Vapaus kutsuu palvelemaan

Vii­me viik­koi­na jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ovat ko­ros­tu­neet kak­si tee­maa: va­lin­nan­va­paus ja it­sek­kyys. Kes­kus­te­lua on he­rät­tä­nyt psy­ko­lo­gi Lii­sa Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­sen tuo­re kir­ja, jon­ka mu­kaan lii­al­li­suuk­siin men­nyt yk­si­lön va­paus kään­tyy hel­pos­ti it­se­kes­kei­syy­dek­si. Tämä ei li­sää on­nel­li­suut­ta, vaan hei­ken­tää hy­vin­voin­tia. Kun yk­si­löl­li­syys vie­dään lii­an pit­käl­le, se muut­tuu yk­si­näi­syy­dek­si, joka al­kaa ah­dis­taa.

Työ on ihmisen tehtävä

Työn te­ke­mi­nen on ih­mi­sel­le an­net­tu teh­tä­vä. Jo luo­mi­sen yh­tey­des­sä Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa (1. Moos. 2:15). Työ ei ole syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­raus­ta, ku­ten jos­kus aja­tel­laan. Sitä sen si­jaan on työ­hön usein liit­ty­vä vai­va (1. Moos. 3:17–19).