JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tarvitsenko rohkaisua?

18.11.2015 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151118062800

"Olen lu­ke­nut blo­ge­ja­si", ker­toi mi­nul­le tun­te­ma­ton ih­mi­nen yh­tei­sel­lä ryh­mä­mat­kal­lam­me, ei­kä hän ol­lut edes ai­nut. Iloit­sin näis­tä blo­gi­tut­ta­vuuk­sis­ta. Oli roh­kai­se­vaa kuul­la, et­tä mo­nes­ti "ki­vul­la­kin syn­ny­tet­ty­jä" teks­te­jä­ni lu­e­taan.

Is­tuin jo­kin ai­ka sit­ten ai­kuis­ten kes­kus­te­luil­las­sa yh­dis­tyk­sem­me toi­mi­ta­lol­la. Kes­kus­te­lun vi­rit­tä­mi­sek­si kuu­lim­me alus­tus­pu­heen­vuo­ron ai­hees­ta Roh­kais­kaa toi­si­an­ne. Kes­kus­te­lus­sa mai­nit­tiin myös Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den elä­män­lä­hei­set blo­git, jot­ka oli­vat tuo­neet tu­kea ja roh­kai­sua lu­ki­jan­sa mo­nes­ti yk­si­näi­seen­kin ar­keen.

Kes­kus­te­lua kuun­nel­les­sa­ni to­te­sin, kuin­ka mo­nin eri ta­voin it­se ku­kin oli ko­ke­nut saa­neen­sa roh­kai­sua. Lii­ku­tuin, kun va­ka­van sai­rau­den ko­ke­nut ker­toi, mi­ten vie­rai­lut ja sai­ras­vuo­teel­le vä­li­te­tyt ter­vei­set oli­vat roh­kais­seet ja vir­kis­tä­neet. Ison per­heen äi­tiä oli vai­keuk­sis­sa roh­kais­sut jo se, et­tä hä­nel­tä ky­syt­tiin, mitä hä­nel­le ja hä­nen per­heel­leen kuu­lui. Lä­hei­sen­sä me­net­tä­neel­le ai­to ja myö­tä­e­lä­vä läs­nä­o­lo ja kuu­le­mi­nen oli­vat tuo­neet loh­tua. Roh­kai­se­van eleen ei tar­vit­se ol­la hie­nois­sa sa­nois­sa.

It­se pu­huin ai­don kuu­le­mi­sen tär­key­des­tä. Mo­nes­ti kär­sin it­se­kin sii­tä, et­tä olen muka niin kii­rei­nen, et­ten eh­di kun­nol­la py­säh­tyä lä­him­mäi­sen koh­dal­le ja kiin­nos­tua ja­ka­maan hä­nen elä­män­sä ar­kea, huo­lia tai ilo­ja. Ajat­te­len, et­tä tämä yk­si­löl­li­syyt­tä sekä pär­jää­mis­tä ja sel­viy­ty­mis­tä ko­ros­ta­va ai­kam­me ai­heut­taa yk­si­näi­syyt­tä ja hen­kis­tä pa­hoin­voin­tia. Sik­si oli­si tär­ke­ää oi­ke­as­ti py­säh­tyä kans­saih­mi­sen rin­nal­le, ky­syä, kuul­la, ym­mär­tää ja myö­tä­e­lää.

Tuo kes­kus­te­luil­ta sai it­se­ni­kin tut­kai­le­maan, mis­tä minä, it­se­näis­tä ar­kea vuo­si­kym­me­niä elä­nyt ih­mi­nen olen löy­tä­nyt roh­kai­sun ja tuen läh­tei­tä. Olen­han jou­tu­nut te­ke­mään – vai sa­noi­sin­ko saa­nut teh­dä – it­se­näi­ses­ti mo­nia, mo­nia elä­mä­nar­kee­ni liit­ty­viä rat­kai­su­ja. Pää­tös­ten te­ke­mi­nen on ol­lut jos­kus help­poa, jos­kus taas olen tar­vin­nut su­vun ja ys­tä­vien apua rat­kai­su­je­ni tu­ek­si.

Työ­u­ra­ni tein elä­väis­ten murk­kui­käis­ten pa­ris­sa. Tai­sin minä jos­kus tus­kail­la­kin, mi­ten oh­ja­ta elä­män­sä mur­ros­vai­hees­sa ole­via, auk­to­ri­teet­tien ra­jo­ja ko­kei­le­via nuo­ria. Roh­kai­sua ja jak­sa­mis­ta am­men­sin koh­taa­mi­sis­ta, jois­sa sat­tu­mal­ta ta­pa­sin kou­lu­ni en­ti­siä op­pi­lai­ta. Oli ilo näh­dä, et­tä elä­mä oli kan­ta­nut, oli löy­ty­nyt oma paik­ka ja teh­tä­vä. Iloit­sin. Koin näin saa­nee­ni kas­va­tus­teh­tä­vää­ni roh­kai­sua ja tu­kea.

Olen iloin­nut laa­jas­ta ys­tä­vä­pii­ris­tä­ni. On ol­lut ri­kas­ta kur­kis­taa eri-ikäis­ten ja eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa elä­vien ys­tä­vie­ni ar­keen ja juh­laan. He ovat roh­kais­seet, kun olen sitä tar­vin­nut. Hei­dän kans­saan olen ja­ka­nut elä­mää­ni, niin ilo­ja kuin huo­li­a­kin. "Mi­kään ei ole sat­tu­maa, vaan Ju­ma­lan jo en­nal­ta kir­joit­ta­maa suun­ni­tel­maa. Tur­val­li­sia, Ju­ma­lan siu­naa­mia ja on­nel­li­sia päi­viä si­nul­le...", luin taan­noin rak­kaan ys­tä­vä­ni lä­het­tä­mää säh­kö­pos­ti­vies­tiä.

Täl­lai­set roh­kai­se­vat sa­nat aut­ta­vat jak­sa­maan ja luot­ta­maan sii­hen, et­tä elä­mä­ni ja tu­le­vat päi­vä­ni ovat Tai­vaan Isän tur­val­li­sis­sa kä­sis­sä. En­nen kaik­kea tar­vit­sem­me roh­kai­sua tai­vas­tiel­lä. Tämä muut­tu­va ja uh­ka­ku­via täyn­nä ole­va ai­kam­me saa hel­pos­ti epäi­le­mään. ”Sen­täh­den neu­vo­kaat tei­tän­ne kes­ke­nän­ne ja ra­ken­ta­kaat toi­nen tois­tan­ne” (1. Tess. 5:11).

RailiLampela
Olen 63-vuotias siikajokinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina. Tällä hetkellä elämääni rytmittävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini. Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.
30.3.2024

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Viikon kysymys