JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rukoilkaamme

25.1.2026 9.00

Juttua muokattu:

22.1. 15:35
2026012215355220260125090000

Kun pu­hu­ja tai pap­pi sa­noo ”Ru­koil­kaam­me”, se kuu­los­taa juh­lal­li­sel­ta ja har­taal­ta. Py­hä­kou­lus­sa opet­ta­ja usein sa­noo: ”Lai­te­taan kä­det ris­tiin.” Sii­tä al­kaa al­ku­ru­kous. ”Yh­dym­me seu­ro­jen aluk­si kii­tok­seen ja ru­kouk­seen” luo seu­rois­sa tur­val­li­sen ja ko­toi­sen tun­nel­man. Tun­tuu hy­väl­tä py­säh­tyä tär­keim­män ää­rel­le.

Vie­tim­me 18.1. kan­sal­lis­ta ru­kous­päi­vää. Se vie aja­tuk­set ru­kouk­seen ja ru­koi­le­mi­seen. En pidä it­se­ä­ni eri­tyi­sen ah­ke­ra­na ru­koi­li­ja­na, mut­ta kun tar­kas­ti ajat­te­len, huo­maan ru­koi­le­va­ni tä­män täs­tä. Mon­ta ker­taa päi­väs­sä mie­leen nou­see joku pie­ni tai suu­rem­pi asia Tai­vaan Isäl­le: kii­tos, au­ta, var­je­le, joh­da­ta, sel­vi­tä tai jo­tain vas­taa­vaa. Mo­nes­ti Ju­ma­la on vas­tan­nut­kin ru­kouk­siin, mo­nes­ti ei, ai­na­kaan niin, et­tä oli­sin huo­man­nut.

Ker­ran sain niin konk­reet­ti­sen ru­kous­vas­tauk­sen, et­tä vie­lä­kin nau­rat­taa. Uu­pu­nee­na pien­ten las­ten äi­ti­nä yri­tin saa­da jäl­ki­kas­vua päi­vä­u­nil­le, et­tä oli­sin saa­nut it­se­kin het­ken nu­kah­taa. Tou­hu oli ta­va­no­mais­ta äh­rää­mis­tä ja tu­her­ta­mis­ta. Puus­kah­din mie­les­sä­ni Tai­vaan Isäl­le: ”An­na näi­den kaik­kien nuk­kua edes tun­ti yh­tä ai­kaa!” Seu­raa­va muis­ti­ku­va­ni oli, kuin­ka he­rä­sin vir­kis­ty­nee­nä sy­väs­tä unes­ta ta­san tun­nin ku­lut­tua. Joku pie­ni kiu­san­kap­pa­le aja­tus­ten taus­tal­la kuis­kut­ti sil­loin, et­tä oli­si kan­nat­ta­nut sa­man tien ru­koil­la kol­men tun­nin unia.

Erää­nä il­ta­na luin il­ta­ru­kous­ta rei­lun vuo­den ikäi­sel­le sil­loi­sel­le kuo­puk­sel­le. Ma­has­sa oli jo hy­vää vauh­tia kas­va­mas­sa uu­si vau­va, jo­ten pin­na­sän­gyn yl­le ku­mar­tu­mi­nen oli hie­man kan­ke­aa. Pie­ni oli kui­ten­kin eh­ti­nyt op­pia, et­tä syn­nit siu­na­taan an­teek­si lä­hi­kon­tak­tis­sa. Niin­pä hän ru­kouk­sen lo­put­tua rä­pyt­te­li kut­su­vas­ti kä­si­ään sän­gyn poh­jal­ta ja hu­hui­li: ”Pää tän­ne! Pää tän­ne!”

Yh­del­lä po­jis­ta oli nel­jä­vuo­ti­aa­na ak­tii­vi­nen pys­sy­leik­ki­vai­he. Kun luin hä­nel­le il­ta­siu­naus­ta, hän lo­pot­ti ru­kous­ta kes­kit­ty­nees­ti sil­mät kiin­ni ja kä­det ris­tis­sä leu­an al­la. Kun pääs­tiin aa­me­neen, hän ojen­si sa­la­man­no­pe­as­ti ris­tis­sä ole­vien kä­sien etu­sor­met suo­rik­si vas­tak­kain, osoit­ti niil­lä mi­nua ja ka­jaut­ti: ”PU­TUM­MM!” Epäi­len, et­tei­vät hä­nen aja­tuk­sen­sa ol­leet ru­kouk­sen­kaan ai­ka­na ko­vin tai­vaal­li­sia.

Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten per­hees­säm­me oli mur­het­ta. Mie­li oli maas­sa, kun osa lap­sis­ta oli luo­pu­nut us­kos­ta. Kris­til­lis­tä kou­lua käy­vä eka­luok­ka­lai­nen muis­tut­ti sil­loin mi­nua: ”Äi­ti, opet­ta­ja on sa­no­nut, et­tä aa­mul­la­kin voi ru­koil­la!” Se oli ai­heel­li­nen huo­mau­tus il­ta­ru­kous­kult­tuu­ria vaa­li­val­le äi­dil­le. Lap­si myös lu­pa­si ru­koil­la joka päi­vä, et­tä us­kos­ta luo­pu­neet sai­si­vat us­kon ta­kai­sin.

Ker­ran poh­din pyyn­nös­tä Isä mei­dän -ru­kouk­ses­ta koh­taa ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si”. Muis­te­lin sil­loin, kuin­ka eräs pu­hu­ja ki­teyt­ti saar­nas­saan: ”Mik­si em­me luot­ta­vai­sin mie­lin ru­koi­li­si ’Ta­pah­tu­koon Si­nun tah­to­si’, on­han Ju­ma­lan tah­to se, et­tä pää­si­sim­me ker­ran tai­vaa­seen.” Kaik­ki, mitä Tai­vaan Isä täl­le mat­kal­le an­taa, täh­tää sii­hen. Ih­mi­nen voi toki syn­tiä te­ke­mäl­lä ve­sit­tää Tai­vaan Isän tar­koi­tuk­sia ja jos­kus jopa syyt­tää syn­nin seu­rauk­sis­ta Ju­ma­laa ta­ju­a­mat­ta omaa osuut­taan on­gel­mien syn­tyyn.

Käy­tän­nön ta­sol­la ”Ta­pah­tu­koon Si­nun tah­to­si” on elä­mäs­sä­ni mer­kin­nyt esi­mer­kik­si sitä, et­tä Luo­ja on saa­nut päät­tää, mil­loin meil­le syn­tyy lap­sia. Hän on myös joh­dat­ta­nut työ­pai­kat par­hain päin. Ju­ma­lan kä­des­sä on myös asu­mi­sen ra­jat ja ajat. Muu­tos­ten edes­sä on ol­lut tur­val­lis­ta ru­koil­la ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si” ja luot­taa sii­hen, et­tä jos oma suun­ni­tel­ma ei ole Tai­vaan Isäl­le mie­leen, hän kyl­lä pis­tää ka­pu­loi­ta rat­tai­siin.

Paa­va­li pu­huu Ti­mo­teuk­sel­le ru­koi­le­mi­ses­ta osa­na oh­jeis­tus­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen toi­mit­ta­mi­seen. Oh­je so­pii mie­les­tä­ni hy­vin myös ihan ta­val­li­seen ru­kouk­seen mil­loin ta­han­sa ar­jen kes­kel­lä. Eten­kin pyyn­tö sii­tä, et­tä val­lan­pi­tä­jät mah­dol­lis­tai­si­vat tyy­nen ja rau­hal­li­sen elä­män, tun­tuu hy­vin ajan­koh­tai­sel­ta.

”Ke­ho­tan en­nen kaik­kea ano­maan, ru­koi­le­maan, pi­tä­mään esi­ru­kouk­sia ja kiit­tä­mään kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta, ku­nin­kai­den ja kaik­kien val­lan­pi­tä­jien puo­les­ta, jot­ta sai­sim­me viet­tää tyyn­tä ja rau­hal­lis­ta elä­mää, kai­kin ta­voin hurs­kaas­ti ja ar­vok­kaas­ti. Täl­lai­nen ru­kous on oi­kea ja mie­lui­sa Ju­ma­lal­le, mei­dän pe­las­ta­jal­lem­me, joka tah­too, et­tä kaik­ki ih­mi­set pe­las­tui­si­vat ja tu­li­si­vat tun­te­maan to­tuu­den.” (1. Tim 2:1–4.)

Ru­koil­kaam­me ah­ke­ras­ti, on­han ru­kous us­ko­van hen­gi­tys­tä, ku­ten sa­no­taan.

VirpiKaristo
Olen Alajärveltä. Olen vähän myös Oulunsalosta ja Kivijärveltä. Eniten olen Lahdesta, koska täällä olen asunut jo 30 vuotta, yli puolet elämästäni. Taivaan Isä on antanut minulle rakkaan miehen ja ison perheen, johon kylkiäisineen kuuluu yli 40 henkeä. Liikutun kyyneliin kauniista musiikista, ihmisten hyvyydestä, uudesta elämästä. Pakenen omaan kuplaani äänikirja korvissa ja kudin hyppysissä. Välillä soitan pianoa tai kirjoittelen. Palautetta ja aihevinkkejä voi lähettää osoitteeseen virpi.karisto@gmail.com
25.1.2026

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Mark. 1:32,34

Viikon kysymys