JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Myrs­ky ja pel­ko

21.10.2016 6.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161021060400

Minä ja tun­te­ma­ton pik­ku­poi­ka lak­kaam­me hih­ku­mas­ta en­nä­tyk­siä. Kä­ve­len tar­joi­lu­tis­kil­le vä­hän vi­nos­sa, pi­dän kiin­ni pyl­väis­tä. Kä­ve­len sen­tään vie­lä, toi­set is­tu­vat, jot­kut jo sil­mät kiin­ni. Ky­syn mat­ka­pa­hoin­voin­ti­lää­ket­tä. Ei ole.

Kyl­mä­kaap­pi on ki­ris­tet­ty ve­to­lii­nal­la kiin­ni. Ju­gur­tit, lim­sat ja juus­tot ko­li­se­vat päin ovea ja va­lu­vat alas, kaap­pi al­kaa täyt­tyä poh­jas­ta päin.

Ih­mi­set, kym­me­nen, siir­ty­vät yk­si­tel­len tuo­leil­ta lat­ti­al­le.

Ir­to­nai­set tuo­lit liik­ku­vat lat­ti­al­la kuin oli­si­vat ke­vy­em­piä kuin ovat. Koh­ta pöy­dät­kin, ne, joi­ta ei ole pul­tat­tu lat­ti­aan.

Olen ol­lut na­va­kas­sa ke­lis­sä en­nen­kin, ku­vit­te­len it­se­ni nyt pur­je­ve­nee­seen. Se aut­taa vä­hän. Ta­voi­tan hu­vi­puis­to­tun­nel­mas­ta vie­lä häi­väh­dyk­sen en­nen kuin kaik­ki vah­vuu­den tun­teet huuh­tou­tu­vat Itä­me­reen.

En näe ys­tä­vää, vaik­ka hän on lä­hel­lä. En tie­dä mis­sä pik­ku­poi­ka on.

Is­tun ris­ti-is­tun­nas­sa, pi­dän yök­käys­pus­sia ja­lois­sa­ni, mut­ta se ei ole pa­hin­ta. Pi­dän kiin­ni tol­pas­ta, joka heit­te­leh­tii aal­to­jen kul­mas­sa niin, et­tä ik­ku­nois­ta nä­kyy vain vet­tä. Se on sa­det­ta ja aal­toa, joil­la ei ole ra­jaa.

Kat­to al­kaa vuo­taa.

Mi­ten äi­ti ja isä pää­se­vät ko­tii­ni, kun vara-avain on ys­tä­väl­lä, joka on myös tääl­lä?

Alus ei mene ym­pä­ri, ei ai­van. Se ry­säh­tää kyl­jel­leen aal­to­jen poh­jiin, nou­see, taas, taas, taas. Pel­ko pa­ke­nee ko­ko­aan. Ha­vain­noin vain, ei muu­ta enää.

Ruu­mas­sa ry­säh­tää.

Hä­ly­tys­kel­lo soi.

Se­kun­nin ajan näen ku­ma­rat mie­het keu­las­sa.

Heit­te­lem­me mel­kein ym­pä­ri.

Alus ei mel­kein kes­tä.

Kun olem­me sel­vin­neet, pa­hin kes­ti kak­si­kym­men­tä mi­nuut­tia, kok­ki is­tuu mei­dän kans­sam­me pöy­dän ää­reen ja ki­roi­lee kuin ko­ne­ki­vää­ri.

Sit­ten hän kat­taa ruu­at yh­tei­seen pöy­tään ei­kä ke­nen­kään tar­vit­se mak­saa mi­tään.

Ori­ve­den ABC:llä löö­pit kir­ku­vat Es­to­ni­an vuo­si­päi­vää. Py­säh­dyn ot­si­koi­den eteen sei­so­maan. Vii­ton ys­tä­väl­le. Kyl­mä vä­rei­ly käy kur­kus­ta var­pai­siin, sa­mat ve­det, sama voi­ma.

Kii­tos, et­tä saan elää!

Myö­hem­min kuu­len, et­tä si­jai­sa­lus läh­ti suo­raan te­la­kal­le, ei­kä tule enää nii­hin ve­siin. Kuu­len, et­tä alus lii­ken­nöi ta­val­li­ses­ti Au­ra­jo­es­sa, et­tä tuul­ta oli vii­si met­riä se­kun­nis­sa enem­män kuin oli lu­vat­tu, et­tä jo lu­va­tun pe­rus­teel­la oli kes­kus­te­lua kan­nat­taa­ko läh­teä. Ruu­mas­sa ry­säh­tä­nyt oli uu­ni, joka pais­kau­tui päin tois­ta sei­nää. Ruu­mas­sa oli myös rei­lus­ti vet­tä. Muis­tan, et­tä puo­li­tois­ta met­riä, mut­ta se tun­tuu lii­an pal­jol­ta.

Tie­dän kyl­lä, et­tä mat­kus­ta­jil­le ei ker­ro­ta kaik­kea.

Kun seu­raa­van ker­ran me­nen saa­reen, alus on toi­nen, kap­tee­ni sama. Pel­kään vie­lä vä­hän, mut­ta en ha­lua an­taa pe­lol­le val­taa. En ha­lua, et­tä se es­tää mi­nua me­ne­mäs­tä. Ha­lu­an käyt­tää pel­koa pää­tök­sen­te­on vä­li­nee­nä sil­loin, kun sitä oi­ke­as­ti tar­vi­taan. Sil­loin, kun se aut­taa va­ro­maan, et­ten jou­du vaa­raan.

Niin minä sa­non si­nul­le, joka toi­voit pel­koa ai­heek­si <3

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys