Las­ten­kir­jan ja lu­ke­mi­sen mer­ki­tys

Mitä las­ten­kir­jal­le kuu­luu net­ti­ai­ka­na? poh­ti SRK:n toi­mi­tus­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Mark­ku Sep­pä­nen Lem­pää­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä 24.4. pi­de­tys­sä jul­kis­ta­mis­ti­lai­suu­des­sa. Kir­jo­jen ja lu­ku­tai­don vaa­li­mi­nen on tär­ke­ää. On an­toi­saa jär­jes­tää lu­ku­het­kiä, jol­loin rau­hoi­tu­taan, hil­jen­ny­tään ja ol­laan yh­des­sä.

Le­po­päi­vä on Ju­ma­lan sää­tä­mä

Käs­ky esi­te­tään Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa kah­des­sa koh­taa. En­sim­mäi­sek­si ko­ros­te­taan Ju­ma­lan ase­maa Luo­ja­na (2. Moos. 20:1–17). Luo­tu­aan kuu­te­na päi­vä­nä tai­vaan, maan ja me­ren Ju­ma­la le­pä­si seit­se­män­nen päi­vän ja py­hit­ti sen.

Kie­liä ja sa­no­ja

Mi­ka­el Ag­ri­co­lan päi­vän tie­noil­la tun­tuu mel­kein juh­la­val­ta lu­kea ja kir­joit­taa suo­mea. Ag­ri­co­la loi poh­jan suo­men kir­ja­kie­lel­le, kan­sa­no­pe­tuk­sel­le sekä lu­ku­tai­dol­le kään­tä­es­sään Uu­den tes­ta­men­tin suo­mek­si. Hän oli yk­si tär­keim­pien us­kon­nol­lis­ten uu­dis­tus­ten to­teut­ta­ja Suo­mes­sa.

Vä­lil­lä ihan ren­nos­ti – yk­si­löl­li­nen ras­kaus

Ras­kau­den vai­ku­tus voin­tiin on yk­si­löl­lis­tä: jot­kut voi­vat to­del­la hy­vin koko ras­kau­den kun toi­set taas kär­si­vät pa­hoin­voin­nis­ta pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa koko odo­tu­sa­jan. Voin­tiin ja olo­ti­laan voi jon­kin ver­ran vai­kut­taa ter­veel­li­sil­lä elä­män­ta­voil­la. Esi­mer­kik­si lii­kun­ta aut­taa jak­sa­maan ja pa­ran­taa usein myös oloa.

Her­ran nimi on pyhä

”Nämä sa­nat tun­tui­vat mi­nus­ta tar­peet­to­mil­ta, tur­hil­ta ja nau­ret­ta­vil­ta en­nen kuin tun­sin evan­ke­liu­min va­lon. Kun luin ne en­si ker­ran, ajat­te­lin it­sek­se­ni: Ku­ka­pa tuo­ta ei tie­täi­si. Mut­ta nyt näen, Ju­ma­lan kii­tos, mitä ne tar­koit­ta­vat ja ne ovat pal­jon ih­meel­li­sem­mät kuin ku­kaan ih­mi­nen kä­sit­tää ja voi lau­sua, ol­koon kuka ta­han­sa.” (Mart­ti Lut­her 1. ja 2. käs­kys­tä.)

Be­ta­ni­an Mart­ta ja Ma­ria

Mart­ta ja Ma­ria sekä hei­dän vel­jen­sä La­sa­rus oli­vat Jee­suk­sen ys­tä­viä ja hä­nen seu­raa­ji­aan. Hei­dän ko­tin­sa Be­ta­ni­as­sa oli kol­men ai­kui­sen si­sa­ruk­sen koti. Be­ta­nia oli pie­ni kylä öl­jy­mä­en itä­puo­lel­la, kol­men ki­lo­met­rin pääs­sä Je­ru­sa­le­mis­ta, Je­ri­koon joh­ta­van tien var­rel­la. Ny­kyi­sin Be­ta­nia on ara­bi­ky­lä el Aza­riya, joka on saa­nut ni­men­sä Lat­sa­ruk­sen eli La­sa­ruk­sen mu­kaan. La­sa­rus­ta pi­de­tään­kin ky­län kuu­lui­sim­pa­na asuk­kaa­na, sil­lä kuol­leis­ta he­rät­tä­mi­nen oli suu­ri ih­me­te­ko.

Kuka ta­han­sa voi vä­syä

Jo­kai­nen meis­tä vä­syy jos­kus. Tär­ke­ää on tie­tää, mil­loin vä­sy­mys on ”ter­vet­tä”, mil­loin se on ei-toi­vot­tua, ”sai­ras­ta” vä­sy­mys­tä. Ter­ve vä­sy­mys on juu­ri sitä kai­kil­le tut­tua rau­keu­den ja voi­mat­to­muu­den luon­nol­lis­ta tun­tua, joka seu­raa työ­päi­vää tai vaik­ka­pa rei­pas­ta lenk­kiä. Vä­sy­mys on ke­hon vies­ti sii­tä, et­tä nyt on ai­ka hui­la­ta tai pa­neu­tua yö­puul­le.

”Minä olen se joka olen”

Ju­ma­lan kym­me­nen käs­kyä ovat ai­na voi­mas­sa. Ne on jo luo­mi­ses­sa pai­net­tu ih­mi­sen sy­dä­meen. Us­kon­puh­dis­tuk­sen opet­ta­jat se­lit­tä­vät, et­tä laki on aa­da­mi­lai­nen. Sii­tä to­dis­taa se, et­tä pa­ka­noil­la­kin, jot­ka ei­vät tie­dä kym­me­nes­tä käs­kys­tä mi­tään, on käy­tän­nön elä­mäs­sä eräi­tä sa­man­si­säl­töi­siä pe­ri­aat­tei­ta.

Us­kon­no­no­pe­tuk­sen uu­det tuu­let

Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen Gal­lup Ec­c­le­si­as­ti­ca-ky­se­lys­sä loka–mar­ras­kuus­sa 2015 ky­sel­tiin suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mi­ses­ta us­kon­no­no­pe­tuk­seen kou­luis­sa. Ky­se­lyn mu­kaan 62 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta suh­tau­tui kou­lu­jen us­kon­no­no­pe­tuk­seen myön­tei­ses­ti ja 21 pro­sent­tia kiel­tei­ses­ti. Nai­set suh­tau­tui­vat myön­tei­sem­min kuin mie­het. Kiel­tei­sim­piä oli­vat 15–17-vuo­ti­aat, kun taas hie­man van­hem­mat, 18–24-vuo­ti­aat, suh­tau­tui­vat asi­aan huo­mat­ta­vas­ti myön­tei­sem­min.

Yk­si­näi­syy­des­sä ih­mi­sen kai­puu

Jo muu­ta­mien mi­nuut­tien ikäi­set vau­vat kat­so­vat mie­luum­min suo­raan hei­hin kat­so­via kas­vo­ja kuin kas­vo­ja, jois­sa kat­se on kään­ty­nyt si­vuun. Var­hais­lap­suu­den kiin­ty­mys­suh­teet luo­vat poh­jan ky­vyl­le ra­ken­taa lä­hei­siä ih­mis­suh­tei­ta sekä luot­taa toi­siin ih­mi­siin. Ai­kuis­ten hy­väk­sy­vät kat­seet an­ta­vat lap­sel­le suo­jaa ti­lan­tei­siin, jois­sa elä­mä myö­hem­mis­sä vai­heis­sa voi joh­dat­taa yk­si­näi­siin paik­koi­hin ja yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­siin.