JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vanhoillislestadiolainen nainen

20.10.2015 7.35

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151020073500

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen nyrk­kei­lee, pu­huu kuut­ta kiel­tä, mar­jas­taa, ke­rää Ara­bi­an ruu­su­mu­ke­ja ei­kä har­ras­ta mi­tään erik­seen mai­nit­ta­vaa, kun ei muis­ta et­tä ku­too ja vä­rit­tää ai­kuis­ten vä­ri­tys­kir­jo­ja.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen on rei­pas, ar­ka, kan­taa­ot­ta­va, so­peu­tu­va, jous­ta­va, jää­rä­päi­nen, myön­tei­nen ja va­lit­ta­va.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen on sel­lai­nen, joka asuu yk­sin, puo­li­son kans­sa, kimp­pa­käm­päs­sä, van­hain­ko­dis­sa ja yh­den tai use­am­man lap­sen kans­sa.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen käy töis­sä, te­kee uraa, opis­ke­lee, on vuo­rot­te­lu­va­paal­la, työt­tö­mä­nä, sai­raus­lo­mal­la ja työs­sä ko­ti­äi­ti­nä. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen nä­kee la­si­ka­ton, jos on siel­lä päin.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen elää Sveit­sis­sä, Gam­bi­as­sa, To­ron­tos­sa, Troms­sas­sa, Jy­väs­ky­läs­sä, Pih­ti­pu­taal­la ja Ou­lus­sa.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­seen nai­seen ihas­tu­taan, ja hän ihas­tuu.

Krop­paan­sa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen pi­tää so­pu­soin­tui­sen hy­vän­nä­köi­se­nä tai sit­ten ei tyk­kää ulot­tu­vuuk­sis­taan yh­tään. Hän aloit­taa kuu­kau­sit­tain kun­to­rem­pan, rie­muit­see rau­taa nos­ta­es­saan, voi­maan­tuu ma­ra­to­neis­ta ja tuu­let­taa, jos saa ker­ran vii­kos­sa käy­tyä koi­ran kans­sa len­kil­lä.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sel­la nai­sel­la on hir­vei­tä hor­mo­ni­heit­to­ja. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen nai­sen ko­neis­to toi­mii kuin uu­den Au­din moot­to­ri. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen tu­lee ras­kaak­si ker­ran vuo­des­sa. Hän ei ai­na tule ras­kaak­si lap­set­to­muus­hoi­dos­sa. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen on si­jai­säi­ti. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen nai­sen lap­set tar­vit­se­vat si­jai­säi­tiä. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen elää ai­ka lail­la vain ai­kuis­ten kes­ken, ihan oi­ke­as­ti.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen kai­paa, suut­tuu, jär­kei­lee, luot­taa, pet­tyy, ra­kas­tuu, on lem­peä ja tu­li­nen, etäi­nen ja lä­hei­nen.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen nai­sen kas­vot, sil­mät, nenä, pos­ki­päät ja leu­ka ovat sel­lai­sia kuin ovat. On kau­nii­ta koh­tia ja sel­lai­sia, joi­den toi­voi­si ole­van toi­sin. Suu te­kee hy­myn, jos te­kee. On sel­lai­sia, jot­ka ovat enem­män tyy­ty­väi­siä kuin ei ja sel­lai­sia, jot­ka ovat toi­sin­päin, ei­kä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­si­a­kaan nai­sia voi ja­kaa ka­te­go­ri­ses­ti kau­nii­siin ja ei.

Elä­män­sä kes­kel­lä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen ku­kois­taa, näi­vet­tyy, toi­mii, odot­taa, kuun­te­lee, pu­huu, aut­taa ja tu­lee au­te­tuk­si.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen on va­lin­nois­taan var­ma ja epä-, ja useim­mi­ten jo­ta­kin sil­tä vä­lil­tä. Hän nä­kee joh­da­tuk­sen men­nee­seen päin, näin piti men­nä, ja tu­le­vaan hän luot­taa, epäi­lee ja luot­taa taas. Hän us­koo, et­tä hä­nen elä­mäl­lään on tar­koi­tus. Hän ha­lu­aa elää ar­vo­jen­sa kans­sa. Hän­tä ih­me­tel­lään, ar­vos­tel­laan ja ar­vos­te­taan.

Men­nes­sään ko­to­aan pois van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen va­lit­see yl­leen sel­lai­set kuo­sit kuin toi­sil­la­kin on ta­pa­na tai räis­kyy kirk­kaan heh­ku­vis­sa sä­vyis­sä.

Hän kä­ve­lee tosi kor­keil­la tai lat­ta­ma­ta­lil­la ken­gil­lä, kum­mat sat­tu­vat ole­maan mie­lui­sam­mat sinä päi­vä­nä, ja hä­nen yl­lään ovat hou­sut ja ha­meet, me­kot ja haa­la­rit, huo­let ja hy­myt.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen riip­puu päi­väs­tä, tuu­les­ta ja au­rin­gos­ta. Hän erot­tuu ei­kä ero­tu.

Kir­joit­ta­ja muok­ka­si lau­set­ta "Hän ei ai­na tule ras­kaak­si lap­set­to­muus­hoi­dos­sa" 20.10.

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys