Ester – orpotytöstä Jumalan kansan palvelijaksi

Per­si­an ku­nin­gas Ahas­ve­ros (Kserk­ses) aset­taa hal­lin­ton­sa uu­teen kau­pun­kiin, en­ti­seen Ela­min­maan pää­kau­pun­kiin, Su­sa­niin. Per­si­an val­ta­kun­ta on laa­jim­mil­laan vuon­na 483 eKr.

Teenkö oikeita valintoja?

Tun­tuu­ko si­nus­ta jos­kus, et­tä elä­mä on kuin iso va­lin­ta­ta­lo, jos­sa toi­nen tois­taan hou­kut­te­le­vam­mat tar­jouk­set vyö­ry­vät vas­taan? Va­lin­nan­mah­dol­li­suu­det ovat val­ta­vat, ja kun kään­nyt kul­man taak­se, uu­det mah­dol­li­suu­det avau­tu­vat taas etee­si.

Positiivinen uskonnonvapaus päiväkodeissa ja kouluissa

”Nyt ne Pik­ku­kir­kot tu­le­vat”, lap­set huu­dah­ti­vat in­nois­saan, kun me­nin kant­to­rin kans­sa pi­tä­mään päi­vä­ko­tiin pik­ku­kirk­koa. Ko­ris­sa oli pik­ku­alt­ta­rin vä­li­neet. Pik­ku­sun­ti­ot oli­vat ka­ve­ri­na val­mis­ta­mas­sa alt­ta­ri­pöy­tää ja soit­ta­mas­sa pik­ku­kir­kon aloi­tus- ja pää­tös­kel­lo­ja. Saim­me viet­tää pie­nen har­taus­het­ken las­ten kans­sa. Muis­te­len kai­hol­la näi­tä muu­ta­man vuo­den ta­kai­sia ai­ko­ja.

Mies huoltokatkon takana

Veli Luuk­ko­nen on rau­hal­li­nen ja hy­myi­le­vä mies, jon­ka uu­te­na työ­nä on ke­hit­tää SRK:n tie­to­jär­jes­tel­miä.

Millaista uskonnonopetus on nykyään?

Suo­ma­lai­nen us­kon­no­no­pe­tus on niin sa­not­tua oman us­kon­non ope­tus­ta. Suu­rin osa suo­ma­lai­sis­ta käy evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen us­kon­non ope­tuk­ses­sa, toi­sek­si suu­rin us­kon­no­no­pe­tus­ta saa­va ryh­mä on is­la­mi­nus­koi­set ja kol­man­nek­si suu­rin or­to­dok­sit.

Saanan huiputus onnistuu näkövammaiselta

Sain yö­ky­lään kum­mi­tyt­tö­ni Heli Ty­nin, joka oli mat­kal­la Sis­ko-äi­tin­sä kans­sa Jy­väs­ky­lään nä­kö­vam­mais­ten kou­luun. Heli asuu Tai­val­kos­kel­la ja käy pe­rus­kou­lun kuu­det­ta luok­kaa.

Kalastajaperheen joulu

Kas­voin yh­dek­sän­hen­ki­ses­sä ka­las­ta­ja­per­hees­sä Me­ri­kar­vi­al­la lä­hel­lä mer­ta. Isä oli am­ma­til­taan ka­las­ta­ja. äi­ti huo­leh­ti meis­tä lap­sis­ta, ko­din­hoi­dos­ta, kar­jas­ta ja pien­vil­je­lys­tä. Me lap­set olim­me äi­din apu­na.

Jouluissa omaa rauhaa

Per­he nuk­kuu, sei­nä­hir­ret pau­kah­ta­vat pak­ka­syös­sä. Pi­ha­kuu­sen valo ka­jas­taa ik­ku­nas­ta, etei­ses­sä lois­taa pie­ni lyh­ty. äi­ti nou­see, te­kee aa­mu­toi­met ää­ne­ti ja pai­naa ul­ko-oven kiin­ni. Lumi nars­kuu ken­kien al­la. On jou­lu­aa­mu, Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­vä. Tie vie kirk­koon, jou­lu­aa­mun ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen.

Vanhat esineet herättivät muistot henkiin

Hil­jat­tain löy­ty­neet van­hat esi­neet ovat tuo­neet Pirk­ko ja Väi­nö Wir­ta­sen mie­leen mo­nia muis­to­ja ja he­rät­tä­neet pal­jon aja­tuk­sia it­se­näi­syy­des­tä.

Puhe rististä on hulluutta

Voi­ko tuol­lai­sen ot­si­kon kir­joit­taa? Voi­ko noin sa­noa? Apos­to­li Paa­va­li käyt­tää ko­rint­to­lai­sil­le kir­joit­ta­es­saan (1. Kor. 1:18) juu­ri noi­ta sa­no­ja. Puhe ris­tis­tä on hul­luut­ta ja toi­saal­ta se on Ju­ma­lan voi­ma.