JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lähellä ja kaukana

21.3.2019 6.17

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190321061700

Su­vi­seu­rat tu­le­vat lä­hel­le joka vuo­si. Me­dia vä­lit­tää tie­toa ka­na­kei­ton hin­nas­ta ja va­roit­taa tiel­lä­liik­ku­jia ruuh­kis­ta. Ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la iloi­taan, kun oma ko­ti­ka­tu hil­je­nee lap­si­per­heis­tä. Työ­pai­koil­la jär­jes­tel­lään lo­ma­päi­viä. Saa­vat­ko su­vi­seu­roi­hin läh­ti­jät va­paa­ta, ke­nen toi­veet ote­taan huo­mi­oon?

Ou­lun seu­dul­la van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus on yh­tä ai­kaa lä­hel­lä ja kau­ka­na. Lä­hel­lä, kos­ka us­ko­vai­sia on pal­jon. Mo­nil­la on myös jo­kin kyt­kös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­teen vaik­ka­pa su­ku­lais­ten tai työ­ka­ve­rei­den kaut­ta. Näil­lä tie­noin ei lie­ne yh­tään ih­mis­tä, jol­la ei oli­si nä­ke­mys­tä les­ta­di­o­lai­suu­des­ta. Kui­ten­kin tämä he­rä­tys­lii­ke tun­tuu ole­van kau­ka­na, kuin muu­rin ta­ka­na: avoi­met koh­taa­mi­set toi­sin ajat­te­le­vien tai us­ko­vien kans­sa ovat va­li­tet­ta­van har­vi­nai­sia. Hel­pom­pi on kuul­la mie­li­pi­tei­tä ja nä­ke­myk­siä, jot­ka nou­se­vat yleis­tys­ten, ikä­vien ko­ke­mus­ten tai omien pää­tel­mien poh­jal­ta.

Kun mi­nul­le on pu­hut­tu kiel­tei­ses­ti van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta, olen mo­nes­ti hä­ven­nyt – juo­nut kah­vi­ni no­pe­as­ti lop­puun työ­pai­kan pöy­däs­sä. Ei ole ol­lut sa­no­ja, mut­ta olen jää­nyt miet­ti­mään kuu­le­maa­ni. Jos­sain vai­hees­sa ym­mär­sin, et­tä mi­nun ei tar­vit­se se­lit­tää. Voin ol­la va­paas­ti oma it­se­ni.

Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä kiel­tei­sen jul­ki­suus­ku­van omaa­va he­rä­tys­lii­ke ke­rää vii­kon­lop­pui­sin tu­han­sia ih­mi­siä seu­roi­hin? Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä vuo­des­ta toi­seen Su­vi­seu­rat ovat Poh­jois­mai­den suu­rin hen­gel­li­nen ta­pah­tu­ma? Oh­jel­ma on ai­na sama, vir­siä ja saar­no­ja. Mi­ten se voi ke­rä­tä myös nuo­ria ih­mi­siä yh­teen? Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen kris­til­li­syy­den ydin ei ole väi­te­tyis­sä sään­nöis­sä ei­kä kiel­lois­sa, ul­ko­a­päin kat­so­es­sa sitä voi ol­la vai­kea kä­sit­tää.

Ydin on pe­las­te­tun ilos­sa. Kyl­mäs­tä me­res­tä pe­las­tet­tu ih­mi­nen on kii­tol­li­nen. ”Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Kun vai­noo­jat käy­vät mi­nua koh­ti is­ke­äk­seen ham­paan­sa mi­nuun, he it­se kaa­tu­vat, vi­ha­mie­he­ni ja vas­tus­ta­ja­ni suis­tu­vat maa­han. Vaik­ka so­ta­jouk­ko saar­tai­si mi­nut, sy­dä­me­ni ei pel­käi­si, vaik­ka mi­nua vas­taan nou­si­si sota, ei mi­nul­la oli­si mi­tään hä­tää” (Ps. 27:1–3). Ih­mi­nen, joka on saa­nut tiu­kas­sa ti­lan­tees­sa ko­kea Ju­ma­lan rau­haa joka käy yli ih­mi­sym­mär­ryk­sen, tie­tää, mis­tä voi­ma tu­lee. Sel­lai­sen ha­lu­ai­si säi­lyt­tää.

Mi­ten py­syn tur­vas­sa? Kun­ni­oit­ta­va ja avoin suh­tau­tu­mi­nen eri­lai­siin ih­mi­siin avaa mah­dol­li­suuk­sia. En­nak­ko­luu­lois­ta kiin­ni pi­tä­en jän­ni­te eri­lais­ten maa­il­mo­jen vä­lil­lä säi­lyy. Ih­mi­set ovat kaik­ki­al­la poh­jim­mil­taan sa­man­lai­sia. Yh­teis­tä on ai­na syn­ti. Us­ko­vai­nen­kin ih­mi­nen on yh­tä lail­la pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma, mut­ta ar­mah­det­tu. Me kaik­ki tar­vit­sem­me roh­keut­ta ja ar­mon kir­kas­ta­maa miel­tä koh­da­tes­sam­me toi­si­am­me ja vie­raam­pi­am­me.

Su­vi­seu­roi­hin ovat kaik­ki ai­dos­ti ter­ve­tul­lei­ta. Siel­lä saa rau­has­sa syö­dä ka­na­keit­toa ja kul­kea ym­pä­riin­sä ke­nen­kään häi­rit­se­mät­tä. Ar­moa elä­mään­sä tar­vit­se­va ote­taan ys­tä­vä­nä vas­taan. Ei niin suur­ta taak­kaa, et­tei sitä sai­si ke­ven­tää.

Teks­ti: Lau­ra Num­mi­ki­vi

MuhoksenSuviseuroja Kohti
Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja? Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle? Millaisin ajatuksin Suviseuroja odotetaan? Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys