JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Onko ok, minä sano myös?

28.11.2017 6.03

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171128060300

– äi­ti-i, sinä sano Ys­tä­vän kans­sa ai­na ”ma­rau­ha”, kun sinä lo­pe­ta pu­he­li­men. Tai kun hän mene pois. On­ko se ”Moi­moi” tai ”ter­ve"?

Mie­tin het­ken, mis­tä nyt mah­taa ol­la ky­sy­mys. Sit­ten lo­pul­ta ta­ju­an.

– Joo, oi­ke­as­taan minä sa­non ”Ju­ma­lan rau­haan”, kun lo­pe­tan pu­he­lun Ys­tä­vän kans­sa. Tai kun Ys­tä­vä läh­tee pois. Se on to­si­aan vä­hän niin kuin ”Moi, moi” tai ”Nä­ke­miin.” Mut­ta on se kyl­lä myös muu­ta. Tie­dät­kö, mitä tar­koit­taa Ju­ma­la? Ja tie­dät­kö, mitä tar­koit­taa rau­ha?

– Joo, mä tie­tä. On­ko ok, minä sano myös? Poi­ka jat­kaa.

– Suo­mes­sa ei yleen­sä sa­no­ta noin. Vain ih­mi­set, jot­ka käy­vät pu­nai­ses­sa kir­kos­sa, sa­no­vat toi­sil­leen noin, vas­taan.

Eri mais­sa on eri­lai­sia ta­po­ja ter­veh­tiä. Nämä eri­lai­set ta­vat ku­vas­ta­vat kul­loi­sen­kin maan kä­si­tys­tä ih­mi­ses­tä – eri­tyi­ses­ti sitä, mitä ih­mi­nen toi­sel­le ih­mi­sel­le on. Jois­sa­kin kult­tuu­reis­sa ter­veh­ti­mi­ses­sä voi ty­riä pa­han­päi­väi­ses­ti, toi­sis­sa mais­sa vie­ras­maa­lais­ten ter­veh­ti­mi­seen suh­tau­du­taan lem­pe­än ym­mär­tä­väs­ti. Kaik­ki­al­la ter­veh­ti­mi­nen on kui­ten­kin tär­ke­ää ja se voi ol­la ovi sy­väl­li­sem­pään vuo­ro­vai­ku­tuk­seen.

Ter­veh­ti­mi­nen ja hy­väs­te­le­mi­nen ovat hyö­dyl­lis­tä ja tär­ke­ää so­si­aa­lis­ta lii­maa. Ter­veh­ti­mi­nen luo ys­tä­väl­li­sen il­ma­pii­rin ja luot­ta­mus­ta kah­den ih­mi­sen vä­lil­le. Hy­väs­te­le­mi­nen taas ku­roo ta­paa­mi­sen yh­teen ja sul­kee vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teen.

Pie­ne­nä tyt­tö­nä opin kou­lus­sa ja ko­to­na suo­ma­lai­set ter­veh­ti­mis­sään­nöt: Hans­ka kä­des­sä ei sovi ter­veh­tiä. Poi­kien pi­tää ot­taa hat­tu pois pääs­tään ter­veh­ties­sään. Po­jat ku­mar­ta­vat ja ty­töt nii­aa­vat. Ter­veh­ties­sä pi­tää kat­soa sil­miin. Ja et­tä nuo­rem­pi nou­see sei­so­maan, kun ter­veh­tii van­hem­paa. Bus­siin men­tä­es­sä ter­veh­di­tään kus­kia. Ter­veh­dit­tä­es­sä sa­no­taan reip­paas­ti aa­mui­sin huo­men­ta, kes­ki­päi­vän jäl­keen päi­vää ja hy­väs­tel­tä­es­sä nä­ke­miin. Niin, ja us­ko­vais­ten kes­ken sa­no­taan Ju­ma­lan ter­ve ja Ju­ma­lan rau­haan.

Nyt huo­maan so­vel­ta­va­ni näi­tä sään­tö­jä. Olen vii­mek­si ku­mar­rus­nii­an­nut jos­kus lu­ki­oai­ka­na ja usein ter­veh­ti­nyt van­hem­paa hen­ki­löä is­tu­al­ta­ni. Re­per­tu­aa­rii­ni on tul­lut myös jo­ta­kin li­sää: toi­si­naan nyök­kään, toi­si­naan ta­pu­tan olal­le, jos­kus ha­laan, jos­kus hei­lau­tan kät­tä ter­veh­dyk­sek­si. Pu­he­lin­ter­veh­dyk­seen jul­ki­sis­sa kul­ku­neu­vois­sa vas­taan toi­si­naan Jii­Tee ja pu­he­lut lo­pe­tan sa­no­mal­la Jii­är, ei­kä ar­ti­ku­laa­ti­o­ta mi­ten­kään voi sa­noa huo­lel­li­sek­si.

Opis­ke­li­ja­na mat­kus­tin bus­si­lin­jal­la, jon­ka kus­ki oli kuu­lui­sa asi­a­kas­pal­ve­lus­taan koko pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Hä­nel­lä oli ta­pa­na ter­veh­tiä mo­ni­sa­nai­sen vuo­laas­ti ja toi­vot­taa kaik­ki bus­siin tu­li­jat ter­ve­tul­leik­si. Sa­moin hän toi­vot­ti hy­vää päi­vän jat­koa kai­kil­le bus­sis­ta läh­te­vil­le ja toi­voi, et­tä he tu­li­si­vat toi­sen­kin ker­ran kyy­tiin. Sa­mai­sen kus­kin mat­kat oli­vat jän­nit­tä­viä muu­ten­kin – kol­men var­tin kou­lu­mat­kan ai­ka­na koko bus­si­las­ti sai li­ve­juon­ne­tun ke­vy­en­mu­sii­kin kon­ser­tin, sil­lä hä­nel­lä oli ta­pa­na aja­es­saan kom­men­toi­da mik­kiin ra­di­os­ta kuu­lu­vaa mu­siik­kia.

Suur­kau­pun­gis­sa on ta­pa­na pyr­kiä säi­lyt­tä­mään yk­si­tyi­syys. Pie­nem­mis­sä pai­kois­sa yk­si­tyi­syy­den säi­lyt­tä­mi­nen on vai­ke­am­paa. Olen iloin­nut ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni sii­tä, et­tä yhä use­am­pi huo­mi­oi lä­him­mäi­sen ta­val­la tai toi­sel­la – sa­maan his­siin tu­le­va nyök­kää ter­veh­dyk­sek­si, bus­sin vie­rus­pai­kal­ta nou­se­va pyy­tää an­teek­si häi­ri­ö­tä, joku jää pi­tä­mään ovea au­ki. Ihan ta­val­lis­ta on se, et­tä kas­san kans­sa ru­pa­tel­laan nii­tä näi­tä ja lo­puk­si toi­vo­te­taan mu­ka­vaa jat­koa päi­väl­le.

Työ­pai­kal­la ta­paan usein ih­mi­siä, jot­ka ter­veh­ti­vät ihan ni­mel­lä­kin ja ky­sy­vät kuu­lu­mi­set pe­rään. Tämä tun­tuu eri­tyi­sen mu­ka­val­ta – tuo ih­mi­nen huo­ma­si mi­nut ja py­säh­tyi. Iha­naa on se­kin, et­tä vii­koit­tain voin ter­veh­tiä toi­sia ih­mi­siä jopa kä­des­tä pi­tä­en Ju­ma­lan­ter­veel­lä ja Ju­ma­lan­rau­hal­la.

Ajat­te­len Po­jan esit­tä­mää ky­sy­mys­tä. Voi­ko kuka ta­han­sa toi­vot­taa ke­nel­le ta­han­sa Ju­ma­lan rau­haa? Voi­ko it­se asi­as­sa mi­tään sen iha­nam­paa toi­vo­tus­ta ol­la ole­mas­sa­kaan?

– Kyl­lä sinä voit sa­noa, jos ha­lu­at, vas­taan. – Se on ihan ok.

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.