Kristillinen avioliitto – Jumalan antama lahja ja tehtävä

Kris­til­li­nen avi­o­liit­to­kä­si­tys pe­rus­tuu Ju­ma­lan sa­naan. Avi­o­liit­to on Ju­ma­lan luo­ma jär­jes­tys ja hyvä lah­ja, jon­ka hän on sää­tä­nyt mie­hen ja nai­sen yh­tei­se­lä­män muo­dok­si.

Laki ja evankeliumi

Laki ja evan­ke­liu­mi kuu­lu­vat Raa­ma­tun kes­kei­siin kä­sit­tei­siin. Il­man nii­den oi­ke­aa ym­mär­tä­mis­tä ja kä­sit­tä­mis­tä saar­na ja ope­tus vää­ris­ty­vät.

Ehtoollisella kävijä viivähtää salaisuuden äärellä

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon kak­si sak­ra­ment­tia ovat kas­te ja eh­tool­li­nen. Ne ovat us­kon sa­lai­suuk­sia, joi­ta ei voi kä­sit­tää jär­jel­lä.

Onni löytyy Taivaan Isän läheltä

Ju­ma­la loi ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen ja to­te­si luo­man­sa hy­väk­si (1. Moos. 27–31). Ju­ma­lan lap­sen osa on on­nel­li­nen, kun saa ol­la Tai­vaan Isän lä­hel­lä (Ps. 73:28). Kun ra­kas­taa eni­ten Ju­ma­laa ja lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, ih­mi­sen on hyvä ol­la (Matt. 22:37–39). Psal­mis­sa sa­no­taan: “Sinä osoi­tat mi­nul­le elä­män tien, si­nun lä­hel­lä­si on eh­ty­mä­tön ilo, si­nun oi­ke­al­la puo­lel­la­si ikui­nen on­ni” (Ps. 16:11).

Uskon perusteita – Jumalan seurakunta on pyhien yhteisö

Raa­ma­tus­sa ja lu­te­ri­lai­sis­sa tun­nus­tus­kir­jois­sa ope­te­taan kirk­kaas­ti ja sel­ke­äs­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta. Apos­to­li­ses­sa us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa to­de­taan, et­tä seu­ra­kun­ta on yk­si, pyhä ja yh­tei­nen.

”Säilytä usko ja hyvä omatunto!”

Mart­ti Lut­her tais­te­li ai­ka­naan kirk­kon­sa vää­rin­käy­tök­siä ja ope­tus­ta vas­taan. Hän jou­tui pu­heis­taan ja kir­joi­tuk­sis­taan ti­lil­le Worm­sin val­ti­o­päi­vil­lä vuon­na 1521. Tuon ajan kes­kei­set val­lan­pi­tä­jät, kei­sa­ri ja kir­kol­li­set val­taa­pi­tä­vät vaa­ti­vat hän­tä pe­ru­maan kir­joit­ta­man­sa ja pu­hu­man­sa. Täl­löin hän vas­ta­si: ”en voi en­kä tah­do pe­rut­taa, sil­lä mi­nua hal­lit­se­vat esit­tä­mä­ni Raa­ma­tun koh­dat ja Ju­ma­lan sa­naan si­dot­tu oma­tun­to, ei­kä ole oi­kein ei­kä tur­val­lis­ta toi­mia vas­toin omaa­tun­to­aan”.

Perjantai-illan puheenvuoro avaa seuratunnusta: ”Herra, tässä on meidän hyvä olla”

Ha­lu­ai­sin ky­syä si­nul­ta, nuo­rem­mal­ta tai van­hem­mal­ta, elä­män­ti­lan­tees­ta­si riip­pu­mat­ta: mis­sä si­nul­la on hyvä ol­la? Mil­loin olet ko­ke­nut on­nen ja ilon tun­teen?

Raamatullinen sielunhoito -alustus puhujainkokouksessa

Sie­lun­hoi­dol­la tar­koi­te­taan ylei­ses­ti ih­mi­sen si­säi­ses­tä elä­mäs­tä huo­leh­ti­mis­ta kuun­te­le­mi­sen, läs­nä­o­lon ja rin­nal­la kul­ke­mi­sen kaut­ta. Ny­ky­kie­les­sä sil­lä vii­ta­taan laa­jas­ti hen­ki­seen ja hen­gel­li­seen tu­keen. Tämä alus­tus kä­sit­te­lee eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa to­teu­tu­vaa raa­ma­tul­lis­ta sie­lun­hoi­toa.