JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ystäväksi vanhukselle

8.6.2015 8.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150608083000

Is­tun ys­tä­vä­ni pöy­dän ää­res­sä ja kuun­te­len hä­nen ta­ri­naan­sa elä­mäs­tä ja van­huu­den yk­si­näi­syy­des­tä. Hä­nen puo­li­son­sa on kuol­lut muu­ta­ma vuo­si sit­ten yli nel­jän­kym­me­nen yh­tei­sen vuo­den jäl­keen. Ikä­vä jäy­tää edel­leen sy­dän­tä, ja yk­si­näi­syys nos­tat­taa kyy­ne­leet sil­miin.

Ys­tä­vä­ni koti on kau­niil­la pai­kal­la suu­ren jär­ven ran­nal­la. Lä­hel­lä ei tal­vi­sin asu ke­tään, jo­ten naa­pu­riin ei voi sil­loin pii­pah­taa vaih­ta­maan aja­tuk­sia. Ki­vut ovat käy­neet tu­tuik­si ja nii­den­kin vuok­si läh­te­mi­nen ko­toa on vai­ke­aa. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le­kin on kym­me­nen ki­lo­met­riä mat­kaa, ja seu­roi­hin läh­te­mi­nen omal­la au­tol­la on työ­läs­tä. Hän osaa ol­la yk­sin, mut­ta jat­ku­va yk­sin ole­mi­nen käy ras­kaak­si.

Tal­vi oli pit­kä, mut­ta on­nek­si näin ke­säl­lä naa­pu­ri­mö­keis­sä al­kaa ol­la enem­män kä­vi­jöi­tä. Nii­den asuk­kaat pii­pah­ta­vat myös ys­tä­vä­ni luo­na vir­kis­tä­mäs­sä hä­nen päi­vään­sä. Nämä vie­rai­lut ovat kirk­kai­ta au­rin­ko­pilk­ku­ja ar­jen har­mau­des­sa. Niis­tä käyn­neis­tä riit­tää muis­tel­ta­vaa pit­kään. Nii­den ar­von ym­mär­tää, kun nä­kee sil­mis­tä lois­ta­van läm­mön ja huo­maa pu­heen pa­laa­van yhä uu­del­leen ja uu­del­leen näi­hin tär­kei­siin het­kiin.

Sii­nä is­tu­es­sa­ni ja kuun­nel­les­sa­ni tun­nen ole­va­ni ai­van kuin opin­to­mat­kal­la. Mie­tin, kuin­ka pal­jon ym­pä­ril­läm­me on van­huk­sia, joi­den on vai­kea pääs­tä seu­roi­hin ja mui­hin tär­kei­siin ti­lai­suuk­siin niin kuin en­nen. Kuin­ka moni on yk­sin asu­es­saan jää­nyt sai­rauk­sien­sa ja vai­vo­jen­sa vuok­si eris­tyk­siin, ei­kä jo­ka­päi­väis­tä pu­he­ka­ve­ria ole voi­nut pi­tää enää it­ses­tään­sel­vyy­te­nä?

Voi­si­vat­ko yhä use­am­mat rau­ha­nyh­dis­tyk­set kar­toit­taa van­huk­sia, joi­den voi­mat ei­vät enää rii­tä kul­ke­mi­seen ja tar­jo­ta heil­le kyy­tiä seu­roi­hin? Voi­si­ko seu­ra­kun­tien ys­tä­vä­toi­min­taa laa­jen­taa niin, et­tä yhä use­am­mat van­huk­set pää­si­si­vät sii­tä osal­li­sek­si? Ja en­nen kaik­kea, voi­sim­me­ko me it­se ku­ka­nen­kin nos­taa kat­set­tam­me omia ym­py­röi­täm­me ylem­mäk­si ja miet­tiä lä­hel­lä asu­via van­huk­sia. Mitä minä ja sinä voi­sim­me teh­dä van­hus­ten hy­väk­si?

Kum­pa muis­tai­sim­me raa­ma­tun kul­tais­ta sään­töä näi­tä asi­oi­ta miet­ties­säm­me: "Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le” (Matt. 7:12).

SirkkaSuominen
Olen yli viisikymppinen nainen ja olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi. Minulla on kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Olen asunut monissa eri paikoissa ja työskennellyt koko aikuisikäni yhdessä ja samassa paikassa. Voit antaa minulle palautetta blogistani osoitteeseen sirkka.suo@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys