JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Erään lau­an­tai­eh­toon hy­vin­voin­ti­ko­ke­mus

3.1.2017 6.48

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170103064800

Ur­ku­ri aloit­taa al­ku­soi­ton vir­teen Jo nous­kaa kris­ti­tyt, val­vo­kaa. Ai mikä soin­ti. ää­ni tu­lee rau­hal­li­ses­ti koh­ti ja le­pää, sii­nä ei ole mi­tään tiuk­kaa ei­kä pa­ko­no­mais­ta. Kym­men vuot­ta sit­ten näi­hin Åker­man-ur­kui­hin teh­ty suur­re­mont­ti pa­laut­ti urut al­ku­pe­räi­seen asuun. Koko ko­neis­to ra­ken­net­tiin uu­des­taan ja eri uu­dis­tuk­sis­sa pois­te­tut pil­lit pa­lau­tet­tiin ja kun­nos­tet­tiin. Seu­ra­kun­ta yh­tyy ujos­tel­len vir­teen, sil­lä se on tun­te­mat­to­mam­pi. Mi­nun­kin täy­tyy seu­ra­ta tar­kas­ti nuot­te­ja ja sa­no­ja. Tää­hän on jy­ke­vä, suo­ris­ta­pa ryh­tiä vä­hän.

– Kuin is­kee idäs­sä sa­la­ma ja näh­dään län­nes­sä as­ti, niin kai­kuu äk­kiä pa­suu­na ja kut­suu kau­his­ta­vas­ti, pri­ma­vis­taan iso­teks­ti­ses­tä vir­si­kir­jas­ta.

Seu­ra­pu­he al­kaa. Van­ha pu­hu­ja on kau­ka­na kir­kon edes­sä. Teks­ti­nä on Psal­mi 90, Moo­sek­sen, Ju­ma­lan mie­hen, ru­kous.

– Jo en­nen kuin vuo­ret syn­tyi­vät, en­nen kuin maa ja maan­pii­ri sai­vat al­kun­sa, sinä olit, pu­hu­ja aloit­taa.

Kat­tok­ruu­nus­sa 28 kynt­ti­lä­lamp­pua, vir­sien sum­ma 203, vir­sien ero­tus ta­san 105. Pu­hu­ja jat­kaa:

– Kirk­ko­vuo­den lo­pus­sa ja uu­den alus­sa mei­dän on hyvä poh­tia ajan ku­lua. Psal­min­kir­joit­ta­jan mu­kaan pi­sin­kin elä­mä on vain tur­huut­ta ja vai­vaa, ne – ni­mit­täin vuo­det – kii­tä­vät ohit­se, ja me len­näm­me pois.

Sii­nä is­tu­es­sa vii­kon vauh­ti vaih­tuu lau­an­tai-il­lan py­säh­ty­nei­syy­teen. Kirk­ko­sa­lis­sa on hii­ren­hil­jais­ta, jos­ta­kin kuu­luu hä­ly­ty­sa­jo­neu­von ujel­lus.

Seu­ra­pu­heen jäl­keen lau­le­taan muu­ta­mia vir­siä. Olen tent­ti­nyt vir­si­kir­jan, mut­ta seu­raa­van vir­ren kans­sa pi­tää sil­ti taas vä­hän kun­nos­tau­tua. Ur­ku­ri lait­taa soo­lo­re­kis­te­riin obo­en ja hou­kut­te­lee seu­ra­kun­taa lau­la­maan. Vii­mei­ses­sä sä­keis­tös­sä voi jo lau­laa huo­let­to­mam­min ja kes­kit­tyä upe­aan ru­noon:

– Ja niin kuin yl­jän saa­pu­es­sa juh­lak­si vaih­tuu kes­kiyö, hän saa­puu rau­han­ruh­ti­naa­na, kun ker­ran suu­ri het­ki lyö. Sekai­sin tuo­mi­o­ta ja jou­lun juh­laa, pe­lot­ta­vaa ja yh­tä ai­kaa maa­il­man tur­val­li­sin­ta.

Kun kaik­ki vir­si­tau­lun lau­lut on lau­let­tu ja pu­hu­ja siu­nan­nut kirk­ko­kan­san, nou­sen pen­kis­tä ja läh­den ulos. Kir­kon rap­pus­ten ala­pääs­sä sei­soo pari ys­tä­vää­ni.

– Ju­ma­lan ter­ve!

– Ju­ma­lan ter­ve, hy­vää uut­ta vuot­ta!

Vaih­dam­me kuu­lu­mi­sia, ys­tä­vä on sil­min­näh­den iloi­nen ja ren­to, sil­lä hä­nel­lä on juu­ri al­ka­nut muu­ta­man kuu­kau­den työ­va­paa. Oli­si mah­dol­li­suus py­säh­tyä kun­nol­la ja aja­tel­la. Ru­ve­ta jopa kon­ma­rit­ta­maan.

Mu­ku­la­ki­vi­ka­dul­la kä­vel­les­sä vih­moo vet­tä niin, et­tä sa­teen­var­jol­la ei tee mi­tään. On niin kos­te­aa, et­tä sil­mä­la­sit kas­tu­vat. Toi­set ih­mi­set kä­ve­le­vät sel­kä kyy­rys­sä pak­suis­sa top­pa­ta­keis­sa, toi­set pu­keu­tu­nei­na kuin lep­pe­ään elo­kuun il­taan. Man­ner­hei­min­tien uu­det jou­lu­va­lo­tol­pat ki­mal­ta­vat, ja Alek­si on täyn­nä jou­lu­va­loa. Van­hal­ta tu­lee vä­keä tu­pa­kal­le ka­dul­le. Kui­ten­kin huo­kaa sie­lum­me, si­nua näh­dä kai­paa se. Jo jou­du…Olen tör­mä­tä ai­ru­e­nau­haa olal­laan kan­ta­vaan nuo­reen nai­seen.

Lui­kah­dan maan al­le So­kok­sen nur­kal­ta. Kau­pas­sa myy­jä pus­sit­taa vas­ta­pais­tet­tu­ja lei­piä pa­pe­ri­pus­sei­hin. Il­mas­sa lei­juu läm­pi­mäi­sen tuok­su. Ad­vent­ti­aa­mu­me­hua, mys­liä, juus­toa ja pa­ket­ti tum­ma­paah­tois­ta kah­via, muu­ta kait siel­lä jo oli­kin.

Kas­sal­la aa­si­a­lai­nen seu­rue huo­maa, et­tei ol­lut pun­nin­nut he­del­miä. Seu­rue ha­jaan­tuu, toi­set jää­vät pai­koil­leen ja toi­set läh­te­vät jo­not­ta­jia väis­tel­len pun­ni­tus­pai­kal­le. Kas­sa toi­vot­taa kai­kil­le hy­vää vii­kon­lop­pua.

– Kii­tos sa­moin, hy­vää uu… vii­kon­lop­pua si­nul­le­kin!

Oi­kai­sen maan al­ta juna-ase­mal­le. Kom­pas­si­au­ki­ol­la mies näp­päi­lee ki­ta­raan­sa ja vah­vis­ti­met tois­ta­vat me­tal­lis­ten kie­lien vin­ku­mi­sen. Hän­tä kuun­te­le­va jouk­ko huo­juu puo­li­kaa­res­sa soit­ta­jan edes­sä.

– Jee­sus, sä Her­ram­me, sua seu­ra­ta tah­dom­me.

Oi, mikä ba­ri­to­ni! Nou­sen ra­put rau­ta­tie­a­se­man odo­tus­hal­liin, lau­lu se­koit­tuu sen se­ka­vaan akus­tiik­kaan.

Me­nen ai­ka­tau­lu­sei­näl­le mui­den ih­mis­ten vie­reen. Sei­son nis­ka ke­nos­sa ja kat­se­len. Tuol­ta pää­si­si Ro­va­nie­mel­le, tuol­la ju­nal­la Tam­pe­reel­le ja tuos­ta Rii­hi­mä­el­le. Otan kui­ten­kin oman ju­nan, se läh­tee lai­tim­mai­sel­ta rai­teel­ta ja on kah­dek­san mi­nuu­tin pääs­tä ko­to­na. Ohit­te­len ih­mi­siä ja vaih­dan ruo­ka­pus­sia kä­des­tä toi­seen. Il­ta­seu­ro­jen olo seu­raa mu­ka­na tu­pa­ten täy­teen ju­na­vau­nuun. Huo­nee­si ol­la voi­sin, niin kii­tok­se­ni toi­sin, si­nul­le, ar­moi­sin.

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys