JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pal­jon­ko ra­haa on riit­tä­väs­ti?

13.10.2017 6.14

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171013061400

Las­ken ti­li­ot­teel­ta tu­lo­ja ja me­no­ja. Pyö­rit­te­len lu­ku­ja ja mie­tin, pal­jon­ko ra­haa pi­täi­si tie­na­ta, et­tä se oli­si riit­tä­väs­ti. Mikä riit­tää?

Jois­sa­kin elä­män­ti­lan­teis­sa olen miet­ti­nyt raha-asi­oi­ta pal­jon­kin. Eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun on ol­lut ta­lou­del­li­ses­ti tiuk­kaa. Jos­kus vii­meis­ten eu­ro­jen las­ke­mi­nen on ol­lut avi­o­liit­toa lu­jit­ta­vaa, sil­lä sil­loin on tar­vit­tu tii­mi­työ­tä ja yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mis­ta. On myös ol­lut ai­ko­ja, jol­loin tiuk­ka ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne on ki­ris­tä­nyt vä­le­jä ja tuo­nut tyy­ty­mät­tö­myyt­tä elä­mään.

Mut­ta mil­loin ra­haa on so­pi­vas­ti, riit­tä­väs­ti? Oli­si­ko so­pi­vas­ti se, et­tei tar­vit­si­si ra­han vuok­si jät­tää pit­kää lo­ma­mat­kaa te­ke­mät­tä? Et­tä voi­si os­taa enem­piä las­kes­ke­le­mat­ta uu­den soh­van ja ma­ton ja de­sign-va­lai­si­men? Sit­ten­kö oli­si riit­tä­väs­ti, kun voi­si kä­vel­lä au­to­kaup­paan ja hank­kia sel­lai­sen me­no­pe­lin, et­tä he­vos­voi­mat ja kiih­ty­vyy­det oli­si­vat huip­pu­luok­kaa? Vai riit­tää­kö sit­ten­kin vä­hem­pi? Riit­tää­kö koh­tuus?

Luul­ta­vas­ti ikä on teh­nyt jon­kin­lai­sen teh­tä­vän­sä, sil­lä ny­kyi­sin rik­kaus tar­koit­taa mi­nul­le jo­ta­kin ai­van muu­ta kuin omai­suut­ta ja muh­ke­aa lom­pak­koa. Rik­kaus on mie­les­tä­ni jo­ta­kin sel­lais­ta, joka ei ole riip­pu­vais­ta ra­has­ta. Tun­net­ta, et­tä näin on hyvä. Et­tä mi­nul­la on kaik­kea, mitä tar­vit­sen, ei­kä tar­vit­se ta­voi­tel­la mi­tään enem­pää.

Ikä on teh­nyt myös sen, et­tä ym­mär­rän, et­tä rik­kaat tai vai­ku­tus­val­tai­set ih­mi­set ovat ihan sa­man­lai­sia ih­mi­siä kuin kaik­ki muut­kin. He voi­vat ol­la hy­vin­voi­via tai vaik­ka­pa on­net­to­mia tai yk­si­näi­siä. Nuo­rem­pa­na kat­soin täl­lai­sia ih­mi­siä jo­ten­kin ylös­päin.

Jos­kus, tai oi­ke­as­taan usein­kin, har­mit­taa näh­dä, mi­ten ny­ky­ai­ka­na ihan­noi­daan ra­haa ja ta­lou­del­lis­ta ase­maa. Ra­han eteen ol­laan val­mii­ta te­ke­mään jopa suu­ria uh­rauk­sia. Raha tuo val­taa, ja sil­lä voi yrit­tää pön­kit­tää heik­koa it­se­tun­to­aan tai omaa epä­var­muut­taan. Raha ja omai­suus tuo­vat tur­vaa, mut­ta ne ei­vät kui­ten­kaan lo­pul­ta tur­vaa mil­tään. Jos­kus tun­tuu, et­tä suu­ri omai­suus on erään­lai­nen tyh­jiö, suu­ri har­ha, jon­ka va­raan elä­mää ra­ken­ne­taan – ei­kä eh­kä sil­ti­kään löy­de­tä ai­toa on­nea ja tyy­ty­väi­syyt­tä.

Olen jos­kus kuul­lut pu­hut­ta­van, mi­ten jo­ta­kin yrit­tä­jää on Ju­ma­la siu­nan­nut. Täl­lä on tar­koi­tet­tu sitä, et­tä yri­tys on tuot­ta­nut ko­vas­ti voit­toa. Us­kal­lan aja­tel­la, et­tä yh­tä siu­nat­tu on se­kin yrit­tä­jä, jon­ka yri­tys ei eh­kä tuo­ta­kaan niin pal­joa, mut­ta jol­la on työ­päi­vän jäl­keen ko­to­na vas­tas­sa tyy­ty­väi­nen puo­li­so ja on­nel­li­set lap­set. Hän on eh­kä ha­lun­nut va­li­ta en­nem­min ly­hy­em­mät työ­päi­vät ja enem­män ai­kaa per­heen­sä kans­sa.

Va­lin­nat työ­e­lä­mäs­sä ja per­heen kes­kel­lä ei­vät ole mus­ta­val­koi­sia ja help­po­ja. Var­sin­kin yrit­tä­jä­per­hees­sä jou­du­taan usein va­lit­se­maan vai­kei­den asi­oi­den vä­lil­tä ja te­ke­mään rat­kai­su­ja, jot­ka saat­ta­vat ol­la koko per­heel­le vai­kei­ta. Yrit­tä­jäl­lä ei myös­kään ole au­to­maat­ti­sia lo­mia tai sa­man­lais­ta tur­vaa töi­den jat­ku­mi­ses­ta ku­ten työ­suh­tees­sa ole­val­la. Kui­ten­kin yrit­tä­jä saa toi­saal­ta säi­lyt­tää tie­tyn va­pau­den ai­ka­tau­luis­saan ja va­lin­nois­saan. Eh­kä yrit­tä­jäl­lä on si­ten suu­rem­pi ris­ki ajau­tua ajat­te­le­maan kaik­kea ai­kaa ra­han kaut­ta? Kaik­ki yri­tyk­sen eteen käy­tet­ty ai­ka on mah­dol­lis­ta las­kea jon­kin ar­voi­sek­si ra­has­sa. Mut­ta mi­ten las­kea ar­vo sil­le ajal­le, jon­ka viet­tää per­heen kes­kel­lä? Mis­sä vai­hees­sa voi to­de­ta, et­tä tä­män het­ki­nen tuot­to ja tu­los ovat riit­tä­viä, et­tä voin isä­nä tai äi­ti­nä unoh­taa vä­lil­lä bis­nek­se­ni?

Koen työn ja ta­lou­del­li­sen tur­val­li­suu­den Ju­ma­lan siu­nauk­se­na, mut­ta en­nen kaik­kea koen Ju­ma­lan siu­nauk­se­na sen rik­kau­den, joka on ym­pä­ril­lä­ni. Per­he, koti, su­ku­lai­set ja ys­tä­vät. Ar­ki­nen elä­mä. Ja koko kau­nis suo­ma­lai­nen luon­to ja elä­mä, joka avau­tuu ik­ku­nois­ta. Li­säk­si se on va­paut­ta, kii­tol­li­suut­ta ja rau­haa. Tun­net­ta, et­tä täs­sä on hyvä ol­la. Ja ai­van suu­rin rik­kaus on luja us­ko sii­hen, et­tä kun syn­nit ovat an­teek­si, voin tun­tea sy­dä­mes­sä­ni rau­haa, ei­kä mi­nun tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään.

MariKarhumaa
Lapset, ihmisten kohtaamiset, kulttuurien erilaisuus, luonnon monimuotoisuus sekä elämän erilaisten puolien valot ja varjot herättävät minussa tunteita ja ajatuksia. Toiset niistä vaativat tulla kirjoitetuksi muistiin. Kirjoittaessani peilaan elämääni uskovaisena, naisena, äitinä, vaimona, suomalaisena ja ihmisenä kaikkeen siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Missä olen erilainen? Missä samanlainen? Millainen oikein olen? Mitä haluan elämäni olevan? Minut tavoittaa osoitteesta makarhumaa@gmail.com.
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys