JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Joulufiilistelyä

21.11.2018 6.23

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181121062300

Se nou­see yh­tä mat­kaa pi­mey­den li­sään­ty­mi­sen kans­sa. Kun pi­meys al­kaa ver­hou­tua hä­myi­sään val­ke­aan, se on jo vah­va. Aa­mu­kuu­del­ta rän­nän tup­rut­ta­es­sa au­ton tuu­li­la­siin ra­dio soi le­vol­lis­ta sä­vel­tä. Lau­lua, joka tuo mie­leen pe­rin­tei­sen ja van­han, mut­ta kui­ten­kin ai­na uu­den ilah­tu­neen tun­teen; jou­lu on tu­los­sa.

Tun­nus­tau­dun jou­luih­mi­sek­si. Pi­dän jou­lus­ta. Pi­dän sii­tä sen pe­rin­tei­syy­den ja tut­tuu­den vuok­si, joka vuo­si se tu­lee yh­tä var­mas­ti kuin tämä maa­pal­lo kier­tää ra­dal­laan. Pi­dän sii­tä, kos­ka se lu­paa hi­das­taa tah­tia ja hil­jen­tyä.

Ny­ky­ään en enää kuu­lu nii­hin ih­mi­siin, jot­ka te­ke­vät jou­lus­ta stres­sin. Sii­voi­len sen ver­ran kuin tun­tuu hy­väl­tä. Suun­nit­te­len lei­von­nais­ten te­ke­mis­tä ja haa­vei­len niis­tä, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si haa­vei­lu on eh­kä jopa an­toi­sam­paa kuin val­miit lei­von­nais­va­ras­tot pa­kas­ti­mes­sa. En as­kar­te­le ko­vin pal­joa, vaan otan kaa­pis­ta esiin van­hat kau­niit ko­ris­teet. Osa niis­tä on lap­suu­den­ko­dis­ta­ni, muis­tut­ta­mas­sa ajois­ta, kun jou­lu tun­tui lap­se­no­mai­sen täy­del­li­sel­tä.

Olen opet­te­le­mas­sa ir­ti ma­te­ri­an han­kin­nan kier­tees­tä, jo­ten sik­si­kään mi­nul­la ei ole stres­siä jou­lu­lah­jois­ta. En toi­vo it­sel­le­ni mi­tään ta­va­raa, en­kä kan­na sitä juu­ri muil­le­kaan. Las­ten lah­jo­ja mie­tin ja har­kit­sen puo­li­so­ni kans­sa, ja ne on mu­ka­va hank­kia. Läh­tö­koh­ta­na niis­sä­kin on se, et­tei mää­rä kor­vaa laa­tua. Olen ha­vain­nut, et­tä myös las­te­ni koh­dal­la pelk­kä le­lu­leh­tien ja mai­nos­ten plä­rää­mi­nen, haa­vei­lu ja suun­nit­te­lu mer­kit­se­vät pal­jon: ne tuo­vat iloa mel­kein yh­tä pal­jon kuin aat­to­na ko­tiin as­ti il­mes­ty­vät ta­va­rat.

Jou­lun ai­kaan kuun­te­len ra­di­o­ta ja ää­nit­tei­tä pal­jon enem­män kuin ta­val­li­ses­ti. Myös kir­kos­sa tu­lee käy­tyä muu­ta­man vii­kon si­säl­lä enem­män kuin koko muu­na vuon­na yh­teen­sä. Pi­dän kirk­ko­jen tun­nel­mas­ta, kun ik­ku­noi­den ta­ka­na on pi­meä ja kynt­ti­löis­sä pa­laa tuli. Myös hau­taus­maat ovat eri­tyi­sen kau­nii­ta paik­ko­ja jou­lu­nai­kaan.

Vie­lä muu­ta­mia vuo­sia sit­ten meil­lä oli puo­li­so­ni kans­sa ta­pa­na nau­res­kel­la, to­sin hy­vän­tah­toi­ses­ti, pe­rin­tei­sil­le jou­lu­ru­noil­le. Jou­lu­juh­liin läh­ties­säm­me jom­pi kum­pi meis­tä ot­ti pei­lin edes­sä asen­toa ja al­koi nä­en­näi­sen ar­vok­kaa­na lau­sua esi­mer­kik­si Kaar­lo Sar­ki­an Lap­suu­den jou­lua. Tätä jat­kui sii­hen as­ti, kun­nes mi­nul­le ta­pah­tui jo­tain mer­kil­lis­tä. Aloin pi­tää ru­nos­ta to­del­la, sen sa­nois­ta tuli mi­nul­le tär­kei­tä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä.

Olen pa­lan­nut ru­noon, jo tä­nä­kin vuon­na. Olen lu­ke­nut sitä läpi ja fii­lis­tel­lyt. Pi­dän sen tun­nel­mas­ta ja tem­pos­ta, pi­dän sen sa­na­yh­dis­tel­mis­tä ja sa­no­mas­ta. Oi lap­suu­den jou­lu, sul­la ei mää­rää ajan, on het­kii­si mah­tu­nut au­tu­as ikui­suus. Tai oi lap­suu­den jou­lu, vie­lä sun juh­laas sa­laa käyn ta­kai­sin elä­män su­me­an, mut­kai­sen tien. Ja lap­suu­den jou­lu­jen kynt­ti­lät lem­pe­ät lap­sen­sil­mien kal­vos­sa vie­lä­kin pa­laa.

Eh­kä it­sel­le­ni mer­ki­tyk­sel­li­sin säe ru­nos­sa on seu­raa­va: Ja ih­met­tä kat­se­len puh­taan syn­ty­män, teen rin­nas­sa rau­hal­le rak­kau­del­le alaa. To­te­an taas, et­tä Sar­kia sen osa­si sa­noa. Jou­lu­na voim­me py­säh­tyä sen tär­keim­män sa­no­man ää­rel­le, ol­la iloi­sia ja on­nel­li­sia kau­an sit­ten syn­ty­nees­tä lap­ses­ta. Voim­me to­del­la py­säh­tyä, hil­jen­tyä. Ja teh­dä si­säi­sen jou­lu­sii­vouk­sen, rai­va­ta sy­dä­meen ja mie­leen rei­lus­ti ti­laa rau­han ja rak­kau­den aja­tuk­sil­le.

Pi­dän jou­lus­ta, kos­ka se aut­taa koh­taa­maan ja ajat­te­le­maan ih­mi­siä läm­möl­lä. To­del­li­nen jou­lu ei vaa­di mi­tään. Se an­taa le­vä­tä ja ol­la.

ReijaKaarlejärvi
Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valoa ja varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta. Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä. Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa. Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys