JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Kysytään ja kuullaan

14.2.2015 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150214060200

”Mitä si­nul­le kuu­luu?” ky­syn usein, kun ta­paan tut­ta­va­ni pit­käs­tä ai­kaa. Näin ky­sy­tään myös mi­nul­ta. ”No, ei mi­tään ih­meem­pää”, vas­taan useim­mi­ten. Jos­kus kui­ten­kin ha­lu­ai­sin ker­toa, mikä mi­nua as­kar­rut­taa tai mil­lai­sia huo­lia mi­nul­la tai mitä mu­ka­vaa mi­nul­le on ta­pah­tu­nut. Ole­tan, et­tä ky­sy­mys on vain muo­dol­li­nen. Tai tus­kin ky­sy­jä on kiin­nos­tu­nut mi­nun asi­ois­ta­ni. Kun­han jo­tain ky­syy koh­te­li­ai­suu­des­ta.

Mut­ta olen kii­tol­li­nen näis­tä ky­sy­jis­tä. Niis­tä lu­kui­sis­ta ys­tä­vis­tä, jot­ka kuun­te­le­vat ja ha­lu­a­vat myö­tä­e­lää myös mi­nun elä­mää­ni. He ha­lu­a­vat ja­kaa ilo­ja­ni, huo­li­a­ni ja mur­hei­ta­ni. Ai­na ei tar­vi­ta edes sa­no­ja. Jo ys­tä­väl­li­nen hymy ja kat­se voi­maan­nut­taa ja kir­kas­taa päi­vä­ni.

Olin erääs­sä luot­ta­mus­toi­mee­ni liit­ty­väs­sä kou­lu­tus­ti­lai­suu­des­sa. Kou­lut­ta­ja tii­vis­ti ih­mis­ten vä­li­seen kans­sa­käy­mi­seen hy­vin so­pi­van oh­jeen: kysy – kuun­te­le – kuu­le. Jäin miet­ti­mään osu­vaa kol­men sa­nan yh­dis­tel­mää. Kyl­lä­hän minä ky­syn ja kuun­te­len­kin. Mut­ta kuu­len­ko minä? On­ko mi­nul­la ai­kaa kuul­la ja tah­toa ym­mär­tää tois­ta niin, et­tä hän ko­kee to­del­la tul­leen­sa kuul­luk­si ja ym­mär­re­tyk­si.

Olin mat­kal­la. Mei­tä oli kol­mi­sen­kym­men­tä eri­lais­ta, eri-ikäis­tä ja eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa elä­vää ai­kuis­ta. Yh­tei­sis­sä ko­koon­tu­mi­sis­sa kes­kus­te­lim­me erään ker­ran toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­ses­ta ja huo­mi­oi­mi­ses­ta. Mie­lee­ni jäi erään nuo­ren äi­din pu­heen­vuo­ro, jon­ka mu­kaan hä­nes­tä oli jo­ten­kin hel­pom­pi huo­ma­ta ja koh­da­ta lä­him­mäi­nen, jol­la ei niin sa­no­tus­ti mene hy­vin. Ajat­te­lin, et­tä on­pa iha­na, et­tä on täl­lai­sia ih­mi­siä. Useim­mi­ten lie­nee niin, et­tä mie­lel­lään huo­mi­oim­me ih­mi­sen, joka me­nes­tyy, nä­kyy ja kuu­luu.

Ai­kam­me ko­ros­taa yk­si­löl­li­syyt­tä ja ar­vos­taa ih­mis­tä, joka on vah­va ja pär­jää omil­laan. Mut­ta oli­si tär­ke­ää huo­ma­ta, et­tä moni voi huo­nos­ti, syr­jäy­tyy tai ko­kee in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä. Eri­tyi­ses­ti vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­va lä­him­mäi­nen kai­paa rin­nal­la kul­ki­jaa, joka ky­syy, kuun­te­lee ja en­nen kaik­kea kuu­lee, ym­mär­tää ja tu­kee.

Raa­ma­tun sa­nat (Gal. 6:2), ”Kan­ta­kaa tois­ten­ne taak­ko­ja, niin te to­teu­tat­te Kris­tuk­sen lain”, an­ta­vat kul­tai­sen oh­jeen kans­sa­käy­mi­seem­me. Kun­pa meil­tä it­se kul­ta­kin löy­tyi­si kuu­le­via kor­via ja herk­kyyt­tä vais­to­ta lä­him­mäi­sen huo­let ja avun tar­ve – ja kun­pa lä­hel­läm­me oli­si ih­mi­siä, joil­ta voim­me pyy­tää tu­kea.

RailiLampela
Olen 63-vuotias siikajokinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina. Tällä hetkellä elämääni rytmittävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini. Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.
26.2.2024

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Ps. 25:6

Viikon kysymys