Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella

Vir­si­kir­jas­ta il­mes­tyi uu­dis­tet­tu lai­tos vuon­na 1986. Tär­keim­piä muok­kauk­sen syi­tä oli vir­sien kie­li­a­sun ny­ky­ai­kais­ta­mi­sen tar­ve. Vir­sis­tä tah­dot­tiin pois­taa ään­ne­a­sul­taan tai tai­vu­tuk­sel­taan van­hah­ta­vat ja har­vi­nai­sik­si käy­neet muo­dot. Ta­voit­teek­si ase­tet­tiin kie­li­a­su, jota ny­ky­a­jan ih­mi­nen voi ym­mär­tää. Vir­sien me­lo­di­oi­ta­kin muo­kat­tiin tai vaih­det­tiin.

Kohtaanko, kohtaatko, kohtaammeko?

Mika Kar­sik­kaan Paa­vo­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen nuor­te­nil­las­sa 24.2.2024 pi­tä­män alus­tuk­sen poh­jal­ta koon­nut Heli Säk­ki­nen.

Uushenkisyys ja raamatullinen usko – Raamattu varoittaa harhaopeista

Vuon­na 2019 to­teu­te­tun ky­se­ly­tut­ki­muk­sen tu­los­ten pe­rus­teel­la kris­ti­nus­kos­ta luo­pu­mi­nen on laa­ja il­miö. Sa­moin tut­ki­mus osoit­taa, et­tä hen­ki­syys on syr­jäyt­tä­mäs­sä hen­gel­li­syyt­tä. Uu­den­lai­sen hen­ki­syy­den le­vi­ä­mi­nen ta­pah­tuu suu­rel­ta osin so­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta. Muo­dos­tuu ”kup­lia”, jois­sa sa­man­mie­li­set ja -hen­ki­set ih­mi­set ovat kans­sa­käy­mi­sis­sä kes­ke­nään, ja heil­lä on yh­tei­nen to­del­li­suus­kä­si­tys.

Arkkipiispan puheenvuoro: "Työn tekeminen ei ole välttämätön paha vaan välttämätön hyvä"

Työ ei ole ih­mi­sar­von mit­ta ei­kä sen mie­lek­kyys tule ra­han eteen raa­ta­mi­ses­ta. Lu­te­ri­lai­sen pe­rin­teen nä­kö­kul­mas­ta työ edis­tää yh­teis­tä hy­vää.

500 vuotta luterilaista virsiperinnettä

Syk­syl­lä 1523 Mart­ti Lut­her kir­joit­ti sa­nat hy­vin tun­te­maam­me vir­teen 261: "Oi iloit­kaa te kris­ti­tyt". Se oli hä­nen en­sim­mäi­nen vir­ten­sä seu­ra­kun­nan käyt­töön. Sii­tä käyn­nis­tyi lu­te­ri­lai­nen vir­si­pe­rin­ne. Kun me ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, seu­rois­sa ja muis­sa ti­lai­suuk­sis­sa lau­lam­me, voim­me muis­taa, et­tä lu­te­ri­lai­nen pe­rin­ne al­koi 500 vuot­ta sit­ten.

Jumala hallitsee myös sielunvihollista

Kaut­ta ai­kain on poh­dit­tu Jo­bin kir­jan ky­sy­myk­siä: Mikä on pa­han al­ku­pe­rä? Kiin­nos­taa­ko Ju­ma­laa maal­li­set asi­at? Vä­lit­tää­kö hän mi­nun asi­ois­ta­ni? Kai­ken yli nou­see ky­sy­mys: mik­si hy­vät ih­mi­set jou­tu­vat kär­si­mään? Pa­ras vas­taus löy­tyy ris­tin ties­tä, mut­ta Jo­bin kir­jas­ta kan­nat­taa tut­kia hy­vän ja pa­han vä­lis­tä tais­te­lua.

Myönteinen mieli ikääntyvän voimavarana

Ikään­ty­mi­nen tuo mu­ka­naan muu­tok­sia niin fyy­si­ses­ti kuin psyyk­ki­ses­ti­kin. Ter­vey­den, toi­min­ta­ky­vyn ja kog­ni­tii­vis­ten ky­ky­jen heik­ke­ne­mi­sen li­säk­si ikään­ty­vä ko­kee usein me­ne­tyk­siä myös so­si­aa­li­ses­sa ver­kos­tos­saan. Ki­vut, me­ne­tyk­set ja toi­min­nal­li­set ra­joi­tuk­set voi­vat li­sä­tä ala­ku­loi­suut­ta ja ma­sen­nuk­seen sai­ras­tu­mi­sen ris­kiä.

Luonnon kauneus inspiroi suvivirren sanojen syntyyn

Itä­me­res­sä on Ruot­sil­le kuu­lu­va Got­lan­nin saa­ri. Su­vi­vir­ren sa­nat syn­tyi­vät siel­lä yli 300 vuot­ta sit­ten. Oli ju­han­nu­saa­mu 1694. En­nen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen al­kua pap­pi Is­ra­el Kol­mo­din kä­ve­li kirk­ko­puis­tos­sa. Luon­non kau­neus pu­hut­te­li hän­tä niin ko­vas­ti, et­tä hän puki tun­te­muk­sen­sa ru­nok­si. Kun ru­nol­le löy­tyi sä­vel ruot­sa­lai­ses­ta kan­san­lau­lus­ta, su­vi­vir­si oli val­mis. Se kään­net­tiin oi­tis suo­mek­si ja otet­tiin vuon­na 1701 Suo­men kir­kon vir­si­kir­jaan.

Pääsiäinen pelastushistorian ytimessä

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den kes­kus, jos­ta las­ke­taan ai­kaa sekä taak­se- et­tä eteen­päin. Kos­ka Kris­tuk­sen kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus ovat sa­man pe­las­tus­te­on osia, nii­tä juh­lit­tiin al­ku­aan sa­ma­na päi­vä­nä. Vas­ta 300-lu­vul­la pit­kä­per­jan­tai er­ka­ni eril­li­sek­si juh­la­päi­väk­si.

Traumasta voi toipua

Eteem­me voi tul­la hy­viä ja kau­nii­ta asi­oi­ta, jot­ka an­ta­vat voi­maa, iloa ja luot­ta­mus­ta elä­mään. Myös yli­voi­mai­sil­ta tun­tu­vat ko­et­te­le­muk­set, krii­sit, suru ja me­ne­tyk­set ovat osa elä­mää, ja jo­kai­nen koh­taa hy­vin to­den­nä­köi­ses­ti nii­tä jos­sa­kin elä­män­sä vai­hees­sa. On ar­vi­oi­tu, et­tä lä­hes 90 pro­sent­tia ih­mi­sis­tä ko­kee elä­mäs­sään vä­hin­tään yh­den asi­an, joka po­ten­ti­aa­li­ses­ti voi ai­heut­taa trau­man. Trau­ma­ti­lan­ne tu­lee usein kuin sa­la­ma kirk­kaal­ta tai­vaal­ta ja jär­kyt­tää elä­män tur­val­lis­ta jat­ku­vuut­ta.