JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

190 heh­taa­ria pel­toa ja 11 000 tont­ti­paik­kaa

7.2.2020 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200207063000

Kuva Teemu Aitto-ojalta

Kuva Teemu Aitto-ojalta

”Si­nä­hän osaat käyt­tää cä­diä ja ex­ce­liä.” ”Niin­hän ne luu­lee”, ajat­te­lin ja il­mei­ses­ti hen­ki­nen pää­tös lu­pau­tu­mi­ses­ta su­vi­seu­ra­työ­hön oli sa­mal­la het­kel­lä teh­ty. Elet­tiin ke­vät­tä 2018.

Lii­ken­ne­toi­mi­kun­nan työ käyn­nis­tyi, ja syk­syl­lä aloi­tim­me kent­tä­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­sen yh­des­sä kent­tä­toi­mi­kun­nan kans­sa. Saim­me seu­ra­kar­tan poh­ja­na toi­mi­van kent­tä­suun­ni­tel­man hy­väk­syt­tä­vään muo­toon vii­me syk­sy­nä.

Ku­lu­neen tal­ven ai­ka­na olem­me työs­tä­neet tont­ti­suun­ni­tel­maa. 190 heh­taa­rin seu­ra-alu­eel­le suun­ni­tel­laan noin 11 000 asuin­tont­tia ja 3500 päi­vä­park­kia. Tont­tien koko on va­ki­oi­tu 12 x 6,5 met­riin alu­een täy­tön hel­pot­ta­mi­sek­si. Sa­mal­la var­mis­te­taan vi­ra­no­mais­vaa­ti­mus­ten täyt­ty­mi­nen muun mu­as­sa alu­een pa­lo­tur­val­li­suu­teen liit­ty­en. Tont­ti­suun­ni­tel­ma nä­kyy konk­reet­ti­ses­ti seu­ra­vie­rail­le pel­loil­le ”höy­lät­tyi­nä” ajo­väy­li­nä, jot­ka nii­te­tään gps-oh­jauk­sen avul­la juu­ri en­nen Su­vi­seu­ro­ja.

Tont­ti­suun­ni­tel­mas­sa huo­mi­oi­daan mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan usei­ta eri tar­pei­ta. Täy­tön tu­li­si su­jua jou­he­vas­ti il­man yli­mää­räi­siä py­säh­dyk­siä tar­vit­ta­es­sa mä­räl­lä­kin seu­ra­ken­täl­lä. Isoil­le bus­seil­le tu­li­si löy­tää oma paik­kan­sa, ja eri­tyi­sa­lu­eil­ta tu­li­si taa­ta help­po pää­sy kes­kus­ken­täl­le. Vau­nu­ri­vit tu­li­si suun­ni­tel­la niin, et­tä kes­kus­ken­tän suun­taan oli­si mah­dol­li­sim­man tur­val­lis­ta kä­vel­len kul­kea.

Pa­ras­ta ai­kaa olem­me päät­tä­mäs­sä seu­ra-alu­een tei­den ni­miä. Saim­me vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan avus­tuk­sel­la ka­saan va­jaat 100 tien­ni­meä, jois­ta kar­sin­ta on teh­tä­vä. Nyt on muun mu­as­sa pää­tet­tä­vä, va­li­taan­ko Tais­ton­ku­ja vai Pel­to­nie­men­tie. Ni­met saa­vat sy­tyk­keen­sä seu­ra­paik­ka­kun­nas­ta ja -or­ga­ni­saa­ti­os­ta. Mut­ta eri­tyi­ses­ti niis­sä toi­von nä­ky­vän seu­ro­jen pää­sa­no­man; olem­me­han val­mis­te­le­mas­sa Su­vi­seu­ro­ja, suur­ta lä­he­tys­ta­pah­tu­maa, jot­ta ih­mi­set löy­täi­si­vät tien Kris­tuk­sen luok­se ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­teen.

Haas­tee­na teh­tä­väs­sä­ni olen ko­ke­nut su­vi­seu­ra­työn ja kas­va­van lap­si­per­heen ar­jen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen. Jos­kus läh­tö su­vi­seu­ra­ko­kouk­seen mie­ti­tyt­tää, kun puo­li­so on jää­mäs­sä yk­sin pien­ten, eh­kä­pä läs­nä­o­le­vaa isää kai­paa­vien, las­ten kans­sa. Mei­dän ti­lan­tees­sam­me on aut­ta­nut se, et­tä olen ot­ta­nut usein jon­kun lap­sis­tam­me ko­kouk­seen mu­kaan. Sa­mal­la olen voi­nut an­taa lap­sel­le omaa ai­kaa, pa­luu­mat­kan gril­li­ruo­kaa unoh­ta­mat­ta. Puo­li­sot te­ke­vät ko­to­na ar­vo­kas­ta työ­tä, joka jää tur­han usein lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le, kun pu­hum­me su­vi­seu­ra­työs­tä.

Olen ko­ke­nut su­vi­seu­ra­työs­sä eri­tyi­sen an­toi­sa­na sen, et­tä olen saa­nut tu­tus­tua il­man en­nak­ko­luu­lo­ja uu­siin ih­mi­siin ko­ti­sii­o­nin ul­ko­puo­lel­ta. Toi­mi­kun­tam­me jä­se­net tu­le­vat nel­jäl­tä eri paik­ka­kun­nal­ta. Uu­sien ih­mis­ten kans­sa kes­kus­te­lu kään­tyy luon­te­vas­ti myös us­ko­na­si­oi­hin. Ko­kouk­sis­sa olem­me saa­neet vi­ral­li­sen asi­a­lis­tan lä­pi­käyn­nin ohel­la ja­kaa omia ilo­jam­me ja su­ru­jam­me.

Työ­tä on saa­nut teh­dä omil­la lah­joil­la il­man työ­e­lä­mään mo­nes­ti kuu­lu­vaa on­nis­tu­mi­sen pai­net­ta. Eh­kä juu­ri sik­si olem­me lei­kil­li­ses­ti to­den­neet­kin, et­tä vaik­ka hy­vää yri­te­tään, prii­maa puk­kaa tu­le­maan!

Kaik­ki­val­ti­aan joh­dos­sa ru­kouk­sen mie­lel­lä on hyvä val­mis­tel­la Reis­jär­ven Su­vi­seu­ro­ja.

Tee­mu Ait­to-oja

Kohti Reisjärven Suviseuroja
Reisjärven Suviseurat järjestetään koronapandemian vuoksi radiossa ja verkossa 2.–5.7.2021. Suviseurojen järjestelyorganisaatio kertoo blogissa matkasta näihin Suviseuroihin. Lämpimästi tervetuloa mukaan matkalle!
9.5.2021

Jee­sus sa­noo: "Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan. Sil­lä pyy­tä­vä saa, et­si­jä löy­tää, ja jo­kai­sel­le, joka kol­kut­taa, ava­taan." Luuk. 11:9-10

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies