun­nas­sam­me on vii­me vuo­si­na kes­kus­tel­tu sii­tä, mikä eri ti­lan­teis­sa on oi­kein ja mikä vää­rin. On poh­dit­tu muun mu­as­sa avi­o­liit­toa, abort­tia ja eu­ta­na­si­aa kos­ke­via nä­kö­kul­mia. Kes­kus­te­luis­sa on kuul­tu hy­vin eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, mut­ta va­li­tet­ta­van usein pe­rin­tei­nen, Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va ope­tus on unoh­det­tu lä­hes tyys­tin.

Toivomme Jumalan rauhaa

Us­ko­vai­set toi­vot­ta­vat usein hy­väs­tel­les­sään toi­sil­leen Ju­ma­lan rau­haa. Jou­lu­yö­nä Ju­ma­lan rau­han sa­no­ma koh­ta­si maa­il­man eri­tyi­sen ih­meel­li­sel­lä ta­val­la: Ju­ma­la it­se syn­tyi ih­mi­sek­si tuo­dak­seen vi­at­to­mal­la kär­si­mi­sel­lään ih­mis­kun­nal­le rau­han. Täs­tä rau­has­ta en­ke­lit ker­toi­vat jou­lu­yö­nä pai­me­nil­le: ”Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa” ­(Luuk. 2:14).