JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jos­pa kui­ten­kin

18.10.2020 6.00

Juttua muokattu:

18.10. 14:03
2020101814030120201018060000

Vesa Kum­pu­la

Is­tuin lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la. Olin va­ran­nut ajan lää­kä­ril­le, kos­ka ha­lu­sin saa­da sel­vyy­den jo muu­ta­man vuo­den ol­lee­seen vai­vaan. Lää­kä­ri tut­ki ja ky­syi sit­ten, olen­ko käy­nyt ult­ra­tut­ki­muk­sis­sa. Ker­roin, et­tä olen käy­nyt eri­kois­lää­kä­ril­lä vai­va­ni ta­kia, ei­kä ult­raa mie­les­tä­ni tar­vi­ta. Jos­pa kui­ten­kin teh­täi­siin, lää­kä­ri vas­ta­si. No teh­dään sit­ten, to­te­sin ly­hy­es­ti.

Pää­sin tut­ki­muk­seen jo muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua. Ult­ra­lää­kä­ri to­te­si, et­tä tuos­sa toi­ses­sa mu­nu­ai­ses­sa on jo­tain yli­mää­räis­tä. Päät­te­lin it­se, et­tä siel­lä on var­maan mu­nu­ais­ki­viä. Tut­kin myös ne­tis­tä it­se, mi­ten nii­tä hoi­de­taan.

Olin myö­hem­min lou­naal­la erään ys­tä­vä­ni kans­sa. Kun ru­pe­sim­me syö­mään, pu­he­li­me­ni soi. Soit­ta­ja oli lää­kä­ri­ni ja hän ker­toi, et­tä mu­nu­ai­ses­sa­ni on kas­vain. Säi­käh­din uu­ti­ses­ta ja ruo­ka­ha­lu­ni hä­vi­si. Ker­roin ys­tä­väl­le­ni lää­kä­rin vies­tis­tä ja to­te­sin, et­ten voi nyt syö­dä. Oli kui­ten­kin tur­val­lis­ta kes­kus­tel­la asi­as­ta ys­tä­vä­ni kans­sa. Hän loh­dut­ti mi­nua.

Soi­tin vai­mol­le­ni ja ker­roin, et­tä mu­nu­ai­ses­ta­ni on löy­ty­nyt kas­vain ja tu­len pian ko­tiin. Ker­roin hä­nel­le, et­tä ha­lu­an käy­dä kui­ten­kin lää­kä­rin luo­na ky­sy­mäs­sä, mi­ten ede­tään. Sain yh­tey­den lää­kä­rii­ni, ja hän lu­pa­si ot­taa mi­nut vas­taa­no­tol­leen vä­lit­tö­mäs­ti. Ter­veys­kes­kuk­seen men­nes­sä­ni mi­nus­ta tun­tui, et­tä koko paik­ka on py­säh­ty­nyt juu­ri mi­nun asi­a­ni ta­kia. Sai­raan­hoi­ta­ja huik­ka­si oves­ta, et­tä pa­pe­ri­ni ovat jo men­neet kii­reel­li­se­nä kes­kus­sai­raa­laan. Lää­kä­ri ker­toi tut­ki­muk­sis­ta ja tu­le­vas­ta hoi­dos­ta. Hän pu­hui ai­no­as­taan kas­vai­mes­ta, ei syö­väs­tä.

Ko­to­na yö­vuo­teel­la poh­dim­me vai­mo­ni kans­sa ti­lan­net­ta. Em­me tien­neet, mitä oli tu­los­sa. Mie­tin elet­tyä elä­mää­ni ja ajat­te­lin, et­tä olen kyl­lä saa­nut elä­mäl­tä­ni pal­jon. Ei ole sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta pi­täi­si vält­tä­mät­tä vie­lä ko­kea. Tuli ih­meen rau­hal­li­nen olo. Ker­roin vai­mol­le­ni, et­tä mi­nul­la on ol­lut hyvä elä­mä hä­nen rin­nal­laan. Mie­les­sä­ni hy­räi­lin Sii­o­nin lau­lu­jen sa­no­ja. Päi­vi­sin puo­len päi­vän ai­kaan tuli ah­dis­tu­nut olo ja pel­ko. Va­ka­van sai­rau­den ai­ka­na mie­len vaih­te­lut ovat var­maan luon­nol­li­sia ja elä­män lop­pu­mi­sen pel­ko on luon­nol­li­nen.

Kas­vain oli noin 6 cm:n ko­koi­nen, ja toi­nen mu­nu­ai­se­ni pi­tää pois­taa. Lää­kä­ri eh­dot­ti mu­nu­ai­sen pois­ta­mis­ta tä­hys­tä­mäl­lä. Se oli­si täy­sin tur­val­li­nen uu­si me­ne­tel­mä. Jos tu­li­si jo­kin on­gel­ma, leik­kaus voi­tai­siin muut­taa pe­rin­tei­sek­si.

Leik­kaus­päi­vä oli jo­ten­kin jän­nit­tä­vä, vaik­ka nu­ku­tet­tu­na en tien­nyt, mitä ta­pah­tui. He­rää­mi­nen oli kui­ten­kin ka­ma­laa. Joku ra­vis­te­li mi­nua ol­ka­pääs­tä ja pa­le­lin ko­vas­ti. Pöp­pe­röi­se­nä yri­tin ava­ta sil­mä­ni. Kun pää­ni vä­hän sel­vi­si, sain soit­taa vai­mol­le­ni. Puu­roi­sel­la ää­nel­lä il­moi­tin, et­tä kaik­ki on hy­vin.

Kat­se­lin sai­raa­la­vuo­teel­ta­ni osas­ton elä­mää. Olin uro­lo­gi­an osas­tol­la, jota voi ku­vail­la hil­jais­ten mies­ten osas­tok­si. Ei näy kuk­kia pöy­dil­lä ei­kä käy ol­len­kaan vie­rai­ta. Il­mei­ses­ti etu­rau­ha­sen höy­läyk­set ja muut mies­ten on­gel­mat ha­lu­taan hoi­taa hil­jai­suu­des­sa. Yöl­lä kuu­lin hoi­ta­jien kii­rei­set as­ke­leet. Jos­ta­kin huo­nees­ta kuu­lui ki­vul­lois­ta ään­tä. It­se en ha­lun­nut vai­va­ta hoi­ta­jia, kun tun­tui, et­tä oma ki­pu­ni oli vä­häi­nen.

Leik­kaa­va lää­kä­ri tuli kier­rok­sel­le ja ker­toi, et­tä mu­nu­ai­nen saa­tiin hy­vin pois. Kas­vain ei ol­lut kas­va­nut ve­ri­suo­niin ei­kä ras­va­ku­dok­seen. Luin sai­raa­las­sa hoi­to-oh­jei­ta ja niis­sä ker­rot­tiin, et­tä hy­vä­laa­tui­set kas­vai­met kas­va­vat 3 sen­tin ko­koi­sik­si. Yht´äk­kiä ta­ju­sin, et­tä mi­nul­la oli ol­lut syö­pä­kas­vain, kos­ka sen koko oli 6 sent­tiä.

”Jos­pa kui­ten­kin” oli­vat kak­si mer­kit­tä­vää sa­naa. Syö­pä­kas­vain löy­det­tiin niin sa­not­tu­na sa­tun­nais­löy­dök­se­nä riit­tä­vän ajois­sa. Elä­mäm­me päi­vät ovat Tai­vaan Isän tie­dos­sa. Lop­pu­jen lo­puk­si ei ole mer­ki­tys­tä, kuin­ka ly­hyt tai pit­kä elä­mäm­me on. Tär­ke­ää on vain, et­tä on syn­nit an­teek­si ja rau­ha Ju­ma­lan kans­sa. Elä­mä on kui­ten­kin lah­jaa, ja me saam­me iloi­ta jo­kai­ses­ta päi­väs­tä.

Näis­tä ta­pah­tu­mis­ta on ku­lu­nut 18 vuot­ta. Elä­mä on jat­ku­nut.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies