Rukous on yhteyttä Jumalaan

Ru­kous on sy­dä­men nöy­rää ja vil­pi­tön­tä pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa, ku­ten kris­ti­nop­pim­me opet­taa (KO 78). Ru­kous­ta voi­daan pi­tää maa­il­man­laa­jui­se­na il­mi­ö­nä: kai­kis­sa us­kon­nois­sa ru­koi­le­mi­nen on nä­ky­vil­lä har­tau­se­lä­mäs­sä. Ru­kouk­ses­sa saam­me ker­toa Ju­ma­lal­le omia asi­oi­tam­me: kii­tol­li­suut­ta, mur­hei­ta ja ilo­ja. Pyy­däm­me siu­naus­ta it­sel­le ja toi­sil­le.

Kahdeksas käsky: Olen vastuussa myös puheistani

Ju­ma­lan oma kym­me­nen käs­kyn laki, elä­män laki, vaa­tii mei­tä: ”älä le­vi­tä pe­rät­tö­miä hu­hu­ja älä­kä suos­tu aut­ta­maan vää­rin­te­ki­jää to­dis­ta­mal­la vil­pil­li­ses­ti hä­nen hy­väk­seen. älä ek­sy jou­kon mu­ka­na te­ke­mään pa­haa, älä­kä rii­ta-asi­as­sa to­dis­ta­es­sa­si vää­ris­tä to­tuut­ta enem­mis­tön mie­len mu­kai­sek­si.” (2. Moos. 23:1–2.) Laki osoit­taa syn­nin ja va­roit­taa mei­tä sii­tä.

Seitsemäs käsky neuvoo kunnioittamaan toisen omaa

Tar­vit­sem­me jo­kai­nen Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa pyy­tä­määm­me jo­ka­päi­väis­tä lei­pää. Pyyn­tö si­säl­tää kai­ken, mitä tar­vit­sem­me elääk­sem­me ul­ko­nai­ses­ti tur­vat­tua elä­mää yk­sin ja lä­heis­tem­me pa­ris­sa. Moni asia voi kui­ten­kin häi­ri­tä tätä: ”van­han ih­mi­sem­me” syö­ve­reis­tä löy­ty­vät näet ah­neus, ka­teus, kors­ke­an elä­män ta­voit­te­lu, ra­han­hi­mo ja pal­jon muu­ta.

Kuudes käsky neuvoo siveyteen ja kunnioitukseen

Kuu­des käs­ky si­säl­tyy nii­den käs­ky­jen ko­ko­el­maan, joi­hin on tii­vis­tet­ty yh­tei­se­lä­mäm­me pe­ru­sa­si­at.

Elämänriemua ja kipukohtia  – perspektiivi sinkkuelämään

Vesa Jur­mun ja Jo­han­na Lu­mi­jär­ven toi­mit­ta­mas­sa Pers­pek­tii­vis­sä sin­kut vaih­ta­vat maa­ta, sol­mi­vat sy­viä ys­tä­vyys­suh­tei­ta ja kul­ke­vat vap­pu­yö­nä jär­ven ran­nal­la ke­räi­le­mäs­sä per­ho­sia. He te­ke­vät mök­ki­reis­su­ja ys­tä­vä­po­ru­kal­la, käy­vät töis­sä, sie­tä­vät tah­dit­to­mia ute­lui­ta yk­si­tyi­se­lä­mäs­tään, kes­kus­te­le­vat, opis­ke­le­vat ja asu­vat kimp­pa­käm­pis­sä.

Lähimmät lähimmäisemme – omat vanhempamme

Käs­kyis­tä kol­me en­sim­mäis­tä oh­jaa­vat mei­tä suh­tees­sam­me Ju­ma­laan. Nel­jän­nes­tä käs­kys­tä läh­tien käs­kyt oh­jaa­vat suh­tau­tu­mis­tam­me mui­hin ih­mi­siin, al­ka­en lä­him­mis­tä lä­him­mäi­sis­täm­me eli omis­ta van­hem­mis­ta.

Pyhän Hengen symbolit ja tehtävät

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan Py­hän Hen­gen il­mes­ty­neen nä­ky­väs­sä muo­dos­sa Jee­suk­sen kas­teen jäl­keen ja hel­lun­tai­na. Näis­tä ta­pah­tu­mis­ta on saa­tu sym­bo­le­ja, jot­ka ker­to­vat Py­häs­tä Hen­ges­tä.

Lastenkirjan ja lukemisen merkitys

Mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu net­ti­ai­ka­na? poh­ti SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Mark­ku Sep­pä­nen Lem­pää­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä 24.4. pi­de­tys­sä jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa. Kir­jo­jen ja lu­ku­tai­don vaa­li­mi­nen on tär­ke­ää. On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­kiä, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä.

Lepopäivä on Jumalan säätämä

Käs­ky esi­te­tään Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa kah­des­sa koh­taa. En­sim­mäi­sek­si ko­ros­te­taan Ju­ma­lan ase­maa Luo­ja­na (2. Moos. 20:1–17). Luo­tu­aan kuu­te­na päi­vä­nä tai­vaan, maan ja me­ren Ju­ma­la le­pä­si seit­se­män­nen päi­vän ja py­hit­ti sen.

Kieliä ja sanoja

Mi­ka­el Ag­ri­co­lan päi­vän tie­noil­la tun­tuu mel­kein juh­la­val­ta lu­kea ja kir­joit­taa suo­mea. Ag­ri­co­la loi poh­jan suo­men kir­ja­kie­lel­le, kan­sa­no­pe­tuk­sel­le sekä lu­ku­tai­dol­le kään­tä­es­sään Uu­den tes­ta­men­tin suo­mek­si. Hän oli yk­si tär­keim­pien us­kon­nol­lis­ten uu­dis­tus­ten to­teut­ta­ja Suo­mes­sa.