Elä­män­ku­lun krii­sit ja niis­tä sel­viy­ty­mi­nen

”Kai­kel­la on ai­kan­sa, joka asi­al­la maan pääl­lä.” Tämä Saar­naa­jan vii­saus tu­han­sien vuo­sien ta­kaa ei vält­tä­mät­tä tuo hel­po­tus­ta sil­loin, kun olem­me ras­kaas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Sii­nä on kui­ten­kin lu­paus elä­män­ku­lun vai­kei­den päi­vien vaih­tu­mi­ses­ta hel­pom­piin.

Päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kan hek­ti­syy­des­tä met­sän hil­jai­suu­teen

Kan­nus­lai­nen Rai­mo Ran­ta-Nilk­ku on teh­nyt pit­kän työ­u­ran hoi­to­a­lal­la. Hän aloit­ti työt 1970-lu­vul­la lää­kin­tä­vah­ti­mes­ta­ri­na Kok­ko­lan päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kal­la. Työ oli ra­jua, ja ih­mi­se­lä­män var­jo­puo­let tu­li­vat heti vas­taan.

Ju­ma­lan sana ja avi­o­liit­to

Avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen liit­to. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­la to­te­si: ”Ei ole hyvä ih­mi­sen ol­la yk­si­nään. Minä teen hä­nel­le kump­pa­nin, joka so­pii hä­nen avuk­seen.” (1. Moos. 2:18.)

Vies­tien vir­ta tuo hu­pia ja hyö­tyä

Käsi tart­tuu kän­nyk­kään, kat­se pai­nuu sen näyt­töön, sor­mi al­kaa liu­kua äly­pu­he­li­men pin­nal­la. Näin käy tuon tuos­ta päi­vän mit­taan. Is­tu­es­sa, sei­so­es­sa ja kä­vel­les­sä­kin.

Kal­le Au­kus­ti Lohi – mies Suo­men it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­sen ta­ka­na

Kal­le Au­kus­ti Lohi (1872–1948) oli ta­lon­poi­ka ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen saar­naa­ja, joka Ete­lä-La­pin pe­ru­koil­ta pon­nis­ti vah­vak­si val­ti­ol­li­sek­si vai­kut­ta­jak­si. Lo­hen kä­si­a­laa oli edus­kun­nan mar­ras­kuus­sa 1917 hy­väk­sy­mä pon­si, jota voi­daan pi­tää Suo­men to­si­a­si­al­li­se­na it­se­näi­syys­ju­lis­tuk­se­na.

Ko­din viik­ko­sii­vous

Mei­dän per­heem­me sii­vo­si ko­din yh­des­sä lau­an­tai­sin. Kui­ten­kin kuu­den lap­sen opas­ta­mi­nen tun­tui työ­lääl­tä ja lop­pu­tu­los oli mitä mil­loin­kin. Mie­tim­me asi­aa yh­des­sä, ja koti ja­et­tiin alu­ei­siin. Kir­joi­tin joka alu­een teh­tä­vät tau­luk­koon. Esi­mer­kik­si keit­ti­ön sii­vous: Lai­ta as­ti­at ko­nee­seen. Tyh­jen­nä kom­pos­ti­as­tia ja pese se.

Ma­riel­la sä­es­tää seu­rois­sa

Saat­toi­vat 8. lo­ka­kuu­ta Ala­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­ra­vie­raat hie­man miet­tiä, et­tä mi­ten­kä­hän on­nis­tuu, kun 13-vuo­ti­as Ma­riel­la Haa­pa-aho is­tuu­tui en­sim­mäis­tä ker­taa sun­nun­tai­seu­ro­jen sä­es­tys­vuo­ros­saan ur­ku­jen soit­ta­jan pen­kil­le. Mut­ta hy­vin meni. Sä­es­tys on­nis­tui kuin van­hal­ta te­ki­jäl­tä ja lau­la­jien oli help­po lau­laa.

Eh­tool­li­nen nau­ti­taan Jee­suk­sen muis­tok­si

Olin erään van­huk­sen vuo­teen ää­rel­lä. Elä­mä oli hä­nen osal­taan lop­pu­mas­sa. Van­hus oli us­ko­mas­sa, ja us­ko oli hä­nen elä­män­sä kal­lein asia. Jut­te­lim­me us­ko­na­si­ois­ta, ja tar­jo­sin hä­nel­le Her­ran py­hän eh­tool­li­sen. Huo­ma­sin, mi­ten hän rau­hoit­tui ja roh­kais­tui us­kos­saan.

Re­for­maa­ti­on merk­ki­vuo­si hui­pen­tuu sun­nun­tai­na

Tur­ku isän­nöi us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuo­den pää­juh­laa 5. mar­ras­kuu­ta. Juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus ja Yh­tä mat­kaa -pää­juh­la päät­tä­vät val­ta­kun­nal­li­sen re­for­maa­ti­o­vii­kon ja koko merk­ki­vuo­den Suo­mes­sa. Ta­pah­tu­miin ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta. Päi­vä al­kaa kel­lo 10 Tu­run tuo­mi­o­kir­kon juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la, jota voi seu­ra­ta Yle TV1:ssä.

Us­kon­puh­dis­tuk­sen pe­rin­tö

Re­for­maa­ti­on pe­rin­tö on kirk­kom­me saa­ma kul­ta­mi­ta­li. Mi­ta­lin toi­nen puo­li lois­taa meil­le us­kon­puh­dis­tuk­sen hen­ges­sä to­teu­te­tus­sa uu­des­sa vir­si­kir­jas­sa (1986), kirk­ko­raa­ma­tus­sa (1992), ka­te­kis­muk­ses­sa (1999) sekä ju­ma­lan­pal­ve­lu­suu­dis­tuk­sen kir­jois­sa (1999/2000). Mi­ta­lin toi­nen puo­li on him­me­äm­pi ja ajan pa­ti­noi­ma. Se nä­kyy muun mu­as­sa suh­tau­tu­mi­ses­sam­me Raa­ma­tun ar­vo­val­taan ja kah­den re­gi­men­tin op­piin. Kat­sel­kaam­me aluk­si mi­ta­lim­me kirk­kaam­paa puol­ta.