Muis­tan ajan, jol­loin van­hem­pien ih­mis­ten tär­kein uu­tis­läh­de oli ra­dio ja he kuun­te­li­vat uu­ti­sia joka päi­vä tar­kal­leen sa­maan ai­kaan. Sil­loin piti kaik­kien ol­la hii­ren­hil­jaa, et­tei vaan mi­kään tär­keä uu­ti­nen huk­kui­si las­ten ää­nien al­le. Töi­tä saa­tet­tiin jak­sot­taa niin, et­tä uu­tis­ten ai­kaan ol­tiin kuu­lol­la. Esi­mer­kik­si hei­nän­te­ko­ai­kaan ajoi­tet­tiin syö­mään tulo niin, et­tä uu­ti­set saat­toi kuun­nel­la sa­mal­la tau­ol­la.

​​

Ny­ky­ään ti­lan­ne on toi­nen. Uu­ti­sia tu­lee jo pel­käs­tään ra­di­os­ta niin tiu­haan tah­tiin ja mo­nel­ta ase­mal­ta, et­tei nii­tä kaik­kia ole mah­dol­lis­ta kuun­nel­la. Li­säk­si tie­toa ja­ka­vat lu­kui­sat sa­no­ma­leh­det, te­le­vi­sio ja in­ter­net. Tie­toa tu­lee niin pal­jon, et­tä tus­kin ke­nen­kään ih­mi­sen ai­vot riit­tä­vät kai­ken sen kä­sit­te­lyyn.

Mil­lai­nen uu­ti­sen pi­täi­si ol­la? In­ter­ne­tis­sä ole­va suo­men kie­len sa­na­kir­ja va­lot­taa uu­ti­set-sa­naa näin: "Uu­ti­nen on äs­ket­täin ta­pah­tu­nut­ta (ylei­ses­ti kiin­nos­ta­vaa) asi­aa kos­ke­va tie­to, ku­vaus tai se­los­tus." Pa­ras tapa oli­si ker­toa uu­ti­nen mah­dol­li­sim­man neut­raa­lis­ti. On kui­ten­kin uu­tis­kyn­nyk­sen ylit­tä­viä asi­oi­ta, jot­ka kak­si eri ta­hoa saat­taa uu­ti­soi­da ase­tel­len sa­nan­sa täy­sin vas­tak­kai­ses­ti. Sama asia, mut­ta täy­sin eri­lai­set nä­kö­kul­mat. Vaik­ka ih­mi­set odot­ta­vat oi­ke­aa ja tark­kaa tie­toa hei­tä kiin­nos­ta­vis­ta asi­ois­ta, hei­dän on toi­si­naan mah­do­ton­ta tie­tää, mikä on oi­kea ver­sio uu­tis­koh­teen ta­pah­tu­mas­ta.

Uu­ti­sen vas­taa­not­ta­jis­sa­kin on ero­ja. Jos ker­rom­me sa­man uu­ti­sen kym­me­nel­le hen­ki­löl­le ja he ker­to­vat sen eteen­päin, niin luu­len­pa, et­tei hei­dän ker­to­muk­sis­saan ole kah­ta täy­sin sa­man­lais­ta. Ker­to­jan omat mie­len­kiin­non koh­teet, elä­män­ko­ke­muk­set ja sen­het­ki­nen tun­ne­ti­la vai­kut­ta­vat sii­hen, mil­lai­sen pai­no­ar­von uu­ti­sen eri osat saa­vat. Sil­ti jo­kai­nen heis­tä ajat­te­lee ker­to­van­sa uu­ti­sen täy­sin oi­kein.

Uu­ti­sis­sa on yleen­sä myös yk­si eri­koi­nen omi­nai­suus, joka jak­saa häm­mäs­tyt­tää. Ne ovat enim­mäk­seen ne­ga­tii­vi­sia. Ko­la­rit, maan­jä­ris­tyk­set, tul­vat, on­net­to­muu­det, ko­ron­nos­tot ja etuuk­sien vä­hen­tä­mi­set ylit­tä­vät uu­tis­kyn­nyk­sen. Ih­mi­set ha­lu­a­vat os­taa leh­den, jos­sa näis­tä asi­ois­ta kir­joi­te­taan. Huo­no uu­ti­nen myy ja tuo uu­tis­ten vä­lit­tä­jäl­le tu­lo­ja.

Ih­mis­ten kes­ki­näi­seen kans­sa­käy­mi­seen siir­ty­vät hel­pos­ti sa­mat "huo­no­jen uu­tis­ten" vä­rit­tä­mät kes­kus­te­lut. Kau­his­te­lut, päi­vit­te­lyt ja huo­no­jen uu­tis­ten le­vit­te­le­mi­nen on var­mas­ti tut­tua meil­le jo­kai­sel­le. Se on in­hi­mil­lis­tä, mut­ta se ei ole ra­ken­ta­vaa.

Py­säh­dy­tään­kö het­kek­si ja kuun­nel­laa​n, en­nen kaik­kea it­se­äm­me, mil­lai­sen uu­tis­ku­van an­nam­me kuu­lu­mi­sia vaih­ta­es­sam­me? Voi­sim­me huo­no­jen uu­tis­ten koh­dal­la yrit­tää "vaih­taa ka­na­vaa" ja ko­keil­la pa­rem­pien uu­tis­ten ker­to­mis­ta. Sa­mal­la voi­sim­me tar­kas­tel­la nii­den vai­ku­tus­ta it­seem­me ja lä­him­mäi­siim­me. Sil­lä ta­val­la voi­sim­me ja­kaa va­loi­saa miel­tä mei­dän kaik­kien ilok­si syk­syn ala­ti pi­me­ne­viin ja​ ​ly­he­ne­viin päi­viin.

sirk­ka.suo@gmail.com