Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Sitoutuessaan ihminen osoittaa omistautumisellaan uskollisuutta henkilöä tai asiaa kohtaan. Tällöin voi tuntea asian tai toisen henkilön sydänäänet. Mitä se sitoutuminen oikein on? Kuulostaa jo sanana voimalliselta. Onko sitoutuminen vapaaehtoista vai pakollista? Ehkäpä se onkin enemmän kuin pelkkä ”kyllä”. Se on kuin solmua muistuttava side, joka yhdistää meidät esimerkiksi elämäntapaamme, ihmissuhteisiimme tai johonkin tavoitteeseen. Parhaimmillaan se on voimavara, vaikka voi vaatia uhrauksia ja ponnisteluja.
H.H.
H.H.
Jumala on ilmoittanut Sanassaan tahtonsa. Apostoli Johannes on ilmaissut tästä keskeisimmän evankeliumikirjassaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Kysymys lasten vastaanottamisesta Herran lahjoina perustuu Raamatun ilmoitukseen Jumalasta Luojana. Tämä kuvastuu esimerkiksi patriarkka Jaakobin vastauksessa veljelleen Esaulle tämän kysyessä Jaakobin lapsista: ”Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle” (1. Moos. 33:5). Vanhoillislestadiolaisuudessa on haluttu pitäytyä Raamatun ilmoitukseen, ja kielteinen suhtautuminen perhesuunnitteluun ei ole uusi asia.
Kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi Suomessa keräsi reilut 62 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Aloite on herättänyt runsaasti huomiota ja kannanilmaisuja sekä puolesta että vastaan. Mistä tässä on oikeastaan kysymys?
We are living in an era of dramatic change and uncertainty. There are public discussions of values and fundamental issues of faith as well as employment, workplaces, and subsistence. It is important to pray that God’s word would guide our choice of lifestyle and values.
Kymmenennen käskyn sisältö kiteytyy Jeesuksen opetukseen: ”Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12.)
Yhä useammasta suomalaiskodista puuttuu nykyään kirjahylly. Se kertoo paljon. Kirjoja luetaan, mutta vähemmän kuin ennen: yhä suurempi joukko uskoo digitekniikkaan ja tiedon valtatiehen.
Kuoleman kohdatessa perhettä tai sen lähipiiriä myös lapsi kokee surun omalla tavallaan. Itkun ja muiden surun ilmausten näkeminen eivät riko lasta, jos lapsella on turvallinen aikuinen lähellään.
Yhdeksäs käsky on esimerkki siitä, miten kauas sekä rakkauden vaatimus että itsekkyyden valta ulottuvat.
Rukous on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa, kuten kristinoppimme opettaa (KO 78). Rukousta voidaan pitää maailmanlaajuisena ilmiönä: kaikissa uskonnoissa rukoileminen on näkyvillä hartauselämässä. Rukouksessa saamme kertoa Jumalalle omia asioitamme: kiitollisuutta, murheita ja iloja. Pyydämme siunausta itselle ja toisille.
Jumalan oma kymmenen käskyn laki, elämän laki, vaatii meitä: ”älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. älä eksy joukon mukana tekemään pahaa, äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi.” (2. Moos. 23:1–2.) Laki osoittaa synnin ja varoittaa meitä siitä.
Tarvitsemme jokainen Isä meidän -rukouksessa pyytämäämme jokapäiväistä leipää. Pyyntö sisältää kaiken, mitä tarvitsemme elääksemme ulkonaisesti turvattua elämää yksin ja läheistemme parissa. Moni asia voi kuitenkin häiritä tätä: ”vanhan ihmisemme” syövereistä löytyvät näet ahneus, kateus, korskean elämän tavoittelu, rahanhimo ja paljon muuta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys