JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mietteitä blogistivuoden päättyessä

11.12.2018 6.27

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181211062700

On tul­lut blo­gis­ti­vuo­te­ni kah­den­nen­tois­ta ja vii­mei­sen teks­tin ai­ka. Yh­täk­kiä en oi­kein tie­dä, mitä vie­lä kir­joit­tai­sin. Kiin­nos­ta­via ja it­sel­le­ni ajan­koh­tai­sia ai­hei­ta oli­si jäl­jel­lä, mut­ta teks­tiä ei vain syn­ny. Mie­les­sä­ni on tun­ne, et­tä ei oi­ke­as­taan tar­vit­si­si sa­noa mi­tään, et­tä täs­sä het­kes­sä on hyvä näin.

Vii­me al­ku­tal­ven pi­meil­lä lu­pau­duin vuo­dek­si Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tik­si. Epä­röin, mut­ta suos­tuin kui­ten­kin. Muis­tan poh­ti­nee­ni, mitä vuo­si toi­si mah­dol­li­ses­ti tul­les­saan. Muis­tan kai­ken epä­röin­nin al­ta nous­seen in­nos­tuk­sen ja kir­joit­ta­mi­sen pa­lon.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen ja hyvä. Teks­ti­ni ovat syn­ty­neet pää­o­sin spon­taa­nis­ti ja no­pe­as­ti, mut­ta lä­hes ai­na vas­ta erä­päi­vää edel­tä­vä­nä il­ta­na. Yleen­sä olen päät­tä­nyt ai­heen vas­ta is­tu­es­sa­ni ko­neen ää­reen. Olen kir­joit­ta­nut in­tui­ti­on mu­kaan, teks­ti­ni pei­laa­vat sen­het­kis­tä elä­mää­ni.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut ar­mol­li­nen. En ole saa­nut etu­kä­teen mie­ti­tyt­tä­nyt­tä ne­ga­tii­vis­ta pos­tia, en yh­tään sel­lais­ta kom­ment­tia. Teks­ti­ni ovat saa­neet ol­la net­ti­maa­il­mas­sa rau­has­sa omal­la alus­tal­laan. Olen po­si­tii­vi­ses­ti yl­lät­ty­nyt asi­as­ta, ja hy­vil­lä­ni.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut an­toi­sa. Blo­gis­ti­na olos­sa eh­dot­to­mas­ti pa­ras­ta ovat ol­leet lu­ki­ja­pa­laut­teet ja kes­kus­te­lut, joi­ta olen saa­nut käy­dä niin kas­vok­kain kuin säh­kö­pos­tien­kin vä­li­tyk­sel­lä. Kii­tos vie­lä teil­le, jot­ka olet­te lä­het­tä­neet mi­nul­le säh­kö­pos­tia tai vies­tiä. Kans­san­ne on ol­lut to­del­la mu­ka­va vaih­taa aja­tuk­sia kir­joit­ta­mi­ses­ta ja elä­mäs­tä. Kii­tos myös teil­le, jot­ka olet­te ny­käis­seet hi­has­ta ja ker­to­neet pi­kai­sen kan­nus­ta­van pa­laut­teen­ne opis­to­seu­ro­jen ruo­ka­jo­nos­sa tai muu­al­la. Tuol­lai­ses­ta koh­taa­mi­ses­ta on ai­na jää­nyt läm­min ja hyvä mie­li. Kir­joit­ta­mi­nen on yk­si­näis­tä puu­haa, jo­ten pa­laut­teil­la on ol­lut ai­na­kin it­sel­le­ni kan­nus­ta­va ja suu­ri mer­ki­tys.

Ku­lu­nut vuo­si on opet­ta­nut ja kas­vat­ta­nut kir­joit­ta­ja­na. Olen pal­jon miet­ti­nyt, mil­lai­sia teks­te­jä ha­lu­ai­sin jul­kais­ta blo­gin kaut­ta. Olen myös poh­ti­nut, mil­lai­sia teks­te­jä mi­nun ei kan­nat­tai­si blo­gin kaut­ta jul­kais­ta. Verk­ko­toi­mit­ta­jan kans­sa käy­ty kes­kus­te­lu on tuo­nut mi­nul­le uu­sia nä­kö­kul­mia kir­joit­ta­ja­na. Kii­tos tar­kas­ta ja vas­tuul­li­ses­ta toi­mi­tus­työs­tä.

Mi­nul­la oli­si pal­jon sa­not­ta­vaa ja poh­dit­ta­vaa eri­lai­sis­ta ih­mi­se­nä elä­mi­sen ki­vuis­ta, mut­ta jo­ten­kin koen, et­tä Päi­vä­mies blo­gi­a­lus­ta­na ei ole ran­koil­le teks­teil­le pa­ras mah­dol­li­nen. Koen, et­tä Päi­vä­mie­hen blo­gis­sa kir­joit­ta­jal­la on suu­rem­pi vas­tuu kuin esi­mer­kik­si omal­la hen­ki­lö­koh­tai­sel­la blo­gi­a­lus­tal­la oli­si.

Vuo­si sit­ten hah­mot­te­lin teks­tie­ni ai­hei­ta mie­les­sä­ni. Kai­kis­ta niis­tä en kir­joit­ta­nut. Jä­tin yh­tä teks­tiä lu­kuun ot­ta­mat­ta kir­joit­ta­mat­ta muun mu­as­sa työ­e­lä­mäs­tä nou­se­vis­ta ai­heis­ta. Alan asi­a­kas­suo­jan vuok­si tun­tui tur­val­li­sel­ta ra­ja­ta työ­e­lä­mä teks­tie­ni ul­ko­puo­lel­le. Jos­tain syys­tä en jul­kais­sut yh­tään fik­tii­vis­tä­kään teks­tiä. Vuo­si sit­ten ajat­te­lin, et­tä voi­sin vä­lil­lä kir­joit­taa vaik­ka no­vel­lin tai ru­non. Kum­paa­kaan en teh­nyt. On yl­lät­tä­vän haas­ta­vaa luo­da raa­mit ne­tis­sä jul­ki­sel­le teks­til­le ja huo­mi­oi­da mo­ni­nai­nen lu­ki­ja­kun­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si hel­poim­mal­ta tun­tui kir­joit­taa it­ses­tä ja omis­ta aja­tuk­sis­ta, kos­ka sil­loin ei ai­na­kaan as­tu ke­nen­kään toi­sen maa­pe­räl­le ja tun­tee hy­vin alu­een, mis­tä kir­joit­taa.

Blo­gis­ti­vuo­te­ni päät­tyy, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen ei. Jään puo­les­ta­ni mie­len­kiin­nol­la seu­raa­maan tois­ten blo­gis­tien kuu­lu­mi­sia ja miet­tei­tä. Kii­tos et­tä kir­joi­tat­te, olet­te huip­pua po­ruk­kaa. Vii­mei­sin muis­tu­tus sii­tä on läm­min tun­ne opis­ton blo­gis­ti­kurs­sil­ta, jon­ka pi­dim­me hil­jat­tain.

Kii­tos vie­lä kai­kil­le lu­ki­joil­le, et­tä olet­te klik­kail­leet teks­te­jä­ni au­ki. Olet­te lu­es­kel­leet, mie­tis­kel­leet, ol­leet miel­tä. Säh­kö­pos­ti­o­soit­tee­ni jää blo­gie­sit­te­lyy­ni. Tu­len jat­kos­sa­kin ilah­tu­maan sa­tun­nai­sis­ta pos­teis­ta, mi­kä­li nii­tä saan.

Toi­von teil­le kai­kil­le rau­hal­lis­ta jou­lu­nai­kaa, vas­tauk­sia elä­män suu­riin ky­sy­myk­siin, hel­po­tus­ta stres­siin ja huo­liin, läm­min­tä koh­da­tuk­si tu­le­mis­ta elä­män­pii­ris­sän­ne sekä iloa, va­loa ja sitä toi­voa, joka kan­taa elä­mäs­sä ja sen jäl­keen­kin.

ReijaKaarlejärvi
Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valoa ja varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta. Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä. Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa. Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys