Si­säl­lis­so­ta kyt­key­tyi Eu­roo­pan so­tai­saan val­ta­pe­liin

Suo­men si­säl­lis­so­ta oli mo­nien epä­on­nis­ten ta­pah­tu­mien ket­ju, joka joh­ti raa­kaan vä­lien­sel­vit­te­lyyn suo­ma­lais­ten val­kois­ten ja pu­nais­ten kes­ken. Pit­käl­ti ky­sy­mys oli vas­ta it­se­näis­ty­neen val­ti­on si­säi­ses­tä konf­lik­tis­ta, mut­ta toi­saal­ta ta­pah­tu­mat kyt­ki­vät Suo­men en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­siin laa­jem­piin kan­sain­vä­li­siin val­ta­ku­vi­oi­hin Eu­roo­pas­sa. Ku­vi­tus­ku­vas­sa on sak­sa­lai­nen so­ta­lai­va Hel­sin­gis­sä ke­vääl­lä 1918.

100-vuo­ti­as Ei­no Syr­jä­nie­mi: ”Käyn seu­rois­sa ja aje­len pyö­räl­lä ky­läl­lä”

Haa­pa­jär­vi­nen Ei­no Syr­jä­nie­mi täyt­ti sata vuot­ta vii­me kes­ki­viik­ko­na 25. huh­ti­kuu­ta. Kun Syr­jä­nie­men äi­ti oli odot­ta­nut Ei­noa vuon­na 1917 syys­tal­vel­la, oli ruo­ka ol­lut tiu­kas­sa. Jau­hoi­hin oli jou­dut­tu lait­ta­maan pet­tu­a­kin.

Or­po­lap­si on­nea et­si­mäs­sä

Pie­ni lap­si kat­soo kuo­le­vaa ih­mis­tä. Bol­se­vis­tin vai­mon vii­mei­set sa­nat ih­me­tyt­tä­vät pien­tä to­dis­ta­jaa.

Ym­mär­rä pa­ri­suh­det­ta­si – apua avi­o­lii­ton haas­tei­siin

Avi­o­liit­to on her­käs­ti haa­voit­tu­va ih­mis­suh­de, jon­ka hoi­ta­mi­ses­sa pa­ris­kun­nan ei tar­vit­se jää­dä yk­sin.

Elä­män­ku­lun krii­sit ja niis­tä sel­viy­ty­mi­nen

”Kai­kel­la on ai­kan­sa, joka asi­al­la maan pääl­lä.” Tämä Saar­naa­jan vii­saus tu­han­sien vuo­sien ta­kaa ei vält­tä­mät­tä tuo hel­po­tus­ta sil­loin, kun olem­me ras­kaas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Sii­nä on kui­ten­kin lu­paus elä­män­ku­lun vai­kei­den päi­vien vaih­tu­mi­ses­ta hel­pom­piin.

Päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kan hek­ti­syy­des­tä met­sän hil­jai­suu­teen

Kan­nus­lai­nen Rai­mo Ran­ta-Nilk­ku on teh­nyt pit­kän työ­u­ran hoi­to­a­lal­la. Hän aloit­ti työt 1970-lu­vul­la lää­kin­tä­vah­ti­mes­ta­ri­na Kok­ko­lan päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kal­la. Työ oli ra­jua, ja ih­mi­se­lä­män var­jo­puo­let tu­li­vat heti vas­taan.

Ju­ma­lan sana ja avi­o­liit­to

Avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen liit­to. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­la to­te­si: ”Ei ole hyvä ih­mi­sen ol­la yk­si­nään. Minä teen hä­nel­le kump­pa­nin, joka so­pii hä­nen avuk­seen.” (1. Moos. 2:18.)

Vies­tien vir­ta tuo hu­pia ja hyö­tyä

Käsi tart­tuu kän­nyk­kään, kat­se pai­nuu sen näyt­töön, sor­mi al­kaa liu­kua äly­pu­he­li­men pin­nal­la. Näin käy tuon tuos­ta päi­vän mit­taan. Is­tu­es­sa, sei­so­es­sa ja kä­vel­les­sä­kin.

Kal­le Au­kus­ti Lohi – mies Suo­men it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­sen ta­ka­na

Kal­le Au­kus­ti Lohi (1872–1948) oli ta­lon­poi­ka ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen saar­naa­ja, joka Ete­lä-La­pin pe­ru­koil­ta pon­nis­ti vah­vak­si val­ti­ol­li­sek­si vai­kut­ta­jak­si. Lo­hen kä­si­a­laa oli edus­kun­nan mar­ras­kuus­sa 1917 hy­väk­sy­mä pon­si, jota voi­daan pi­tää Suo­men to­si­a­si­al­li­se­na it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­se­na.

Ko­din viik­ko­sii­vous

Mei­dän per­heem­me sii­vo­si ko­din yh­des­sä lau­an­tai­sin. Kui­ten­kin kuu­den lap­sen opas­ta­mi­nen tun­tui työ­lääl­tä ja lop­pu­tu­los oli mitä mil­loin­kin. Mie­tim­me asi­aa yh­des­sä, ja koti ja­et­tiin alu­ei­siin. Kir­joi­tin joka alu­een teh­tä­vät tau­luk­koon. Esi­mer­kik­si keit­ti­ön sii­vous: Lai­ta as­ti­at ko­nee­seen. Tyh­jen­nä kom­pos­ti­as­tia ja pese se.