JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Löytyykö seuramieltä?

14.7.2015 6.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150714062000

Su­vi­seu­rat ovat kuu­lu­neet ke­sä­ni ko­ho­koh­tiin jo rei­lu puo­li vuo­si­sa­taa. Sii­tä on yleen­sä al­ka­nut mi­nun ke­sä­ni ja lo­ma­ni.

Ju­han­nuk­sen jäl­kei­sel­lä vii­kol­la mi­nun piti saa­da ”su­vi­seu­ra­vaih­de” pääl­le. Mik­si­hän läh­te­mi­nen tun­tuu mi­nus­ta vuo­si vuo­del­ta työ­lääm­mäl­tä? Ve­to­a­pua ei tuo oma per­he, ei­vät lap­set ei­vät­kä muut­kaan lä­hei­set. Olen usein kuul­lut, et­tä per­heis­sä lap­set odot­ta­vat tätä ke­sän ko­ho­koh­taa viik­ko­kau­sia. Su­vi­seu­rat lie­ne­vät­kin lap­si­per­heis­sä jou­lun jäl­keen odo­te­tuin ta­pah­tu­ma.

En­sim­mäi­nen oma­koh­tai­nen muis­ti­ku­va su­vi­seu­rois­ta on Raa­hes­ta 1960-lu­vul­ta, jol­loin olin kym­men­vuo­ti­as. Tuol­loin ei juu­ri lii­kut­tu ko­ti­ky­lää kau­em­mas, jo­ten mi­nus­ta oli jo­tain suur­ta pääs­tä äi­din kans­sa muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä si­jait­se­vaan pik­ku­kau­pun­kiin su­vi­seu­roi­hin. Iso vä­ki­jouk­ko, seu­ra­telt­ta ja juh­la­port­ti sekä ek­sy­mi­sen pel­ko ovat jää­neet mie­lee­ni.

Mo­nen­lai­sia su­vi­seu­ra­ko­ke­muk­sia on elä­mä­ni ke­siin ker­ty­nyt. Mer­kit­tä­vin ko­ke­mus mi­nul­le oli tä­män vuo­si­tu­han­nen alun su­vi­seu­rat ko­ti­paik­ka­kun­nal­la­ni. Sain pa­rin vuo­den ajan val­mis­te­luor­ga­ni­saa­ti­os­sa mu­ka­na ol­lee­na seu­ra­ta ja osal­lis­tua sii­hen työ­hön, jota mit­ta­van seu­ra­ta­pah­tu­man ai­kaan­saa­mi­nen ja lä­pi­vie­mi­nen vaa­ti­vat. Ne oli­vat si­säl­tö­rik­kai­ta vuo­sia.

Nyt Vaa­san su­vi­seu­ro­jen aat­to­seu­ro­ja kuun­nel­les­sa­ni mei­na­si oma mu­ka­vuu­den­ha­lu voit­taa. Ko­tiin jää­mi­nen sekä pu­hei­den ja oh­jel­mien kuun­te­le­mi­nen mu­ka­vas­ti soh­val­la loi­koil­len tun­tui hou­kut­te­le­vam­mal­ta kuin räm­piä mu­tai­sel­la ken­täl­lä ja is­tua ka­peil­la pen­keil­lä Sa­naa kuun­nel­len. Täyt­tyi­si­hän seu­ro­jen pää­tar­koi­tus näin­kin, ajat­te­lin. Ei­kä aat­to­päi­vän sää­kään hou­ku­tel­lut läh­te­mään.

”Ta­va­taan per­jan­tai­na Var­pis­sa ke­säi­sis­sä tun­nel­mis­sa”, vies­tit­ti ys­tä­vä­ni. Olim­me lä­hiys­tä­vie­ni kans­sa va­ran­neet su­vi­seu­ra­ma­joi­tuk­sen jo tal­vel­la. Täy­tyi­vät­hän lu­pauk­set myös mi­nun puo­lel­ta­ni pi­tää, jo­ten sain kuin sain­kin ”su­vi­seu­ra­vaih­teen" pääl­le ja läh­din mat­kaan.

Vaik­ka ny­ky­tek­niik­ka oli­si­kin vä­lit­tä­nyt seu­ra­sa­no­man ja tun­nel­maa­kin ko­ti­soh­val­le, mon­ta ta­paa­mis­ta ja mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä koh­taa­mis­ta ja kes­kus­te­lua oli­si jää­nyt ko­ke­mat­ta. Oli­sin jää­nyt pait­si sii­tä yh­tei­söl­li­syy­den ja osal­li­suu­den ko­ke­muk­ses­ta, jota tun­sin lau­la­es­sa­ni Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä tä­pö­täy­des­sä tel­tas­sa tai pol­vis­tu­es­sa­ni eh­tool­li­sel­le yh­des­sä tu­han­sien seu­ra­vie­rai­den kans­sa.

Huol­ten, su­ru­jen ja ilo­jen ja­ka­mi­nen ys­tä­vien ja tut­tu­jen kans­sa eri­lai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa on yk­si oleel­li­nen osa su­vi­seu­ro­ja. Ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan kans­sa ja­oim­me ero­ni­kä­vää, kun ra­kas työ­to­ve­ri­ni vuo­si­kym­men­ten ta­kaa oli nuk­ku­nut pois. Ja­oim­me myös sen ilon, kun hän oli elä­män­sä vii­me päi­vi­nä saa­nut us­kon lah­jan. Kuun­te­lim­me us­ko­nys­tä­vän rank­kaa elä­män­ta­ri­naa ja tun­te­muk­sia ol­la per­he­kes­kei­ses­sä seu­ra­ta­pah­tu­mas­sa yk­sin. Sain ol­la kuu­li­ja­na ja toi­vot­ta­vas­ti myös myö­tä­e­lä­jä­nä.

Sain ja­kaa myös omaa elä­mää­ni us­ko­nys­tä­vien kans­sa. ”Mitä si­nul­le kuu­luu?” mi­nul­ta ky­sel­tiin. Myös mi­nua kuul­tiin. Koin, et­tä täs­sä jou­kos­sa ja täs­sä us­kos­sa on tur­val­lis­ta ol­la ja elää. Voi­maan­tu­nee­na pa­la­sin ko­ti­kul­mil­le ja juh­la­tun­nel­mis­ta ar­keen.

RailiLampela
Olen 63-vuotias siikajokinen naisihminen. Elämäntyöni olen tehnyt koulumaailmassa yläkoulu- ja lukioikäisten kanssa ensin äidinkielen lehtorina ja sittemmin rehtorina. Tällä hetkellä elämääni rytmittävät lukuisat yhteiskunnalliset luottamustoimet. Matkustaminen, lukeminen, liikunta ja käsityöt kuuluvat harrastuksiini. Lukijani, haluan blogissani kertoa omista kokemuksistani, ajatuksistani ja oivalluksistanikin. Voit antaa palautetta email-osoitteeseeni raili.lampela02@gmail.com.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys