Tun­tuu, et­tä ny­kyi­sin sekä ylei­nen il­ma­pii­ri et­tä yh­teis­kun­ta­kin saa­vat ko­ti­äi­tiy­den näyt­tä­mään jo­ten­kin vä­hek­syt­tä­väl­tä. Ko­ti­äi­te­jä pa­tis­tel­laan töi­hin, ja ko­ti­hoi­toon liit­ty­viä tu­kia ha­lut­tai­siin lei­ka­ta.

Mut­ta mikä voi­si ol­la suu­rem­paa kuin hoi­taa elä­män­teh­tä­vä­nään omia lap­si­aan? Mi­nus­sa se he­rät­tää pal­jon suu­rem­paa kun­ni­oi­tus­ta kuin mit­kään am­ma­til­li­set me­rii­tit. Ajat­te­len, et­tä ko­ti­äi­tiys on lah­ja. Us­kon, et­tä se on sel­lai­nen elä­män­va­lin­ta, jota ei myö­hem­min tule ka­tu­maan.

Mut­ta ei ko­ti­äi­tiys help­po va­lin­ta vält­tä­mät­tä ole. Sen ver­ran muis­tan pik­ku­lap­si­ar­jen nur­jia puo­lia, et­tä tie­dän, mi­ten uu­vut­ta­vaa ko­to­na­o­lo toi­si­naan on. Ja mi­ten sitä vä­lil­lä to­del­la kai­paa ai­kuis­ta seu­raa ja ai­kuis­ten jut­tu­ja. Ny­ky­ai­ka­na ko­ti­äi­dit ovat usein ai­ka yk­si­näi­siä päi­vi­sin, kun ei ole iso­van­hem­pien ja mui­den lä­hi­su­ku­lais­ten ver­kos­toa sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä tai jopa pir­tis­sä. Mut­ta an­taa­ko työ vaih­te­lua ko­ti­ar­jel­le vai tuo­ko se vain li­sää kuor­mi­tus­ta? Mi­ten äi­din ja isän työ näyt­täy­tyy lap­sil­le?

Us­kon, et­tä ko­din ja työn ra­ja­pin­taan liit­ty­vät va­lin­nat ovat ää­rim­mäi­sen herk­kiä ja vai­kei­ta asi­oi­ta useim­mil­le äi­deil­le. Ja var­mas­ti mo­nil­le isil­le­kin. Näis­tä on vai­ke­aa pu­hua tai kir­joit­taa louk­kaa­mat­ta jo­ta­ku­ta, joka juu­ri ki­pui­lee it­se va­lin­to­jen­sa kans­sa. Mut­ta ajat­te­len, et­tä näis­tä asi­ois­ta pi­täi­si pu­hua enem­män. Ei syyl­lis­tä­en ei­kä sor­mel­la osoi­tel­len, vaan mie­luum­min avoi­mes­ti ja ava­ra­kat­sei­ses­ti.

On­ko niin, et­tä kun ai­kai­sem­min töi­hin läh­te­viä äi­te­jä usein ar­vos­tel­tiin, niin nyt on men­ty toi­seen ää­ri­pää­hän? Ko­tiin jää­väl­tä ky­sel­lään, mik­sei hän kii­reh­di töi­hin tai mis­tä syys­tä hän jää ko­tiin. Mi­nus­ta yk­si­kin ko­to­na ole­va lap­si on riit­tä­vä syy jää­dä ko­tiin, jos se tun­tuu it­ses­tä hy­väl­le rat­kai­sul­le. Lap­si tar­vit­see omia van­hem­pi­aan pal­jon. Us­kon, et­tä enem­män kuin me edes ta­ju­am­me. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä lap­set pär­jää­vät päi­vi­sin val­ta­van hy­vin päi­vä­ko­deis­sa tai pit­kiä ai­ko­ja mum­mon hoi­dos­sa. Poh­jim­mil­taan lap­si kai­paa äi­din tai isän luok­se. Tai näin minä ai­na­kin us­kon.