JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mummun puutarhassa

12.6.2015 6.41

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150612064100

Au­rin­ko­nar­sis­sit, si­ni­pu­nai­set nei­li­kat, pink­ki pe­lar­go­nia, uut­ta kuk­ka­va­naa odot­ta­va or­ki­dea ja saint pau­li­at, vaa­le­an­pu­nai­nen ruuk­ku­ruu­su ja at­sa­lea, pi­hal­la vie­lä pi­o­nit ja kroo­kuk­set, puut ja pen­saat. Mum­mu ra­kas­taa kuk­kia ja ke­sää. Lem­pi­vir­si­kin on 184.

”Minä tein sen ris­ti­kon. Ei jää­nyt kuin muu­ta­ma te­ke­mä­tä.” Mum­mu kei­nut­te­lee jou­si­tuo­lis­sa sa­no­ma­leh­des­tä lei­kat­tu sa­na­ruu­duk­ko kä­des­sään ja ih­met­te­lee, kuin­ka sai näh­dä vie­lä las­ten­las­ten lap­sia. Ei­len kävi Hil­da ky­läs­sä ja tois­sa päi­vä­nä Lil­ja viet­ti synt­tä­rei­tä. Tu­li­ai­sik­si vie­tiin nu­ken­vau­nut ja nar­sis­sit omas­ta maas­ta.

Kun sisu vä­lil­lä väis­tyy, mum­mun pu­hei­siin kul­kee har­maa pil­vi. Al­kaa huo­let­taa, mik­si maa­il­ma me­nee, kun on maan­jä­ris­tyk­siä, ris­ti­rii­to­ja ja suur­val­to­jen oik­ku­ja. Joku päi­vä tun­tuu, et­tä tai­vaan Isä on unoh­ta­nut, kun pap­pa­kin on ha­et­tu vuo­sia sit­ten pois. Meis­tä jäl­ke­läi­sis­tä tun­tuu, et­tä mum­mua vie­lä tar­vi­taan.

Mum­mu muis­taa seu­rat, ja kirk­ko­päi­vä on juh­la­päi­vä. Sil­loin pan­naan pa­pil­jot­ti­ki­ha­rat ja mek­ko. Per­heen juh­lis­sa mum­mu on kun­ni­a­vie­ras. Jos jol­la­kin on huo­li, mum­mu muis­taa, et­tä kä­det voi lait­taa ris­tiin ja mum­mu lait­taa kä­det ris­tiin, joka il­ta. Mum­mu ei tyk­kää li­sä­ai­neis­ta, vaan syö puh­das­ta ruo­kaa: ka­laa, voi­ta ja pe­ru­noi­ta. Mum­mul­la on pe­ri­aat­tei­ta.

Mum­mu ei enää kas­va­ta syö­tä­viä, minä koi­tan. Os­tan kau­pas­ta Bi­o­la­nia, ja tu­tun tal­lil­ta saa­daan äkäi­sem­pää. Mum­mu käyt­tää ku­kil­le pa­han­ha­juis­ta ka­nan­kak­kaa, ja ul­ko­ku­kil­le hän on mä­dät­tä­nyt si­la­koi­ta­kin: ka­lat tuo­rei­na at­sa­le­an ja alp­pi­ruu­sun juu­rel­le kuop­paan ja mul­ta pääl­le. Kun olin puo­li met­riä ly­hem­pi, mum­mu lan­noit­ti mi­nu­a­kin si­sul­laan. Kas­vuoh­jei­ta­kin sain.

”Voi hy­vä­nen ai­ka, sekö on noin pa­lio tuo kel­lo. Se on Poo­kis­sa jo yks puhe men­ny, ja minä kun en oo yh­tään Poo­kia ohi pääs­tä­ny.” Rol­laat­to­ri rul­laa vik­ke­lään sii­hen huo­nee­seen, jon­ka ra­di­os­sa on val­mii­na Poo­kin taa­juus. Toi­ses­sa huo­nees­sa on val­mii­na Jär­vi­ra­dio.

Päi­vä­kah­vil­la mum­mu kat­soo jär­vel­le ja tut­kii tark­kaan nei­lik­kaa. ”Tämä on nät­ti, ei voi mit­tään. Pit­tää pan­nak­ki tuo­hon toi­seen lan­no­te.” Mum­mu te­kee sen sa­man tien, ei ole enää vä­lik­si on­ko ar­ki vai pyhä. Kuk­ka­penk­ke­jä­kin pi­täi­si pie­nen­tää ja rik­ka­ruo­hot hä­vit­tää. Mum­mu saa mää­rä­tä mi­ten teh­dään, vaik­ka olo ru­pe­aa ole­maan kuin ”toi­sen ta­lon äk­ki­näi­sel­lä”.

Mum­mul­la on ol­lut hyvä elä­mä, niin hän ker­too. Mum­mu on kii­tol­li­nen pal­jos­ta, ko­dis­ta ja mai­se­mis­ta, us­kos­ta, koko ele­tys­tä ja meis­tä, jot­ka olem­me lä­hel­lä, ja me saam­me kuul­la sen yhä use­am­min. Mum­mu on kii­tol­li­nen niin pal­jos­ta, et­tä kii­tol­li­suu­den­vel­ka on hä­nel­le ar­kis­ta kiel­tä. Minä tai­dan ol­la ai­ka ve­las­sa, mum­mun nei­lik­ka.

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys