Te saat­te Puo­lus­ta­jan

Jo­han­nes ker­too evan­ke­liu­mis­saan kii­ras­tors­tai-il­lan kes­kus­te­luis­ta Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten vä­lil­lä. Jee­sus pu­hui pal­jon lä­hes­ty­väs­tä kär­si­mi­ses­tään ja kuo­le­mas­taan sekä ylös­nou­se­muk­ses­taan. Ope­tus­las­ten ky­sy­myk­sis­tä vä­lit­tyy häm­men­nys, epä­tie­toi­suus ja epä­var­muus suur­ten ta­pah­tu­mien edel­lä. Jee­suk­sen vas­tauk­set ja ope­tus ovat loh­du­tus­ta, roh­kai­sua ja neu­vo­ja hä­täi­le­vil­le.

Jee­sus tar­jo­aa elä­vää vet­tä

Leh­ti­ma­jan­juh­la on yk­si juu­ta­lais­ten suu­ris­ta juh­la­päi­vis­tä. Sitä vie­te­tään syk­syi­sin 40 vuot­ta kes­tä­neen erä­maa­va­el­luk­sen ja or­juu­des­ta va­pau­tu­mi­sen muis­tok­si. Sa­mal­la se on sa­don­kor­juun juh­la. Pal­mun ja öl­jy­puun ok­sis­ta muo­toil­laan ma­jo­ja, jois­sa asu­taan ja ruo­kail­laan ­­­(3. Moos. 23:40–42, Neh. 8:15-17). Maja voi ol­la ka­tol­la, puu­tar­has­sa tai pi­hal­la.

Pyhä Hen­ki joh­dat­taa tai­vaa­seen

Jee­sus ru­koi­li it­sen­sä ja ope­tus­las­ten­sa puo­les­ta en­nen van­git­se­mis­taan. Jee­suk­sen ru­kous­ta kut­su­taan jää­hy­väis­ru­kouk­sek­si. Hän pyy­si Isää kir­kas­ta­maan hä­net ja ot­ta­maan luok­seen kirk­kau­teen, jos­sa oli Isän luo­na jo en­nen maa­il­man syn­tyä.

Tai­vaan Isä kuun­te­lee

Koko Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min kuu­des luku on Va­pah­ta­jan ope­tus­pu­het­ta omil­leen. Jee­sus ko­ros­taa asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä elä­mäs­sä ja eri­tyi­ses­ti us­ko­ne­lä­mäs­sä. Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi muis­tut­taa, et­tä ru­kouk­ses­sa kes­kei­sin­tä on ru­koi­li­jan suh­de Ju­ma­laan, ei esi­mer­kik­si ru­kouk­sen näyt­tä­vyys ja nä­ky­vyys muil­le ih­mi­sil­le.

Siu­nat­kaa, äl­kää ki­rot­ko

Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes on kir­joit­ta­nut Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­ses­ta. Jee­sus ru­koi­lee sii­nä kirk­kaut­ta ja voi­maa it­sel­leen. Ru­kouk­ses­sa on luo­pu­mi­sen tus­kais­ta tun­net­ta. Hän hy­väs­te­lee ope­tus­lap­si­an­sa ja val­mis­tau­tuu Gol­ga­tan uh­ri­kuo­le­maan. Toi­saal­ta myös tai­vas­kai­puu on nä­ky­vis­sä vah­vas­ti. Kris­tus tie­si pää­se­vän­sä pian tai­vaan ko­tiin.

Jee­sus ru­koi­li us­ko­nyh­teyt­tä omil­leen

Apos­to­li Jo­han­nes on tal­let­ta­nut meil­le Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­sen, jota kut­su­taan myös yli­pa­pil­li­sek­si ru­kouk­sek­si. Jee­sus nos­ti kat­seen­sa koh­ti tai­vas­ta ja al­koi ru­koil­la. Mitä Jee­sus ru­koi­li? Ke­nen puo­les­ta hän ru­koi­li?

Pai­men ra­kas­taa lau­maan­sa

Jee­sus ky­syi kol­mes­ti hä­net kiel­tä­neel­tä Pie­ta­ril­ta: ”Ra­kas­tat­ko mi­nua?” Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si, mut­ta Jee­sus an­toi Pie­ta­ril­le pai­me­nen teh­tä­vän. Sa­moin ta­pah­tui kol­me ker­taa. Kol­min­ker­tai­nen ky­sy­mys ja teh­tä­vän an­ta­mi­nen liit­tyi­vät sel­väs­ti Pie­ta­rin kiel­tä­mi­siin pit­kän­per­jan­tain vas­tai­se­na yö­nä. Pie­ta­ri ka­tui heti kiel­tä­mi­si­ään. Jee­suk­sen kat­se oli muis­tut­ta­nut hän­tä sii­tä, mi­ten Jee­sus oli tä­män kiel­tä­mi­sen jo en­nal­ta il­moit­ta­nut. Pie­ta­ri ei ol­lut­kaan niin vah­va kuin luu­li ole­van­sa.

Jee­sus il­mes­tyy omil­leen

En­nen pää­si­äis­tä Jee­sus oli ker­to­nut ope­tus­lap­sil­leen, mitä hä­nel­le ta­pah­tuu Je­ru­sa­le­mis­sa juh­lan ai­ka­na, mut­ta nämä ei­vät ym­mär­tä­neet hä­nen pu­het­taan (Luuk. 18:31–34).

Ylös­nous­sut pu­hut­te­lee Mag­da­lan Ma­ri­aa

Mag­da­lan ky­läs­tä ko­toi­sin ol­lut Ma­ria oli saa­nut syn­tin­sä an­teek­si. Jee­sus oli aja­nut hä­nes­tä seit­se­män rii­vaa­jaa. Jee­sus to­dis­ti fa­ri­seuk­sen ko­dis­sa, et­tä joka on pal­jon saa­nut an­teek­si, se myös pal­jon ra­kas­taa.

Pää­si­äi­sen ih­meen ää­rel­lä

Erää­nä pää­si­äi­se­nä koim­me puo­li­so­ni kans­sa kuo­le­man­pel­koa. Pie­no­kai­sem­me sai­ras­tui pit­kä­per­jan­tai­na. Val­voim­me hä­nen vuo­teen­sa ää­rel­lä pää­si­äi­syö­hön, jol­loin saim­me sa­no­man: toi­voa ei enää ole! Koim­me ää­rim­mäis­tä tus­kaa. Jo­bin kär­si­myk­set nou­si­vat mie­leem­me. Job sai ko­kea myös on­nea myö­hem­min, mut­ta tun­tui, et­tä meil­le se ei kos­kaan voi to­teu­tua.