JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Muistelmia kirjoittamaan?

13.8.2015 8.18

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150813081800

Olin vas­ti­kään hy­vän ys­tä­vä­ni syn­ty­mä­päi­vil­lä. Eräs on­nit­te­li­ja tie­dus­te­li kuu­si­kymp­pi­sel­tä päi­vän­san­ka­ril­ta, oli­ko hän al­ka­nut jo muis­tel­la. Muis­tel­mien kir­joit­ta­mi­nen kuu­luu kuu­lem­ma ky­sei­seen ikä­vai­hee­seen. Sik­si­pä on­nit­te­li­ja an­toi lah­jak­si muis­ti­kir­jan, jo­hon hän ke­hot­ti juh­li­jaa kir­joit­ta­maan elä­män­ko­ke­muk­si­aan.

Kun elä­mä­ni ruuh­ka­vuo­det ovat ta­ka­na­päin, aja­tuk­se­ni pa­lau­tu­vat usein men­nee­seen. Ajan ku­lu­mis­ta ih­met­te­len. Vas­ta­han mi­nä­kin olin lap­si, kou­lui­käi­nen ja nuo­ri vail­la suu­rem­paa huol­ta huo­mi­ses­ta. Sit­ten siir­ryin opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­le ja val­mis­tu­mi­sen jäl­keen työ­e­lä­mään. Ja yh­täk­kiä työ­kii­reet oli­vat ohi. Nyt ky­syn, mi­ten on mah­dol­lis­ta tämä vuo­si­kym­men­ten no­pea ku­lu­mi­nen. Koen, et­tä men­nyt on yk­si, vie­lä vä­hän se­ka­va vyyh­ti aja­tuk­sis­sa­ni. Mie­lee­ni pa­lau­tuu eri yh­teyk­sis­sä ta­pah­tu­mia, ih­mi­siä, tun­nel­mia ja ko­ke­muk­sia siel­tä tääl­tä.

Ei lie­ne ih­me, et­tä ih­mi­set hah­mot­ta­vat ja sel­keyt­tä­vät elet­tyä elä­mää muis­te­lu­ta­ri­noi­den kaut­ta. Mo­net tun­ne­tut hen­ki­löt, ko­vis­sa­kin jul­ki­suu­den pai­neis­sa elä­neet ih­mi­set ovat elä­mä­ker­ta­kir­jois­saan avan­neet men­nei­syyt­tään ja toi­min­tan­sa taus­to­ja. Moni kir­joit­ta­ja on ko­ke­nut kir­joit­ta­misp­ro­ses­sin myös te­ra­peut­ti­sek­si ja elä­mää eheyt­tä­väk­si. Olen kuul­lut mo­nil­ta, et­tä päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen on hyvä, jopa hel­pot­ta­va ja sel­keyt­tä­vä tapa kä­si­tel­lä omia ko­ke­muk­sia, ih­mis­suh­tei­ta ja tun­tei­ta.

It­se en ole kir­joit­ta­nut kos­kaan päi­vä­kir­jaa. Kun jäin eläk­keel­le, va­kaa tar­koi­tuk­se­ni oli kir­joi­tel­la tun­nel­mia, ko­ke­muk­sia ja tun­te­muk­sia uu­des­sa elä­män­vai­hees­sa. Kir­joit­te­lu jäi kyl­lä­kin muu­ta­maan päi­vään. Eli do­ku­ment­te­ja elä­män­ko­ke­muk­sis­ta­ni ei ole. Osa niis­tä on pää­ni muis­ti­lo­ke­rois­sa, osa pa­lau­tuu mie­leen va­lo­ku­vis­ta tai elä­mää­ni liit­ty­nei­den ih­mis­ten koh­taa­mi­sis­sa.

Kes­ki­kou­lu­vuo­sie­ni muis­tot pa­la­si­vat mie­lee­ni ke­sän luok­ka­ko­kouk­ses­sa, jos­sa me 46 vuot­ta sit­ten kes­ki­kou­lus­ta pääs­seet koh­ta­sim­me. Kou­lu­ko­ke­mus­tem­me muis­te­lut vir­kis­ti­vät, ja ker­ro­tut elä­män­ta­ri­nat avar­si­vat. Niin eri­lai­set oli­vat vai­heem­me ja pol­kum­me ol­leet, oli ki­vik­koa, ta­sais­ta ja myö­täis­tä. Mut­ta hy­vin me olim­me kaik­ki sel­viy­ty­neet elä­mäs­säm­me.

Pari viik­koa sit­ten nel­jä ”ty­tön­hu­pak­koa”, minä mu­kaan lu­kien, is­tui il­taa jo­ka­ke­säi­ses­sä ta­paa­mi­ses­sa. Hit­sau­duim­me yh­teen nuo­ruus­vuo­si­na. Vaik­ka per­he­ti­lan­teem­me on ol­lut eri­lai­nen, ys­tä­vyy­tem­me ja kans­sa­käy­mi­sem­me on jat­ku­nut. Nyt­kin ker­ta­sim­me yh­des­sä ko­et­tua, ja­oim­me ilo­jam­me ja huo­li­am­me. Täl­lai­set ta­paa­mi­set vir­kis­tä­vät ja kat­kai­se­vat ar­ke­am­me.

Olen iloin­nut näis­tä ja lu­kui­sis­ta muis­ta tä­män ke­sän koh­taa­mi­sis­ta ja ih­mi­sis­tä, joi­den kans­sa olen voi­nut ja­kaa elet­tyä elä­mää. Koen, et­tä useim­mi­ten ai­ka on kul­lan­nut muis­to­ja ja ko­ke­muk­sia. Hyvä niin, sil­lä mu­ka­vat muis­tot kan­ta­vat. Mut­ta myös elä­män­vai­keuk­sia ja niis­tä sel­viy­ty­mis­tä kan­nat­taa ja­kaa.

”Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29:11). Koen, et­tä on tur­val­lis­ta kat­soa myös eteen­päin ja luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Sa­mal­la olen kii­tol­li­nen men­neis­tä päi­vis­tä­ni ja elä­män­vai­heis­ta­ni. Niis­sä­kin näen Ju­ma­lan kä­den­jäl­jen.

RailiLampela
Olen 63-vuotias siikajokinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina. Tällä hetkellä elämääni rytmittävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini. Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys