JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vähän niinku sun perhe

17.8.2015 7.01

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150817070100

Sii­rin ja Ju­li­an kes­kus­te­lu 47-ne­li­öi­ses­sä ko­dis­sa

S: Ju­lia, on­ko nuo kaik­ki ta­va­rat tuol­la vaa­te­huo­nees­sa­ki sun? Ku vii­meks ku mä olin sul­la lo­mal­la, niin nii­tä oli pal­jo vä­hem­män.

J: Joo, mun ne on kaik­ki, pait­si ne mit­kä on unoh­tu­nu ka­ve­reil­ta tai on kir­jas­tos­ta tai töis­tä…

S: Siks­kö sä et os­ta­nu kau­pois­ta mi­tään vaik­ka kau­pun­gil­la ko­kei­lit­te kaik­kia?

J: (nau­raa) Joo, kaa­pit on ai­kas täyn­nä ja vä­hän yli­kin.

S: Niin, mei­jän äi­ti ko­kei­lee mel­kein vaan nii­tä mitä os­taa.

J: Niin, se on jär­ke­vää, ei mu­a­kaan jos­kus hu­vi­ta ko­keil­la vaik­ka tar­vis jo­ta­kin.

S: Nii. Kuin­ka pal­jo vaat­tei­ta sil­lä Tui­kul­la on ku teil­lä oli Kai­san kans ei­len kum­mal­la­ki sen van­hat vaat­teet?

J: (hy­myi­lee) Kuu­le, siel­tä olis löy­ty­ny Tui­kun ko­ti­kirp­pa­ril­ta sul­le­ki vaik­ka mitä kun siel­lä oli kaks vuo­si­kym­men­tä tal­les­sa ja kai­ken­ko­ko­sia.

Sii­ri is­tuu soh­val­le tut­ki­maan uut­ta pu­he­lin­taan.

S: Ju­lia, kum­pi sun pu­he­li­mis­ta on pa­rem­pi?

J: Oma tai­taa ol­la uu­dem­pi ja sii­nä on työ­pu­he­lin­ta pa­rem­pi ka­me­ra, ja taas se soi.

Ju­lia kä­ve­lee pu­he­li­men­sa luo ja hil­jen­tää sen.

S: Te ai­na soi­tat­te toi­sil­le.

J: (hy­myi­lee) Joo, ris­tiin ras­tiin, ja joit­ten­kin kans­sa mel­kein joka päi­vä.

S: Niin­ku tääl­lä ei asu toi­sia.

J: Niin…

S: Sun pi­tää ai­na soit­taa ku sä ha­lu­at pu­hua jon­kun kans­sa.

J: Niin pi­tää kun ai­ka har­voin tu­lee pu­hut­tua itek­seen.

S: Ja sit­te te oot­te tois­ten luo­na ky­läs­sä. Mut­ta se ei oo sama ku me men­nään ky­lään koko per­he ku te oot­te tois­ten luo­na vä­hän niin­ku ko­to­na.

J: Niin, eh­kä.

Sii­ri pyö­räh­tää jump­pa­pal­lon pääl­le ja kel­lah­taa ke­vy­es­ti ma­tol­le.

S: Käyt­te­kö te ai­na niis­sä kah­vi­lois­sa?

J: Kyl­lä me sil­lon täl­lön.

S: Men­nään­kö me nyt en­sin kau­pun­kiin ja ui­maan ja sit­ten Kai­sa tu­lee tän­ne?

J: Eh­kä, ja voi ol­la, et­tä käy­dään aut­ta­mas­sa Tuik­kua muu­tos­sa.

S: Mi­hin se muut­taa?

J: Se vaih­taa työ­tä, toi­seen kau­pun­kiin.

Sii­ri nou­see miet­ti­vän nä­köi­se­nä ik­ku­nan ää­reen.

S: Te ai­na au­tat­te toi­sia.

J: Niin, tot­ta, niin au­te­taan.

S: Sun ys­tä­vät on vä­hän niin­ku sun per­he. Ja ar­vaa mitä!

J: (hy­myi­lee) No mitä?

S: Kai­sa os­ti mul­le sem­mo­sen kark­ki­pöt­kön ja vi­o­le­tin mi­ni­pul­lon vet­tä ku mä olin sen kans ku sä olit töis­sä.

J: Kiva. Mitä muu­ta te teit­te?

S: No Kai­sa ruok­ki va­hin­gos­sa yh­tä var­pus­ta ja sit­te sen ka­ve­ri lait­to keit­toon lei­vän­pa­la­sia ja me käy­tiin Kai­san kans ui­mas­sa vaik­ka sato vet­tä ihan täy­siä.

Ju­lia kaa­taa kah­vin kup­piin ja ot­taa pu­he­li­men kä­teen­sä.

J: (nau­raa) Vai niin! Otat­ko jäts­kin? Mä hörp­pään tän ja sit­te lä­he­tään.

S: Joo… Siel­lä Kai­san ta­los­sa on eri­lai­nen his­si ku sul­la.

J: Joo, voi ol­la.

S: Mus­ta­ki tu­lee jos­kus niin­ku sä. Pait­si ha­lu­an isom­man ta­lon.

Ju­lia hörp­pää kah­via, ojen­taa jää­te­lön Sii­ril­le ja vir­nis­tää.

J: Joo, voin suo­si­tel­la, kum­paa­kin. Ole­pa hyvä!

S: Pi­tää­kö mun ot­taa kaik­ki ta­va­rat jo mu­kaan?

J: Ei tar­vi, tul­laan tätä kaut­ta, mä käyn vie­mäs­sä sut suo­raan ko­tiin ja tuun moik­kaa­maan vie­lä tei­jän ko­ti­po­ruk­kaa.

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys