Sei­son bus­sis­sa mat­kal­la töi­hin. Lä­hes koko bus­sin ta­ka­o­sa on täyn­nä esi­kou­lu­lai­sia. Bus­sin täyt­tää iloi­nen pu­heen­so­ri­na.

Lä­hes­tym­me kau­pun­kia ja ker­ros­ta­lot il­mes­ty­vät ik­ku­na­nä­ky­mään. Kak­si pien­tä tyt­töä is­tuu lä­hel­lä­ni. He ih­met­te­le­vät py­sä­kin vie­res­sä ko­ho­a­van ker­ros­ta­lon kor­keut­ta.

Toi­nen ty­töis­tä ker­too, et­tä hä­nen isän­sä on pes­syt niin­kin kor­ke­an ta­lon ik­ku­noi­ta. ää­nes­tä kuul­taa niin val­ta­va yl­peys ja ihai­lu, et­tä mi­nua hy­myi­lyt­tää vie­lä seu­raa­val­la py­sä­kil­lä­kin, kun ty­töt las­keu­tu­vat es­ka­ri­ryh­män mu­ka­na pois kyy­dis­tä ui­ma­hal­lin koh­dal­la.

Jos­sa­kin vai­hees­sa, lap­sen kas­va­es­sa isom­mak­si, ihai­le­vaa ään­tä saat­taa kuul­la van­hem­pa­na yhä har­vem­min. Ti­lal­le tu­lee mo­nen­lai­sia ää­nen­sä­vy­jä. Voi tul­la är­tyi­syyt­tä, ivaa, ylem­myyt­tä­kin. Myö­hem­min ta­sa­vä­ki­syyt­tä ja kun­ni­oi­tus­ta, joka ker­too lap­sen kas­va­neen ja sees­ty­neen.

Vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys tai hal­vek­sun­ta ovat ää­nen­sä­vyis­tä nii­tä huo­noim­pia vaih­to­eh­to­ja, eri­to­ten, jos ky­sees­sä on van­hem­man ää­ni. Vä­lin­pi­tä­mä­tön­tä ää­nen­sä­vyä seu­raa usein pu­hu­mat­to­muus. Yh­tey­den­pi­to voi vai­keu­tua niin, et­tä on hel­pom­pi ol­la sa­no­mat­ta mi­tään.

Asi­ois­ta pu­hu­mi­nen on kui­ten­kin en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää. Van­hat­kin asi­at kan­nat­taa sel­vi­tel­lä. Jos pu­hu­mi­nen on mah­do­ton­ta, voi kir­joit­taa kir­jeen.

An­teek­si pyy­tä­mi­nen, an­teek­si an­ta­mi­nen ja ar­mol­li­suus ovat nii­tä asi­oi­ta, joi­ta on hyvä vaa­lia. Joka het­ki. Ne kan­ta­vat myös nii­nä ai­koi­na, kun lap­sen ja van­hem­man vä­lil­le muo­dos­tuu eri­lais­ten tun­tei­den sä­vyt­tä­mis­tä ää­nis­tä ai­van kuin vä­ri­kyl­läi­nen sa­teen­kaa­ri.

Sa­no­taan­han, et­tä sa­teen­kaa­ren pääs­tä löy­tyy aar­re. Sa­non­ta pi­tää paik­kan­sa täs­sä­kin ta­pauk­ses­sa, vaik­ka sen to­teu­tu­mis­ta jou­tui­si vä­hän odot­ta­maan.