Jou­lun py­hät ovat ta­ka­na ja vuo­den vii­mei­set päi­vät kä­sil­lä. Mitä jäi jou­lus­ta mie­leen? Lap­si­per­heis­sä, ku­ten meil­lä, jou­lun tai­ka syn­tyy pien­ten las­ten odo­tuk­ses­ta ja in­nos­ta. Kuin­ka kirk­kain sil­min jak­se­taan ihas­tel­la jo­kais­ta jou­lun merk­kiä: jou­lu­täh­teä, joka ri­pus­te­taan ik­ku­naan, suk­laa­ka­len­te­ria, vaik­ka ei malt­tai­si mil­lään ol­la avaa­mat­ta kaik­kia luuk­ku­ja ker­ral­la! Le­lu­leh­ti se­la­taan hii­ren­kor­vil­le ja haa­veil­laan kai­kes­ta maan ja tai­vaan vä­lil­lä. Kai­ken tä­män kes­kel­lä pie­nen lap­sen mie­les­sä tun­tuu usein ole­van mei­tä ai­kui­sia kirk­kaam­pa­na myös se jou­lun sa­no­ma. Mik­si me jou­lua vie­täm­me? Lap­si il­mai­see sen yk­sin­ker­tai­ses­ti: "Jee­sus syn­tyi sei­meen." Sii­nä­pä se, Lu­nas­ta­jam­me syn­ty­mä, jou­lun kes­kei­nen sa­no­ma.

Vuo­sia taak­se­päin kun muis­te­len, en tai­da oi­kein muis­taa lah­jo­ja, mut­ta muis­tan ko­ti­ni jou­lun tun­nel­man. Muis­tan, kuin­ka pap­pa kir­joit­ti jou­lu­kir­jeen meil­le jo­kai­sel­le lap­sen­lap­sel­le jou­lu­lah­jak­si. Kir­jees­sään hän muis­tut­te­li mei­tä jou­lun sa­no­mas­ta. Yh­des­sä­o­lo ja var­sin­kin aa­ton jäl­keis­ten päi­vien sees­tei­syys ja rau­hal­li­nen tun­nel­ma ovat nii­tä, jot­ka ovat säi­ly­neet muis­tois­sa. Ei se maal­li­nen ta­va­ra, vaik­ka oli­han niil­lä uu­sil­la le­luil­la kiva leik­kiä. En­nem­min mie­leen on jää­nyt se, et­tä van­hem­mat mei­tä lap­sia muis­ti­vat. Myös jou­lun tuok­sut, juu­ri pais­tet­tu kink­ku ja tuo­re oh­ra­ries­ka; ne nyt ai­na­kin nou­se­vat mie­leen.

Jou­lus­ta siir­rym­me koh­ti vuo­den­vaih­det­ta. Moni ar­vi­oi men­nyt­tä vuot­ta ja muis­te­lee sen ta­pah­tu­mia. Pal­jon kai­ken­lais­ta sitä on­kin vuo­den mit­taan ta­pah­tu­nut. Oli yli­op­pi­las­juh­lat ja kah­det val­mis­tu­jai­set. Syn­ty­mä­päi­viä use­am­mat ja en­nen kaik­kea sitä vauh­di­kas­ta ar­kea.

Tu­le­va vuo­si näyt­tää vä­hin­tään­kin yh­tä vauh­dik­kaal­ta. Kak­so­set läh­te­vät kou­luun en­si syk­sy­nä, ja lu­vas­sa on ai­na­kin rip­pi­juh­lat. Vuo­den pääs­tä sit­ten tie­däm­me, mil­lai­nen en­si vuo­des­ta muo­dos­tui.

Nämä lie­ne­vät nii­tä elä­män ruuh­ka­vuo­sia. Täyt­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä elä­mää. Tär­keim­mäk­si teh­tä­väk­si isä­nä koen las­te­ni kas­vat­ta­mi­sen, pait­si elä­mää var­ten myös ian­kaik­kis­ta elä­mää var­ten. Hei­kos­ti sitä kum­mas­sa­kin teh­tä­väs­sä kyl­lä ko­kee on­nis­tu­neen­sa. Van­hem­pa­na voi vain yrit­tää par­haan­sa ja ru­kouk­sin saa­tel­la lap­si­aan, et­tä he var­jel­tui­si­vat tä­män maa­il­man myrs­ky­jen kes­kel­lä.

Näi­den sa­no­jen jäl­keen ha­lu­an vie­lä toi­vot­taa si­nul­le siu­nat­tua uut­ta vuot­ta!