JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kiu­saa­mi­nen kos­ket­taa ki­pe­äs­ti

2.12.2017 6.17

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171202061700

Nuo­ri muut­tuu arak­si my­tyk­si, joka kyy­höt­tää ko­to­na soh­van nur­kas­sa. Hän ei nuku kun­nol­la, säp­säh­te­lee he­reil­le, va­lit­taa maha- ja pää­ki­pua, saa pa­niik­ki­koh­tauk­sia. Hän pu­huu tois­tu­vas­ti, et­tei hä­nen elä­mäl­lään ole mi­tään mer­ki­tys­tä. Ole­mus ker­too sen, et­tä jo­ta­kin on pa­has­ti pie­les­sä. Kiu­saa­mi­nen ei ole pal­jas­tu­nut heti, sil­lä hän ei ole ha­lun­nut ker­toa, kos­ka ti­lan­ne hä­vet­tää niin pal­jon. Mikä vika hä­nes­sä on, et­tä jou­tuu yk­sin ko­ke­maan täl­lais­ta? Olen­nais­ta ei sii­nä vai­hees­sa ole enää, mitä kiu­saa­mi­sen syyk­si sa­no­taan, vaan se, et­tä kiu­sa­taan ja sen on lo­put­ta­va.

Kou­lu­kiu­saa­mis­ta on se, kun yk­si op­pi­las jou­tuu tois­tu­vas­ti ja jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti yh­den tai use­am­man op­pi­laan kiu­saa­mak­si. Kiu­saa­mi­nen on tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti va­hin­goit­ta­vaa, ero­tuk­sek­si lei­keis­tä tai ta­sa­ve­roi­sis­ta tap­pe­luk­sis­ta. Kiu­sat­tu it­se tie­tää mi­ten hän­tä koh­del­laan. Olen jou­tu­nut puut­tu­maan ta­pauk­siin, jois­sa ”lei­kil­lään” tö­ni­tään ja muk­si­taan yh­tä las­ta ja sit­ten suu­reen ää­neen sa­no­taan, et­tä oot mei­dän pa­ras ka­ve­ri. Hän, jota on tö­nit­ty, pi­dät­te­lee it­kua ja tie­tää asi­oi­den oi­ke­an lai­dan, mut­ta ikä­to­ve­rei­den edes­sä ei voi mur­tua ja sa­noa, et­tä täs­tä on hyvä ka­ve­ruus kau­ka­na.

Ar­ki­tie­tä­myk­sen mu­kaan kiu­saa­mi­nen koh­dis­tuu ”poik­ke­a­vuu­teen”. Kaik­kia ”poik­ke­a­via” ei kui­ten­kaan au­to­maat­ti­ses­ti kiu­sa­ta – sen si­jaan kaik­kia kiu­saa­mi­sen uh­re­ja syy­te­tään poik­ke­a­vuu­des­ta. Kiu­saa­mi­sen koh­tee­na on usein op­pi­las, joka ero­aa jol­lain ta­val­la muus­ta jou­kos­ta. Pe­rin­tei­ses­ti täl­lai­sia syi­tä ovat ol­leet lii­ka­li­ha­vuus, ana­to­mi­nen poik­ke­a­vuus, et­ni­nen taus­ta, sil­mä­la­sien tar­ve, kiu­sa­tun per­heen olo­suh­teet, hil­jai­suus, pik­ku­van­huus tai hyvä kou­lu­me­nes­tys.

Erot­te­lu hen­ki­seen ja fyy­si­seen vä­ki­val­taan on en­si kat­so­mal­ta sel­keä: kiin­ni käy­mi­nen, tap­pe­lun­nu­ja­kat, lyö­mi­nen ja pot­ki­mi­nen ja vas­taa­vas­ti par­jaa­mi­nen, ni­mit­te­ly, uh­kai­lu, ki­ris­tä­mi­nen ja seu­ras­ta ulos sul­ke­mi­nen. Nämä vä­ki­val­lan muo­dot li­mit­ty­vät kui­ten­kin mo­nin ta­voin. Esi­mer­kik­si ta­va­roi­den vie­mi­nen on uh­kaa­va vies­ti ja hen­kis­tä vä­ki­val­taa: koh­de­hen­ki­lö ei ole tur­vas­sa, hä­nen omai­suu­ten­sa ei ole suo­jas­sa, ei­kä hän pys­ty sitä suo­je­le­maan, hä­neen voi­daan ka­jo­ta. Kyse on yh­des­tä ja sa­mas­ta il­mi­ös­tä eli yh­tei­sön vuo­ro­vai­ku­tus­mal­lien va­hin­gol­li­ses­ta luon­tees­ta.

Mitä enem­män jo­ta­ku­ta kiu­sa­taan, sitä enem­män kai­kis­ta – meis­tä ai­kui­sis­ta­kin – saat­taa al­kaa näyt­tää sil­tä, et­tä kiu­sat­tu an­sait­see koh­te­lun­sa. Kou­lu­kiu­saa­mi­sen uh­ril­le ai­heut­ta­mat seu­rauk­set se­kaan­tu­vat hel­pos­ti kiu­saa­mi­sen väi­tet­tyi­hin syi­hin. Kiu­saa­jat saat­ta­vat esit­tää uh­rin käy­tök­sen, ku­ten ar­kuu­den, epä­luu­lon ja so­si­aa­li­sen tök­säh­te­lyn, to­dis­tee­na uh­rin syyl­li­syy­des­tä, vaik­ka ne juu­ri ovat kiu­saa­mi­sen ai­heut­ta­maa käy­tös­tä. Mitä pi­dem­pään kiu­saa­mi­nen jat­kuu, sitä vai­ke­am­pi sitä on lo­pet­taa. Kiu­saa­mi­sen uh­ril­le an­ne­tut neu­vot ”älä re­a­goi”, ”ku­kaan ei rii­te­le yk­sin” ja ”ole sinä fik­sum­pi ja jätä se omaan ar­voon­sa” mer­kit­se­vät sitä, et­tä uh­ria kiel­le­tään puo­lus­tau­tu­mas­ta sa­mal­la kun kiu­saa­mi­seen kiel­täy­dy­tään puut­tu­mas­ta. Täl­löin vas­tuu kiu­saa­mi­sen lo­pet­ta­mi­ses­ta sä­ly­te­tään uh­ril­le.

Me­kaa­ni­nen an­teek­si­pyyn­tö ei lo­pe­ta kiu­saa­mis­ta. Mie­les­tä­ni on tär­ke­ää ja tar­peel­lis­ta, et­tä kiu­saa­mi­ses­ta tie­dos­te­taan sen ryh­män toi­min­taan liit­ty­vät ulot­tu­vuu­det. Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on ryh­mä­vä­ki­val­taa, jos­sa yh­tei­sö pi­tää yl­lä kiu­sa­tun, kiu­saa­jan, kiu­saa­mi­sen vah­vis­ta­jien ja apu­rei­den ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­mien si­vus­ta­kat­so­jien roo­le­ja. Tut­ki­mus­ten mu­kaan lap­sen tai nuo­ren sta­tus ryh­mäs­sä nou­see, kun hän kiu­saa toi­sia. Kun muut osoit­ta­vat kiu­saa­jal­le hy­väk­syn­tään­sä, kiu­saa­jas­ta tu­lee ryh­män ar­vo­val­tai­nen jä­sen. Ja kun me­ka­nis­mi pal­kit­see ker­ran, sii­tä tu­lee hel­pos­ti tapa. Jos muut ei­vät enää nau­ra mu­ka­na tai hy­väk­sy kiu­saa­mis­ta, kiu­saa­mi­nen ei enää pal­kit­se. Kou­lu­kiu­saa­mis­ta saa­te­taan yrit­tää rat­kais­ta niin, et­tä kiu­sat­tu vaih­taa kou­lua. Muu ryh­mä jää kui­ten­kin en­ti­seen kou­luun­sa ja et­sii to­den­nä­köi­ses­ti uu­den uh­rin kiu­sa­tun roo­liin. Kiu­sa­tun voi ol­la uu­des­sa kou­lus­sa vai­kea koh­da­ta ko­ke­man­sa ta­kia uu­sia luok­ka­ka­ve­rei­ta luot­ta­muk­sel­la ja luon­te­vas­ti; hän voi ol­la ar­ka ja epä­luu­loi­nen. Niin­pä hä­nel­lä on ris­ki jou­tua uu­del­leen kiu­sa­tuk­si. Ryh­mäs­sä toi­mi­mi­seen ja so­si­aa­li­siin tai­toi­hin pi­tää kiin­nit­tää huo­mi­o­ta jo päi­vä­ko­dis­ta ja var­hais­lap­suu­des­ta läh­tien. Jos roo­lei­hin ei tar­tu­ta, saat­ta­vat ne seu­ra­ta ai­kui­si­kään as­ti. Sa­man­lai­nen ryh­mä­dy­na­miik­ka toi­mii myös ai­kui­sil­la.

Pit­kään jat­ku­es­saan kiu­saa­mi­nen jät­tää sy­vät ar­vet, jot­ka um­peu­tu­vat hi­taas­ti. Jos tu­lee ti­lan­tei­ta, jot­ka muis­tut­ta­vat men­neis­tä ko­ke­muk­sis­ta, haa­vat voi­vat au­e­ta uu­del­leen. Kiu­saa­mi­nen saat­taa sär­keä ih­mis­tä pe­ruut­ta­mat­to­mas­ti, kat­ke­roit­taa ja teh­dä kyy­ni­sek­si, se voi pirs­toa pa­him­mil­laan mie­len. Kiu­saa­mi­sen jäl­kiä voi jou­tua kor­jaa­maan pit­kään, jopa vuo­si­kau­sia. Kor­jaa­mi­nen on hen­kis­ten vau­ri­oi­den ja it­se­tun­non hi­das­ta hoi­ta­mis­ta. An­teek­si­an­ta­mi­nen ei vält­tä­mät­tä kai­ken jäl­keen ole it­ses­tään­sel­vyys.

Sil­loin kun lap­si tai nuo­ri jou­tuu kiu­sa­tuk­si omas­sa us­ko­nyh­tei­sös­sään, tur­val­li­suu­den ra­ken­teet mur­tu­vat mo­nel­la ta­voin. Hä­nen voi ol­la vai­kea ko­kea omak­seen lau­lun kau­nis­ta aja­tus­ta: ”Var­je­le Her­ran lau­mas­sa, siel­lä mä olen tur­vas­sa.”

Teks­tin läh­tei­nä käy­tet­ty:

He­le­na Saa­ri­kos­ki: Ka­teus, juo­ru, kiu­saa­mi­nen – es­sei­tä hen­ki­ses­tä yh­tei­sö­vä­ki­val­las­ta

Hs.fi 22.11. 2017 ”Vel­je­ni meni kiu­saa­jan ko­tiin ja hak­ka­si tä­män pe­rus­teel­li­ses­ti” – Kou­lu­kiu­sa­tut ker­to­vat HS:lle kei­nois­ta, joil­la kiu­saa­mi­nen lo­pul­ta päät­tyi: yl­lät­tä­vän mo­niin ta­ri­noi­hin kuu­lui vä­ki­val­ta

Wi­ki­pe­dia, ha­ku­sa­na kou­lu­kiu­saa­mi­nen

MariaHyväri
Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä. Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, lapsen katseesta ihmeiden äärellä. Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com
22.9.2020

Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton. Ps. 86:1

Viikon kysymys