JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tässä ja nyt – ajatuksia aloittelevana blogistina

12.1.2018 6.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180112060000

Is­tun näp­päi­mis­tön ja tyh­jän ruu­dun edes­sä. Täl­lä het­kel­lä mie­les­sä­ni elää vah­vas­ti ky­sy­mys, joka mi­nul­le esi­tet­tiin muu­ta­mia kuu­kau­sia sit­ten. Ky­sy­mys oli, alan­ko Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tik­si. Mi­nul­ta oli ky­syt­ty sitä ai­em­min­kin, mut­ta olin vas­tan­nut kiel­tä­väs­ti. Täl­lä ker­taa vas­tauk­se­ni muu­ta­man ris­ti­rii­tai­sen har­kin­nan het­ken jäl­keen oli va­ro­vai­nen kyl­lä.

Aloit­te­le­va­na blo­gis­ti­na mie­les­sä­ni on pal­jon kai­ken­lais­ta. Kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le help­poa, mut­ta suu­rin syy, mik­si en in­toa kil­ju­en vas­tan­nut ky­sy­myk­seen myön­tei­ses­ti, on blo­gin jul­ki­suus. Aja­tus sii­tä, et­tä jaan it­ses­tä­ni ai­don pa­lan paik­kaan, joka on jo­kai­sen ih­mi­sen saa­vu­tet­ta­vis­sa, lait­taa miet­te­li­ääk­si. Mis­tä kir­joi­tan? Mi­ten kir­joi­tan niin, et­tä säi­ly­tän oman ää­ne­ni, mut­ta huo­mi­oin mah­dol­li­ses­ti hy­vin­kin eri­lai­set lu­ki­jat?

Olen ih­mi­se­nä eh­kä lii­an­kin vas­tuun­tun­toi­nen. Jou­dun tois­tu­vas­ti muis­tut­te­le­maan it­sel­le­ni, et­ten ole yk­sin vas­tuus­sa koko maa­il­mas­ta, vaan jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oma hen­ki­lö­koh­tai­nen vas­tuu it­ses­tään, elä­mäs­tään ja siis myös lu­ke­man­sa he­rät­tä­mis­tä aja­tuk­sis­ta. Tämä aja­tus yh­des­sä muu­ta­man muun kans­sa rat­kai­si­vat pää­tök­se­ni. Blo­gi­teks­tie­ni roo­li in­ter­ne­tin val­ta­vas­sa maa­il­mas­sa on hä­vi­ä­vän pie­ni. Us­kon, et­tä voin kir­joit­ta­mi­sel­la­ni saa­da ai­kaan myös hy­vää. Luo­tan joh­da­tuk­sen vii­sau­teen. Saan li­sää ko­ke­mus­ta kir­joit­ta­ja­na. Pi­dän kir­joit­ta­mi­ses­ta to­del­la. Eh­kä voin ko­keil­la.

Esit­te­ly­teks­tis­sä ker­ron hie­man it­ses­tä­ni. Ajat­te­len, et­tä täs­sä vai­hees­sa se riit­tää, kos­ka ih­mi­sen per­soo­na tu­lee esil­le it­se kir­joit­ta­mi­sen myö­tä. Mei­dän suo­ma­lais­ten aja­tus­pe­ri­mäs­sä kul­kee tun­ne, jon­ka mu­kaan it­sen­sä esil­le­tuo­mi­seen on suh­tau­dut­ta­va va­rau­tu­nees­ti. Ih­met­te­len tuo­ta aja­tus­ta, jos­ta koen eri­tyi­ses­ti täl­lä het­kel­lä ole­va­ni it­se­kin osal­li­nen. Mik­si en yh­tä hy­vin voi­si aja­tel­la niin, et­tä on ihan ok ja jopa suo­ta­vaa elää nä­ky­vä­nä, it­sen­sä nä­köi­se­nä ja iloi­se­na elä­mää, jon­ka on omal­le koh­dal­leen lah­jak­si saa­nut? Kir­joit­taa ai­dos­ti sii­tä, mi­ten elää ja ajat­te­lee. Täs­sä aja­tuk­ses­sa ha­lu­an ke­hit­tyä ja aa­vis­tan, et­tä ky­sei­nen teh­tä­vä­ni blo­gis­ti­na aut­taa mi­nua sii­nä, vä­ki­sin­kin.

Tu­le­van vuo­den blo­gi­teks­te­jä on vai­kea etu­kä­teen en­nus­taa, var­sin­kin, kun kir­joit­ta­ja­na mi­nul­la on ta­pa­na tart­tua het­keen ja an­taa in­tui­ti­on vie­dä. Sen ver­ran kui­ten­kin it­se­ä­ni tun­nen, et­tä ai­heet tu­le­vat pyö­ri­mään enem­män tai vä­hem­män pie­nen suu­ren asi­an, ih­mi­se­nä elä­mi­sen, ym­pä­ril­lä. Ih­mi­syys on mie­len­kiin­toi­nen ja mo­ni­muo­toi­nen il­miö, en­kä lak­kaa ih­met­te­le­mäs­tä sitä. Elä­män eri ker­rok­set kieh­to­vat. Elä­mi­sen kau­neus ja kipu, ilot ja va­lon pilk­keet kaih­ta­mat­ta var­jo­ja.

Toi­von, et­tä teks­ti­ni koh­taa­vat ja kos­ket­ta­vat mah­dol­lis­ta lu­ki­jaa sa­mal­la ta­val­la kuin it­se­kin vai­ku­tun mui­den teks­te­jä lu­kies­sa­ni. Lop­pu­jen lo­puk­si me ih­mi­set olem­me hy­vin sa­man­lai­sia, toi­vom­me ole­vam­me tär­kei­tä, hy­väk­syt­ty­jä ja oi­kein ym­mär­ret­ty­jä. Toi­vom­me hy­vää, kur­ko­tam­me va­loa koh­ti.

Täs­sä ja nyt teen va­lin­nan kir­joit­taa avoi­mes­ti ja it­se­ni nä­köi­ses­ti. Kai­ken mie­tin­nän jäl­keen mi­nul­la on kui­ten­kin tun­ne, et­tä niin on hyvä.

ReijaKaarlejärvi
Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valoa ja varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta. Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä. Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa. Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys