Lootin vaimon kohtalo

Ab­ra­ha­min vel­jen­poi­ka Loot per­hei­neen oli va­lin­nut ko­dik­seen So­do­man kau­pun­gin. Loo­tin vie­raik­si tu­li­vat sa­mat Ju­ma­lan mie­het, jot­ka oli­vat vie­rail­leet Ab­ra­ha­min luo­na.

Seksuaalisuus on kaunis ja arvokas lahja

Sek­su­aa­li­suus on kes­kei­nen osa ih­mi­se­nä ole­mis­ta. Se liit­tyy ih­mi­sen elä­mään syn­ty­mäs­tä läh­tien ja il­me­nee eri elä­män­vai­heis­sa eri ta­voin. Sek­su­aa­li­set tar­peet ovat yh­tä luon­nol­li­sia kuin uni ja ra­vin­to.

Uskovaisten tervehdys viestii armosta ja tunnustaa uskoa

Ju­ma­lan ter­ve ta­vat­ta­es­sa ja Ju­ma­lan rau­haan erot­ta­es­sa ovat tut­tu­ja ter­veh­dyk­siä. Eng­lan­tia, ruot­sia ja ve­nä­jää pu­hu­vat us­ko­vai­set käyt­tä­vät Ju­ma­lan rau­haa vas­taa­vaa ter­veh­dys­tä sekä ta­paa­mi­sen et­tä hy­väs­te­lyn yh­tey­des­sä. Mik­si tun­nem­me tar­vet­ta ter­veh­tiä toi­si­am­me näil­lä sa­noil­la?

Oulun kirkkohistoria -sarja valmis vuoteen 1945 saakka: Oulun tuomiokirkkoseurojen nihkeät alkuvaiheet

Pro­fes­so­ri Han­nu Mus­ta­kal­lio jul­kai­si syk­syl­lä 2020 kah­te­na kir­ja­na pe­rus­teel­li­sen ja juu­ri hä­nel­le omi­nai­sel­la tark­kuu­del­la teh­dyn tut­ki­muk­sen Seu­ra­kun­ta Poh­jois-Suo­men kes­kuk­ses­sa. Sii­nä hän te­kee sel­koa Ou­lun kir­kol­li­ses­ta elä­mäs­tä vuo­si­na 1870–1945.

Kodin sydämessä evankeliumi

Tämä ky­sy­mys saat­taa hii­piä mo­nen kas­vat­ta­jan mie­leen. Ma­ria Luh­ta­nie­mi kir­joit­taa kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta ar­tik­ke­lis­saan Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­työ – ke­nel­le se kuu­luu?, joka on jul­kais­tu SRK:n vuo­si­kir­jas­sa 2017 Van­hurs­kas elää us­kos­ta.

Gabriel

En­ke­li tu­lee krei­kan kie­len sa­nas­ta an­ge­los, joka tar­koit­taa sa­nan­saat­ta­jaa. Useim­pien kie­lien ”en­ke­li” on sa­maa kan­taa (lat. an­ge­lus, engl. an­gel, ruots. än­gel). En­ke­lit kuu­lu­vat Ju­ma­lan luo­maan maa­il­maan yh­tä to­del­li­si­na kuin se, mitä nä­em­me. Ju­ma­la on luo­nut en­ke­lit Kris­tuk­sen kaut­ta, ku­ten koko maa­il­man­kaik­keu­den. En­ke­li näyt­täy­tyy Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­sa maa­il­man alus­ta maa­il­man lop­puun.

Kyläily vähenee koko ajan

So­si­aa­li­sel­la kans­sa­käy­mi­sel­lä tar­koi­te­taan ajan­käyt­tö­tut­ki­muk­ses­sa muun mu­as­sa per­heen­jä­sen­ten kans­sa seu­rus­te­lua, ky­läs­sä käyn­tiä ja tut­ta­vien kans­sa seu­rus­te­lua ko­to­na, kah­vi­lois­sa tai ra­vin­to­lois­sa.

Guinea – parannuksentekijöitä vaikeiden taipaleiden takana

Ih­mi­nen päät­tää, Ju­ma­la sää­tää. Jos lä­he­tys­mat­kat su­jui­si­vat al­ku­pe­räis­ten suun­ni­tel­mien mu­kaan, pal­jon jäi­si ta­pah­tu­mat­ta.

”Meidän ei tarvitse näyttää suuntaa, vaan kulkea perässä”

Ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta, us­kol­la Kris­tuk­seen. Te­o­lo­git Klaus Kal­li­o­ran­ta (33) ja Jaak­ko Ran­ta (30) va­lai­se­vat kes­kus­te­lul­laan us­kon luo­vut­ta­ma­ton­ta ydin­tä.

Usko on luja luottamus

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä (11:1) mää­ri­tel­lään, mitä us­ko on. Vuo­den 1938 raa­ma­tun­kään­nös sa­noo sen näin: ”us­ko on luja luot­ta­mus sii­hen, mitä toi­vo­taan, ojen­tau­tu­mi­nen sen mu­kaan, mikä ei näy”. Bib­lia eli 1776 vuo­den kään­nös pu­huu vah­vas­ta us­kal­luk­ses­ta ”nii­hin, joi­ta toi­vo­taan” ja joka ”ei nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le”. Ny­kyi­nen raa­ma­tun­kään­nös sa­noo us­kon ole­van sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä.