JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ti­lin­pää­tök­siä ja toi­min­ta­suun­ni­tel­mia

26.12.2015 6.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151226065300

It­se­näi­syys­päi­vän aat­to­na is­tuin lä­hi­kau­pun­ki­ni kau­niis­sa kir­kos­sa isän­maal­li­ses­sa juh­las­sa. Pu­heis­ta, ru­nois­ta, lau­luis­ta ja sä­ve­lis­tä vä­lit­tyi kii­tol­li­suus it­se­näi­ses­tä Suo­mes­ta ja kii­tol­li­suus sen va­pau­den puo­les­ta hen­ken­sä tai ter­vey­ten­sä uh­ran­neil­le. Kuun­te­lin lii­kut­tu­nee­na lap­si­kuo­ron kir­ka­sää­nis­tä esi­tys­tä re­ser­vi­läis­kuo­ron vah­vis­ta­ma­na: "Ker­to­kaa las­ten­lap­sil­le lau­luin, him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa…"

Tämä kir­kos­sa lau­la­nei­den las­ten jouk­ko elää it­se­näi­ses­sä Suo­mes­sa ja koen, et­tä myös hy­vin­voin­nin kes­kel­lä. Sota sot­ki ve­te­raa­ni­su­ku­pol­ven tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mat – ja ajat­te­len, et­tä myös mo­nen lop­pu­e­lä­män. Toi­vot­ta­vas­ti vä­li­tän ja vä­li­täm­me nuo­ril­le ja lap­sil­le vies­tiä, et­tä kai­kes­ta maa­tam­me kos­ke­vas­ta ris­ti­rii­tai­ses­ta uu­ti­soin­nis­ta huo­li­mat­ta meil­lä on hyvä maa elää, asua, opis­kel­la, teh­dä työ­tä ja ikään­tyä.

Jo­tain eri­tyis­tä koin tänä it­se­näi­syys­päi­vä­nä kum­mi­tyt­tö­ni esi­koi­sen, pie­nen Jooa To­pi­ak­sen kas­te­juh­las­sa. Juh­la­ta­lon lip­pu­tan­gos­sa lie­hui lip­pu it­se­näi­syy­tem­me ja myös tä­män pie­nen po­jan juh­la­päi­vän kun­ni­ak­si. Kum­mi­ty­tös­tä­ni oli tul­lut äi­ti ja sis­kos­ta­ni mum­mu. Siu­naa­vin aja­tuk­sin kat­se­lin kas­te­toi­mi­tuk­ses­sa nuor­ta per­het­tä. Jooa To­pi­as oli saa­nut syn­tyä näi­den van­hem­pien huo­len­pi­toon ja kas­va­tet­ta­vak­si sekä it­se­näi­sen Suo­men kan­sa­lai­sek­si. Tun­sin eri­tyis­tä kii­tol­li­suut­ta juu­ri näis­tä asi­ois­ta. On­han ai­kam­me le­vo­ton­ta ja ko­tien tur­vat­to­muus mo­nen lap­sen ar­ki­päi­vää.

Lu­kui­sis­sa luot­ta­mus­toi­mii­ni liit­ty­vis­sä ko­kouk­sis­sa kes­kus­tel­laan ja pää­te­tään näin vuo­den lo­pus­sa seu­raa­van ka­len­te­ri­vuo­den toi­min­ta­suun­ni­tel­mis­ta ja ta­lou­sar­vi­os­ta. Sa­mal­la tar­kas­tel­laan alus­ta­vas­ti, ovat­ko täl­le vuo­del­le laa­di­tut suun­ni­tel­mat to­teu­tu­mas­sa ja riit­tä­vät­kö ar­vi­oi­dut re­surs­sit. On tu­le­van vuo­den ja vuo­sien alus­ta­van suun­nit­te­lun ja men­neen ar­vi­oin­nin ai­ka.

Jon­kin­lais­ta ti­lin­pää­tös­tä luu­li­sin jo­kai­sen te­ke­vän vuo­den­vaih­tees­sa myös omas­ta elä­mäs­tään. Ajat­te­li­sin, et­tä meis­tä it­se ku­kin, minä mu­kaan lu­kien, tut­kai­lee lo­puil­laan ole­vaa vuot­ta, sen ta­pah­tu­mia, ko­ho­koh­tia, me­ne­tyk­siä ja on­nis­tu­mi­sia. Ar­ve­len, et­tä tus­kin­pa ke­nen­kään elä­mä on tä­nä­kään vuon­na men­nyt täy­sin to­tut­tua ja odo­tet­tua la­tua. Vuo­si on saat­ta­nut tuo­da mu­ka­naan en­nal­ta odot­ta­mat­to­mia yl­lä­tyk­siä, eh­kä mie­lui­sia ja toi­vot­tu­ja­kin, mut­ta myös ikä­viä ja ei-toi­vot­tu­ja.

Sitä, mitä tu­le­va vuo­si tuo tul­les­saan, em­me tie­dä. Omaa elä­mää kos­ke­via tark­ko­ja toi­min­ta­suun­ni­tel­mia on mie­les­tä­ni ai­ka vai­kea teh­dä. Toi­min­ta­ym­pä­ris­töm­me on jat­ku­vas­sa mur­rok­ses­sa ja muu­tok­ses­sa. Koen, et­tä tu­le­vai­suut­tam­me var­jos­ta­vat lii­an pal­jon le­vot­to­muu­det, so­dat, pa­ko­lai­suus, ta­lou­del­li­nen ah­din­ko ja mo­net, mo­net muut kiel­tei­set asi­at. Mut­ta koen sil­ti vah­vas­ti, et­tä hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko tuo omaan elä­mää­ni kai­paa­maa­ni tur­val­li­suut­ta ja va­loa. Luo­tan, et­tä omat ja koko maa­il­man­kaik­keu­den tu­le­vat päi­vät kaik­ki­ne vai­hei­neen on kir­jat­tu Ju­ma­lan kaik­ki­tie­tä­viin ja vii­sai­siin suun­ni­tel­miin.

Olin jo­kin ai­ka sit­ten vie­rai­lul­la ys­tä­vä­per­hees­sä. Per­heen eri­tyis­lap­si Mii­ka kuun­te­li ai­kuis­ten kes­kus­te­lu­ja. Sit­ten hän ris­ti kä­ten­sä ja isä ym­mär­si, et­tä hä­nen ru­kous­ten­sa pii­riin tu­lee li­sä­tä vie­rai­lul­la ole­vien ni­met. Mii­ka asuu pal­ve­lu­ta­los­sa. Joka il­ta hän isän­sä kans­sa pu­he­li­mes­sa lu­kee il­ta­ru­kouk­set, jois­sa muis­taa ni­mel­tä esi­ru­kous­lis­tal­la ole­via. Meis­tä on tur­val­lis­ta sul­keu­tua Mii­kan, us­kol­li­sen ru­koi­li­jan esi­ru­kouk­siin.

Vuo­te­ni Päi­vä­mie­hen blo­gis­ti­na on lo­puil­laan. Olen pyy­tä­nyt kir­joit­ta­mi­seen pien­tä tau­koa. Näil­lä nä­ky­min jat­kan blo­gien kir­joit­ta­mis­ta en­si vuo­den ke­sä­kuus­sa. Kii­tok­set saa­mis­ta­ni iha­nis­ta pa­laut­teis­ta! On ol­lut ilo kuul­la, et­tä näis­tä jos­kus ”pik­ku pa­kol­la­kin syn­ny­te­tyis­tä” teks­teis­tä­ni on ol­lut iloa lu­ki­joil­leen.

Toi­vo­tan blo­giys­tä­vil­le­ni ja -tut­ta­vil­le­ni Hy­vää Jou­lua ja Ju­ma­lan Siu­naa­maa tu­le­vaa vuot­ta.

RailiLampela
Olen 63-vuotias siikajokinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina. Tällä hetkellä elämääni rytmittävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini. Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.