Vesa Kumpula
Olimme käymässä mummolassa ja saimme puhelun pojaltamme. Hän ilmoitti, että sähköyhtiön mies tuli katkaisemaan sähkömme. Rauhoitin häntä ja kerroin, että soitan sähköyhtiöön ja hoidan asian.
Sähkölasku oli maksamatta, ja järjestelin maksun niin, että saimme sähköt takaisin. Jouduimme maksamaan myös sähköyhtiölle ylimääräisen kytkentämaksun. Tosin ihmettelin mielessäni, että sähköt katkaistiin, vaikka kotona oli vain lapsiamme.
Jossain vaiheessa elämässämme oli aikoja, jolloin rahat olivat todella tiukalla. Ei meiltä onneksi ruokaa puuttunut, mutta monesta asiasta jouduimme tinkimään.
Noina aikoina tapahtui monia pysäyttäviä asioita, jotka auttoivat eteenpäin. Tuli Mauri-myrsky, ja pihapuitamme kaatui. Meillä oli sellainen vakuutus, joka korvasi puiden arvon, muistaakseni kuusinkertaisena, ja saimme vielä pitää puut itsellämme. Myös anoppini, joka oli jäänyt leskeksi ja omisti tilastaan puolet, lahjoitti metsänmyynnistä saamiaan rahoja perheellemme. Meistä pidettiin huolta.
Suomessa elettiin vaikeita lama-aikoja 90-luvun alkuvuosina. Monet perheet olivat vaikeuksissa, ja muistan, kun eräille perheille kerättiin avustusta. Nuo keräykset osin jakoivat ihmisten mieliä. Varmaan jotkut ajattelivat, että vaikeudet olivat itse aiheutettuja. Joku saattoi olla sitä mieltä, ettei hän ainakaan anna omistaan. Meidänkin perheen ”köyhyys” oli kerääjien tiedossa. Meiltä ei edes kysytty, osallistummeko keräykseen. Kuitenkin eräs kerääjistä kysyi varovaisesti minun mielipidettäni rahankeräyksestä näille perheille. Vastasin, että totta kait on hyvä kerätä varoja apua tarvitseville. Lisäksi sanoin, että voin omalta osaltani myös osallistua siihen.
Talomme rakentamiseen olimme saaneet myös aravalainaa. Meillä oli välillä senkin lainan maksamisessa vaikeuksia. Kerran soitin kuntaan ja keskustelin lainanmaksujärjestelyistä. Henkilö, jolle soitin, oli minulle tuttu, ja hän totesi, että sinä kyllä huolehdit muiden asioista, mutta jätät omat asiat huolehtimatta. Olin tuohon aikaan monessa mukana, muun muassa kylätoimikunnan puheenjohtajana. Tuo virkailijan huomautus pysäytti ajattelemaan, mikä on asioiden tärkeysjärjestys.
Työni vuoksi kiersin eri yrityksissä. Erään leipomon omistaja tiesi suuresta perheestämme. Usein käydessäni siellä hän vei minut leipomon puolelle, keräsi muovipussiin leipiä ja antoi mukaani. Hän jopa sanoi, että jos sinulle tulee ylitsepääsemättömiä rahavaikeuksia, soita hänelle. Hänen huolehtimisensa rohkaisi minua katselemaan tulevaisuutta valoisammin.
Onneksi noina aikoina avautuivat myös kirpputorit. Saimme ostaa niistä käytettyjä hyviä vaatteita edulliseen hintaan. Vaimoni hankki enimmäkseen vaatteita ja minä taas kenkiä. Kävelin kirpputorilla katsellen alaspäin, koska kengät olivat yleensä lattiatasolla.
Konkurssi oli jo lähellä, mutta jälleen sattui merkillinen asia: pankkimme oli unohtanut uusia kiinnitykset ajoissa. He olivat myöhästyneet yhden päivän, ja nuo lainat, joita meillä oli siinä pankissa, jäivät käytännössä ilman vakuuksia. Tämä mahdollisti sen, että saimme sovittua lainoillemme sopivan koron ja lyhennysohjelman. Tuolloin korkokulut olivat valtavat, yleensä 16 prosenttia, ja sopimamme yhden prosentin korko oli kyllä suuri helpotus.
Sitten tapahtui ihmeellinen käänne. Yritystoiminnassa tapahtui valtava muutos, ja löysimme sellaisen liiketoiminnan, joka oli tuottoisa. Tuo liiketoiminta auttoi meitä niin, että saimme maksettua entiset velkamme ja taloudellinen asemamme muutenkin parani.
Jälkeenpäin olen miettinyt noita taloudellisesti tiukkoja aikoja ja kysynyt itseltäni, olimmeko onnettomia. Olen tullut siihen päätelmään, että raha ei tuo onnea. Elimme noinakin aikoina ihan normaalia perhe-elämää, eikä myöhempi vaurastuminen ole lisännyt onnea. Huomasin kyllä sellaisen asian, että omien vaikeuksien keskellä on vaikea iloita toisten menestymistä. Vaikka raha ei tuokaan onnea, kyllä se monella tavalla helpottaa elämää.
Sananlaskujen kirjassa ovat sanat ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” (Sananl. 30:8.) Tuota ajatusta olen joskus pohtinut. Nuo sanat sisältävät paljon viisautta. Jeesus vuorisaarnassaan opettaa Jumalan huolenpidosta taivaan lintujen esimerkillä: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt. 6:26.)
Nytkin elämme aikaa, jolloin monet meistä miettivät sähkön hintaa ja korkojen nousua. On monia muitakin taloudellisia huolenaiheita. On kuitenkin turvallista muistaa, että Taivaan Isä pitää omista lapsistaan huolen. Ennen kaikkea meidän on hyvä muistuttaa itseämme siitä, kuinka suuren lahjan omistajia saamme olla, kun omistamme uskon lahjan sydämessämme. Se on suurimman onnen tuoja.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys