Evankeliumi lupaa iankaikkisen elämän

Jee­sus oh­ja­si ker­to­muk­sel­laan rik­kaas­ta mie­hes­tä ja La­sa­ruk­ses­ta kuu­li­jan­sa elä­män ra­jal­li­suu­den ää­rel­le. Hän ku­va­si kak­si hy­vin eri­lais­ta elä­mää ja kuo­le­maa sekä poik­keuk­sel­li­sel­la ta­val­la ra­ot­ti ajan ja ian­kaik­ki­suu­den vä­li­ver­hoa.

Salattu Jumala avautuu uskon kautta

Jee­sus oli val­mis kes­kus­te­le­maan elä­män tär­keim­mäs­tä asi­as­ta, Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­ses­tä, kun juu­ta­lai­sen neu­vos­ton jä­sen Ni­ko­de­mos tuli yöl­lä ta­paa­maan hän­tä.

Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa

Pyhä Hen­ki toi­mii ak­tii­vi­ses­ti ja saa ai­kaan hy­viä asi­oi­ta: Hen­ki muun mu­as­sa lah­joit­taa us­ko­val­le py­sy­vän rau­han ja roh­keu­den saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta.

Pyhä Henki karkottaa pelon ja epäilykset

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu Py­hän Hen­gen ää­ni, joka an­taa voi­maa us­ko­mi­seen tä­män maa­il­man kes­kel­lä.

Sydämen usko pelastaa

He­la­tors­tain evan­ke­liu­mis­sa nä­kyy Ju­ma­lan suu­ri rak­kaus ih­mi­siä koh­taan. Tuos­ta rak­kau­des­ta ker­to­vaa ilo­sa­no­maa Jee­sus käs­ki saar­na­ta kai­kil­le.

Rukous vie lähelle Jumalaa

Ru­kouk­ses­sa voi pyy­tää Ju­ma­lal­ta apua vai­kei­siin ti­lan­tei­siin sekä us­kon ja hy­vän oman­tun­non säi­lyt­tä­mi­seen.

Matkalla taivaaseen

Kris­tuk­sen pyhä seu­ra­kun­ta kul­kee koh­ti täy­del­lis­tä iloa tai­vaas­sa. Py­hän Hen­gen joh­ta­mi­na kris­ti­tyt saa­vat elää tai­vaan kan­sa­lai­si­na maa­il­mas­sa.

Taivaassa odottaa iankaikkinen ilo

Maan pääl­lä moni ko­kee mur­hei­ta ja vas­toin­käy­mi­siä, mut­ta evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa kul­kea koh­ti tai­vaan ko­tia.

Paimen ja lampaat tuntevat toisensa

Ver­taus Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta on Jee­suk­sen tun­ne­tuim­pia. Oi­kea pai­men pu­huu lam­pail­leen, ja ne op­pi­vat tun­te­maan pai­me­nen. ”Poi­kaa ei tun­ne ku­kaan muu kuin Isä ei­kä Isää ku­kaan muu kuin Poi­ka ja se, jol­le Poi­ka tah­too hä­net il­moit­taa” (Matt. 11:27).

Jeesuksen sanat rauhoittavat

Jee­sus koh­ta­si ylös­nous­see­na vain omia ope­tus­lap­sia ja seu­raa­jia. Hän ei näyt­täy­ty­nyt muil­le ylös­nous­see­na, ja sii­hen oli var­mas­ti omat syyn­sä. Us­ko­vat to­dis­ti­vat Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta oma­koh­tai­sil­la ker­to­muk­sil­la ja yrit­ti­vät va­kuut­taa kuu­li­joil­leen kai­ken ol­leen tot­ta. Kuu­li­joi­den va­lit­ta­va­na oli joko us­koa ker­to­mus­ten to­den­pe­räi­syy­teen tai ol­la us­ko­mat­ta sii­hen.