JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vuoroin vieraisilla

11.8.2015 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150811061900

Vie­rai­lut ovat mu­ka­via vä­ri­läik­kiä ar­jen har­mau­den kes­kel­lä. Vie­rai­ta on mo­nen­lai­sia. Toi­set voi­vat tul­la kau­kaa pit­kän­kin mat­kan ta­kaa, toi­set jää­vät yök­si ja jot­kut pii­pah­ta­vat no­pe­as­ti il­ta­kah­vil­la. Yh­tei­nen ni­mit­tä­jä vie­rai­den saa­pu­mi­sel­le on vie­rai­lun tuot­ta­ma jäl­leen­nä­ke­mi­sen ilo. On mu­ka­va is­tua ja kuun­nel­la, ja­kaa aja­tuk­sia ja vir­kis­tyä.

Vie­rai­lut ovat yleen­sä kak­si­suun­tai­sia, muu­ten vie­rai­lu­jen vä­lit hel­pos­ti pi­te­ne­vät ja saat­ta­vat lop­pua ko­ko­naan. Niin­pä ym­mär­räm­me, et­tä vie­rai­lu­kult­tuu­rin yl­lä­pi­to vaa­tii huo­len­pi­toa, ku­ten ih­mis­suh­teet yleen­sä­kin.

Sen li­säk­si, et­tä vie­rai­lut tuo­vat vaih­te­lua ar­keen, ne opet­ta­vat meil­le tär­ke­ää kuun­te­le­mi­sen tai­toa. Jo­kai­sel­la on omia ko­ke­muk­sia ker­rot­ta­va­naan ja mie­li­pi­tei­tä an­net­ta­va­naan. Kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­den aja­tuk­set voi­vat ol­la hy­vin­kin kau­ka­na mei­dän omas­ta aja­tus­maa­il­mas­tam­me. On hyvä vä­lil­lä siir­tyä omal­ta ­– jo niin tu­tuk­si ja tur­val­li­sek­si käy­neel­tä – mu­ka­vuu­sa­lu­eel­ta si­vuun ja kuun­nel­len yrit­tää ym­mär­tää eri­lai­sia nä­kö­kul­mia. Sil­loin jo­kai­nen kuun­te­li­ja myös saa jo­ta­kin.

Jos­kus vie­raat ker­to­vat omia aja­tuk­si­aan, jot­ka ovat kuin mei­dän omas­ta elä­mäs­täm­me. Sil­loin pois­tuu se mie­lem­me toi­si­naan täyt­tä­vä har­ha­ku­vi­tel­ma, et­tei ke­nel­lä­kään muul­la ole sa­man­lai­sia ko­et­te­le­muk­sia kuin meil­lä it­sel­läm­me. Ys­tä­vän pur­ka­es­sa sy­dän­tään hä­nen ris­tin­sä voi­kin näyt­tää mei­dän omal­ta ris­til­täm­me, tai hä­nen elä­män­sä ilo­nai­heet voi­vat ol­la kuin mei­dän omas­ta elä­mäs­täm­me poi­mit­tu­ja. On suu­ri hel­po­tus huo­ma­ta, et­tä muil­la­kin on sa­man­lai­sia aja­tuk­sia, em­me­kä ole ko­ke­muk­si­nem­me yk­sin.

Kun joku on kul­ke­nut het­ken mei­dän kans­sam­me ja­ka­en omia tun­te­muk­si­aan, olem­me pal­jon rik­kaam­pia kuin ai­kai­sem­min. Sil­mät ja sy­dän avau­tu­vat nä­ke­mään asi­oi­ta, joi­ta ei vält­tä­mät­tä ole tul­lut aja­tel­leek­si ai­kai­sem­min. Sii­nä sa­mal­la ta­pah­tuu se vii­saus, joka kät­key­tyy van­haan sa­nan­las­kuun: ja­et­tu suru on vain puo­li su­rua, mut­ta ja­et­tu ilo on kak­sin­ker­tai­nen.

SirkkaSuominen
Olen yli viisikymppinen nainen ja olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi. Minulla on kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Olen asunut monissa eri paikoissa ja työskennellyt koko aikuisikäni yhdessä ja samassa paikassa. Voit antaa minulle palautetta blogistani osoitteeseen sirkka.suo@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys