Kodin sydämessä evankeliumi

Tämä ky­sy­mys saat­taa hii­piä mo­nen kas­vat­ta­jan mie­leen. Ma­ria Luh­ta­nie­mi kir­joit­taa kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta ar­tik­ke­lis­saan Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö­työ – ke­nel­le se kuu­luu?, joka on jul­kais­tu SRK:n vuo­si­kir­jas­sa 2017 Van­hurs­kas elää us­kos­ta.

Gabriel

En­ke­li tu­lee krei­kan kie­len sa­nas­ta an­ge­los, joka tar­koit­taa sa­nan­saat­ta­jaa. Useim­pien kie­lien ”en­ke­li” on sa­maa kan­taa (lat. an­ge­lus, engl. an­gel, ruots. än­gel). En­ke­lit kuu­lu­vat Ju­ma­lan luo­maan maa­il­maan yh­tä to­del­li­si­na kuin se, mitä nä­em­me. Ju­ma­la on luo­nut en­ke­lit Kris­tuk­sen kaut­ta, ku­ten koko maa­il­man­kaik­keu­den. En­ke­li näyt­täy­tyy Raa­ma­tun ker­to­muk­sis­sa maa­il­man alus­ta maa­il­man lop­puun.

Kyläily vähenee koko ajan

So­si­aa­li­sel­la kans­sa­käy­mi­sel­lä tar­koi­te­taan ajan­käyt­tö­tut­ki­muk­ses­sa muun mu­as­sa per­heen­jä­sen­ten kans­sa seu­rus­te­lua, ky­läs­sä käyn­tiä ja tut­ta­vien kans­sa seu­rus­te­lua ko­to­na, kah­vi­lois­sa tai ra­vin­to­lois­sa.

Guinea – parannuksentekijöitä vaikeiden taipaleiden takana

Ih­mi­nen päät­tää, Ju­ma­la sää­tää. Jos lä­he­tys­mat­kat su­jui­si­vat al­ku­pe­räis­ten suun­ni­tel­mien mu­kaan, pal­jon jäi­si ta­pah­tu­mat­ta.

”Meidän ei tarvitse näyttää suuntaa, vaan kulkea perässä”

Ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta, us­kol­la Kris­tuk­seen. Te­o­lo­git Klaus Kal­li­o­ran­ta (33) ja Jaak­ko Ran­ta (30) va­lai­se­vat kes­kus­te­lul­laan us­kon luo­vut­ta­ma­ton­ta ydin­tä.

Usko on luja luottamus

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä (11:1) mää­ri­tel­lään, mitä us­ko on. Vuo­den 1938 raa­ma­tun­kään­nös sa­noo sen näin: ”us­ko on luja luot­ta­mus sii­hen, mitä toi­vo­taan, ojen­tau­tu­mi­nen sen mu­kaan, mikä ei näy”. Bib­lia eli 1776 vuo­den kään­nös pu­huu vah­vas­ta us­kal­luk­ses­ta ”nii­hin, joi­ta toi­vo­taan” ja joka ”ei nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le”. Ny­kyi­nen raa­ma­tun­kään­nös sa­noo us­kon ole­van sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä.

Apu – kullanarvoinen, inhimillinen ja monimuotoinen

Olet­ko ol­lut jos­kus avun tar­pees­sa ja saa­nut lä­hei­sil­tä ih­mi­sil­tä apua? Eh­kä olet ol­lut jos­sain toi­ses­sa elä­män­vai­hees­sa vuo­ros­ta­si aut­ta­ja­na.

Ester – orpotytöstä Jumalan kansan palvelijaksi

Per­si­an ku­nin­gas Ahas­ve­ros (Kserk­ses) aset­taa hal­lin­ton­sa uu­teen kau­pun­kiin, en­ti­seen Ela­min­maan pää­kau­pun­kiin, Su­sa­niin. Per­si­an val­ta­kun­ta on laa­jim­mil­laan vuon­na 483 eKr.

Teenkö oikeita valintoja?

Tun­tuu­ko si­nus­ta jos­kus, et­tä elä­mä on kuin iso va­lin­ta­ta­lo, jos­sa toi­nen tois­taan hou­kut­te­le­vam­mat tar­jouk­set vyö­ry­vät vas­taan? Va­lin­nan­mah­dol­li­suu­det ovat val­ta­vat, ja kun kään­nyt kul­man taak­se, uu­det mah­dol­li­suu­det avau­tu­vat taas etee­si.

Positiivinen uskonnonvapaus päiväkodeissa ja kouluissa

”Nyt ne Pik­ku­kir­kot tu­le­vat”, lap­set huu­dah­ti­vat in­nois­saan, kun me­nin kant­to­rin kans­sa pi­tä­mään päi­vä­ko­tiin pik­ku­kirk­koa. Ko­ris­sa oli pik­ku­alt­ta­rin vä­li­neet. Pik­ku­sun­ti­ot oli­vat ka­ve­ri­na val­mis­ta­mas­sa alt­ta­ri­pöy­tää ja soit­ta­mas­sa pik­ku­kir­kon aloi­tus- ja pää­tös­kel­lo­ja. Saim­me viet­tää pie­nen har­taus­het­ken las­ten kans­sa. Muis­te­len kai­hol­la näi­tä muu­ta­man vuo­den ta­kai­sia ai­ko­ja.