JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ko­ti­äi­tiys vai ura­äi­tiys?

26.11.2017 6.35

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171126063500

Tun­tuu, et­tä ny­kyi­sin sekä ylei­nen il­ma­pii­ri et­tä yh­teis­kun­ta­kin saa­vat ko­ti­äi­tiy­den näyt­tä­mään jo­ten­kin vä­hek­syt­tä­väl­tä. Ko­ti­äi­te­jä pa­tis­tel­laan töi­hin, ja ko­ti­hoi­toon liit­ty­viä tu­kia ha­lut­tai­siin lei­ka­ta.

Mut­ta mikä voi­si ol­la suu­rem­paa kuin hoi­taa elä­män­teh­tä­vä­nään omia lap­si­aan? Mi­nus­sa se he­rät­tää pal­jon suu­rem­paa kun­ni­oi­tus­ta kuin mit­kään am­ma­til­li­set me­rii­tit. Ajat­te­len, et­tä ko­ti­äi­tiys on lah­ja. Us­kon, et­tä se on sel­lai­nen elä­män­va­lin­ta, jota ei myö­hem­min tule ka­tu­maan.

Mut­ta ei ko­ti­äi­tiys help­po va­lin­ta vält­tä­mät­tä ole. Sen ver­ran muis­tan pik­ku­lap­si­ar­jen nur­jia puo­lia, et­tä tie­dän, mi­ten uu­vut­ta­vaa ko­to­na­o­lo toi­si­naan on. Ja mi­ten sitä vä­lil­lä to­del­la kai­paa ai­kuis­ta seu­raa ja ai­kuis­ten jut­tu­ja. Ny­ky­ai­ka­na ko­ti­äi­dit ovat usein ai­ka yk­si­näi­siä päi­vi­sin, kun ei ole iso­van­hem­pien ja mui­den lä­hi­su­ku­lais­ten ver­kos­toa sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä tai jopa pir­tis­sä. Mut­ta an­taa­ko työ vaih­te­lua ko­ti­ar­jel­le vai tuo­ko se vain li­sää kuor­mi­tus­ta? Mi­ten äi­din ja isän työ näyt­täy­tyy lap­sil­le?

Us­kon, et­tä ko­din ja työn ra­ja­pin­taan liit­ty­vät va­lin­nat ovat ää­rim­mäi­sen herk­kiä ja vai­kei­ta asi­oi­ta useim­mil­le äi­deil­le. Ja var­mas­ti mo­nil­le isil­le­kin. Näis­tä on vai­ke­aa pu­hua tai kir­joit­taa louk­kaa­mat­ta jo­ta­ku­ta, joka juu­ri ki­pui­lee it­se va­lin­to­jen­sa kans­sa. Mut­ta ajat­te­len, et­tä näis­tä asi­ois­ta pi­täi­si pu­hua enem­män. Ei syyl­lis­tä­en ei­kä sor­mel­la osoi­tel­len, vaan mie­luum­min avoi­mes­ti ja ava­ra­kat­sei­ses­ti.

On­ko niin, et­tä kun ai­kai­sem­min töi­hin läh­te­viä äi­te­jä usein ar­vos­tel­tiin, niin nyt on men­ty toi­seen ää­ri­pää­hän? Ko­tiin jää­väl­tä ky­sel­lään, mik­sei hän kii­reh­di töi­hin tai mis­tä syys­tä hän jää ko­tiin. Mi­nus­ta yk­si­kin ko­to­na ole­va lap­si on riit­tä­vä syy jää­dä ko­tiin, jos se tun­tuu it­ses­tä hy­väl­le rat­kai­sul­le. Lap­si tar­vit­see omia van­hem­pi­aan pal­jon. Us­kon, et­tä enem­män kuin me edes ta­ju­am­me. Sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä lap­set pär­jää­vät päi­vi­sin val­ta­van hy­vin päi­vä­ko­deis­sa tai pit­kiä ai­ko­ja mum­mon hoi­dos­sa. Poh­jim­mil­taan lap­si kai­paa äi­din tai isän luok­se. Tai näin minä ai­na­kin us­kon.

MariKarhumaa
Lapset, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Mitä haluan elämäni olevan? Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys