Jokainen lapsi on Jumalan luomistyö

Ky­sy­mys las­ten vas­taa­not­ta­mi­ses­ta Her­ran lah­joi­na pe­rus­tuu Raa­ma­tun il­moi­tuk­seen Ju­ma­las­ta Luo­ja­na. Tämä ku­vas­tuu esi­mer­kik­si pat­ri­ark­ka Jaa­ko­bin vas­tauk­ses­sa vel­jel­leen Esaul­le tä­män ky­sy­es­sä Jaa­ko­bin lap­sis­ta: ”Nämä ovat lap­set, jot­ka Ju­ma­la ar­mos­saan on suo­nut mi­nul­le” (1. Moos. 33:5). Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa on ha­lut­tu pi­täy­tyä Raa­ma­tun il­moi­tuk­seen, ja kiel­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen per­he­suun­nit­te­luun ei ole uu­si asia.

Mistä eutanasiassa on kyse?

Kan­sa­lai­sa­loi­te eu­ta­na­si­an lail­lis­ta­mi­sek­si Suo­mes­sa ke­rä­si rei­lut 62 000 al­le­kir­joi­tus­ta ja ete­nee edus­kun­nan kä­sit­te­lyyn. Aloi­te on he­rät­tä­nyt run­saas­ti huo­mi­o­ta ja kan­na­nil­mai­su­ja sekä puo­les­ta et­tä vas­taan. Mis­tä täs­sä on oi­ke­as­taan ky­sy­mys?

Neither poverty nor riches

We are li­ving in an era of dra­ma­tic chan­ge and un­cer­tain­ty. There are pub­lic dis­cus­si­ons of va­lu­es and fun­da­men­tal is­su­es of faith as well as emp­lo­y­ment, workp­la­ces, and sub­sis­ten­ce. It is im­por­tant to pray that God’s word would gui­de our choi­ce of li­fes­ty­le and va­lu­es.

Jokaisella on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä

Kym­me­nen­nen käs­kyn si­säl­tö ki­tey­tyy Jee­suk­sen ope­tuk­seen: ”Kaik­ki, min­kä te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää se heil­le. Täs­sä on laki ja pro­fee­tat.” (Matt. 7:12.)

Mihin tarvitaan kirjallisuutta?

Yhä use­am­mas­ta suo­ma­lais­ko­dis­ta puut­tuu ny­ky­ään kir­ja­hyl­ly. Se ker­too pal­jon. Kir­jo­ja lu­e­taan, mut­ta vä­hem­män kuin en­nen: yhä suu­rem­pi jouk­ko us­koo di­gi­tek­niik­kaan ja tie­don val­ta­tie­hen.

Puhe taivaasta lohduttaa lastakin

Kuo­le­man koh­da­tes­sa per­het­tä tai sen lä­hi­pii­riä myös lap­si ko­kee su­run omal­la ta­val­laan. It­kun ja mui­den su­run il­maus­ten nä­ke­mi­nen ei­vät riko las­ta, jos lap­sel­la on tur­val­li­nen ai­kui­nen lä­hel­lään.

Yhdeksäs käsky: Kadehtiva ihminen ei voi olla onnellinen

Yh­dek­säs käs­ky on esi­merk­ki sii­tä, mi­ten kau­as sekä rak­kau­den vaa­ti­mus et­tä it­sek­kyy­den val­ta ulot­tu­vat.

Rukous on yhteyttä Jumalaan

Ru­kous on sy­dä­men nöy­rää ja vil­pi­tön­tä pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa, ku­ten kris­ti­nop­pim­me opet­taa (KO 78). Ru­kous­ta voi­daan pi­tää maa­il­man­laa­jui­se­na il­mi­ö­nä: kai­kis­sa us­kon­nois­sa ru­koi­le­mi­nen on nä­ky­vil­lä har­tau­se­lä­mäs­sä. Ru­kouk­ses­sa saam­me ker­toa Ju­ma­lal­le omia asi­oi­tam­me: kii­tol­li­suut­ta, mur­hei­ta ja ilo­ja. Pyy­däm­me siu­naus­ta it­sel­le ja toi­sil­le.

Kahdeksas käsky: Olen vastuussa myös puheistani

Ju­ma­lan oma kym­me­nen käs­kyn laki, elä­män laki, vaa­tii mei­tä: ”älä le­vi­tä pe­rät­tö­miä hu­hu­ja älä­kä suos­tu aut­ta­maan vää­rin­te­ki­jää to­dis­ta­mal­la vil­pil­li­ses­ti hä­nen hy­väk­seen. älä ek­sy jou­kon mu­ka­na te­ke­mään pa­haa, älä­kä rii­ta-asi­as­sa to­dis­ta­es­sa­si vää­ris­tä to­tuut­ta enem­mis­tön mie­len mu­kai­sek­si.” (2. Moos. 23:1–2.) Laki osoit­taa syn­nin ja va­roit­taa mei­tä sii­tä.

Seitsemäs käsky neuvoo kunnioittamaan toisen omaa

Tar­vit­sem­me jo­kai­nen Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa pyy­tä­määm­me jo­ka­päi­väis­tä lei­pää. Pyyn­tö si­säl­tää kai­ken, mitä tar­vit­sem­me elääk­sem­me ul­ko­nai­ses­ti tur­vat­tua elä­mää yk­sin ja lä­heis­tem­me pa­ris­sa. Moni asia voi kui­ten­kin häi­ri­tä tätä: ”van­han ih­mi­sem­me” syö­ve­reis­tä löy­ty­vät näet ah­neus, ka­teus, kors­ke­an elä­män ta­voit­te­lu, ra­han­hi­mo ja pal­jon muu­ta.