Ma­kaat riip­pu­kei­nus­sa. Pil­vi­lam­paat aja­vat his­suk­seen toi­si­an­sa ta­kaa si­ni­sel­lä pel­lol­laan. Me­te­o­riit­ti! Kuin me­te­o­riit­ti tai­vaal­ta ti­pah­tai­si! Sil­män­rä­päyk­ses­sä ta­ju­at – jal­ka­pal­lo se on – ja sa­mal­la se jo is­key­tyy vat­saa­si. Ker­ke­ät nos­taa kät­tä es­teek­si ja jän­nit­tää kes­kik­rop­paa­si. Säi­käh­dyk­sel­lä sel­vi­sit.

Äi­ti työn­tää rat­tai­ta ruo­hi­kol­la. Ko­pas­sa kak­si­kui­nen vau­va iha­nas­sa unes­sa. Yh­täk­kiä nah­ka­kuu­la is­key­tyy kär­ryi­hin, äi­ti kil­jah­taa, spi­ken pe­laa­jat hauk­ko­vat hen­keä. Joku huu­taa: Sori!

Lap­si näyt­tää voi­van pa­hoin. Hen­git­tää­kö se, ky­syy ti­lan­teen näh­nyt ohi­kul­ki­ja.

Pal­lo­pe­lit ovat kyl­lä ihan mah­ta­via! It­se olen koko lap­suu­den ja nuo­ruu­den hönt­säil­lyt pie­nem­pien ja isom­pien pal­lo­jen kans­sa mitä eri­lai­sim­mil­la ken­til­lä. Alus­sa ole­vien esi­merk­kien avul­la ha­lu­sin saa­da si­nut, nuo­ri, py­säh­ty­mään ja ky­sy­mään it­sel­tä­si: On­ko vä­liä, on­ko eroa, mis­sä pe­la­taan?

Tie­dät, et­tä on. On iha­na asia, et­tä nuo­ret ha­lu­a­vat liik­kua ja tou­hu­ta myös Su­vi­seu­rois­sa. Lii­ke on lää­ke, ja ny­kyi­sin lää­kä­rit mää­rää­vät liik­ku­mis­ta hoi­dok­si kuin lää­ke­re­sep­ti­nä. Pal­lon lii­ke voi kui­ten­kin ol­la syy­nä jou­tua sai­raa­laan.

Sul­la on eh­kä ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä jos pi­ha­pii­ris­sä pal­lo osuu jo­hon­kin hiu­kan huo­nos­ti, sitä sit­ten hoi­de­taan lä­him­mäl­lä ter­vey­sa­se­mal­la. Mi­tes Su­vi­seu­rois­sa hoi­de­taan va­ka­vam­mat ta­pauk­set? Ei­kö ole­kin tut­tu näky, kun am­bu­lans­si li­puu kä­ve­ly­vauh­tia vä­ki­jou­kon läpi, jol­la­kin on nyt kur­ja ti­lan­ne. Voi ol­la vaik­ka­pa nuo­ren ih­mi­sen sai­ras­koh­taus tai van­hem­man seu­ra­vie­raan lonk­ka­mur­tu­ma. On­ko jos­sa­kin vyö­ry­nyt pal­lo hil­jak­seen vä­ki­jouk­koon ja joku huo­nom­min kul­ke­va sii­hen kom­pas­tu­nut? Töis­sä­ni usein ta­paan kaa­tu­nei­ta ja toi­si­naan syy­nä on oman ko­din mat­to. Se on muu­ten len­to­pal­loa ma­ta­lam­pi esi­ne.

Us­kon, et­tä Su­vi­seu­ro­jen ter­vey­den­huol­to-or­ga­ni­saa­ti­on har­ras toi­ve on, et­tä Su­vi­seu­rois­sa oli­si enem­pi rau­hal­lis­ta tou­hua kuin ris­ki­al­tis­ta me­noa. Mik­si? Luu­len­pa, et­tä heil­lä kum­min­kin on työ­tä aa­mus­ta yö­hön, sil­lä noin isos­sa ih­mis­jou­kos­sa, kuin kau­pun­gis­sa, sat­tuu vää­jää­mät­tä eri­lai­sia sai­ras­koh­tauk­sia ja on­net­to­muuk­sia il­man yh­tä­kään pal­loa. Mitä enem­pi päi­vys­tyk­seen tu­lee kuor­maa, sen hi­taam­min he pää­se­vät aut­ta­maan. Täs­tä on esi­merk­ki­nä vel­je­ni vai­mon ti­lan­ne Kau­ha­van Su­vi­seu­rois­sa 2023. Hän, 43-vuo­ti­as ison per­heen äi­ti, sai asun­to­vau­nul­la va­ka­van koh­tauk­sen, ai­vo­ve­ren­kier­to­häi­ri­ön. Oli pa­hoin­voin­tia, pään sär­kyä ja hui­maus­ta. Pää­tä ei voi­nut yh­tään nos­taa vaa­ka­ta­sos­ta. Kuka ha­lu­ai­si tuol­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa odot­taa am­bu­lans­sia tun­nin? Ei ku­kaan! Hän jou­tui, apu vii­mein tuli ja Su­vi­seu­rat vaih­tui­vat Sei­nä­jo­en kes­kus­sai­raa­lan te­ho­val­von­nan osas­tol­le. Ku­vat ker­toi­vat kau­lan alu­een val­ti­mon tu­kok­ses­ta ja pik­ku­ai­voin­fark­tis­ta.

Myö­hem­min sel­vi­si, mik­si am­bu­lans­sia jou­tui odot­ta­maan niin pit­kään. Suu­res­sa ke­sä­ta­pah­tu­mas­sam­me oli ol­lut hä­täis­tä me­noa sa­maan ai­kaan. Oli sat­tu­nut joku kuo­le­man­ta­paus. Sel­lai­ses­sa on her­käs­ti enem­pi­kin vä­keä ja ka­lus­toa kiin­ni.

Vuon­na 2024 Su­vi­seu­rat oli­vat Pu­das­jär­vel­lä. Siel­lä oli mi­nul­le tut­tu mies tel­tas­sa yö­py­mäs­sä. Tuli het­ki, kun lä­hel­le sat­tu­neet ih­mi­set al­koi­vat ih­met­te­le­mään tun­te­mat­to­mas­ta tel­tas­ta tu­le­vaa ou­toa elä­möin­tiä. Vaik­ka ei­vät tun­te­neet telt­tai­li­jaa, me­ni­vät roh­ke­as­ti tar­kas­ta­maan ti­lan­net­ta. Siel­lä oli mies, jon­ka puhe- ja toi­min­ta­ky­ky oli pois­sa. Tuli kii­re sai­raa­laan. Hoi­ta­ma­ton ti­lan­ne. Pa­rin vii­kon pääs­tä sai telt­tai­li­ja kut­sun kuo­le­man vir­ran yli tai­vaan iki­seu­roi­hin.

Vaik­ka ym­mär­rän, et­tä si­nua, nuo­ri lu­ki­ja, saat­taa är­syt­tää su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­on pää­tös kiel­tää pal­lo­pe­lit su­vis­ken­täl­lä, niin toi­von si­nun ym­mär­tä­vän myös toi­sen puo­len. Mitä vä­hem­pi ken­täl­lä ta­pah­tuu äkil­li­siä on­net­to­muuk­sia tai sai­ras­koh­tauk­sia, sen no­pe­am­min myös sinä saat tar­vit­ta­es­sa kii­reel­lis­tä apua. Ja sun ka­ve­ri. Ja is­kä.

Sii­tä täy­tyy kyl­lä an­taa isos­ti ke­hu­ja, kun tie­dän mo­nien nuor­ten ot­ta­neen työ­vuo­ro­ja tu­le­vis­sa Su­vi­seu­rois­sa. Se on ihan mah­ta­va jut­tu! En­tä jos ihan kaik­ki Su­vi­seu­roi­hin tu­le­vat nuo­ret tah­toi­si­vat ot­taa työ­vuo­ron, niin et­tei ai­kui­sil­le jäi­si yh­tään. Jär­jes­tyi­si­vät­kö Su­vi­seu­rat? Ei, sil­lä osa töis­tä vaa­tii ai­kui­sen ikää ja mo­nen­lais­ta am­ma­til­lis­ta osaa­mis­ta. Li­säk­si val­mis­te­lut ovat al­ka­neet jo vuo­sia en­nen kuin en­sim­mäi­nen ki­os­ki ken­täl­lä au­ke­aa. On teh­ty ai­van val­ta­va mää­rä eri­lai­sia hom­mia, tur­val­li­suus­sel­vi­tyk­siä ja niin edel­leen.

Mitä, jos ai­kui­set tur­val­li­suu­sor­ga­ni­saa­ti­on jä­se­net ei­vät pys­tyi­si va­kuut­ta­maan vi­ra­no­mai­sia sii­tä, et­tä ta­pah­tu­ma pys­ty­tään jär­jes­tä­mään riit­tä­vän hy­vin? Mitä, jos ei pys­ty­tä osoit­ta­maan riit­tä­vää toi­min­ta­val­miut­ta ja no­peut­ta äkil­li­siin ti­lan­tei­siin? Mitä, jos vi­ra­no­mai­set sa­no­vat: “Suun­ni­tel­mat ei­vät va­kuu­ta. Siel­lä sat­tuu ja ta­pah­tuu enem­män, mi­hin pys­tyt­te vas­taa­maan. “

Sil­loin Su­vi­seu­ro­ja ei sai­si jär­jes­tää. Pi­det­täi­siin etä­seu­rat.

Sik­si ai­kui­set, vas­tuu­ta kan­ta­vat or­ga­ni­saa­ti­on tyy­pit, ovat huo­lis­saan tur­val­li­suu­des­ta. Sik­si, et­tä pys­tyi­si­vät aut­ta­maan kaik­kia avun­tar­vit­si­joi­ta, ja hä­tä­ta­pauk­sis­sa hä­täi­ses­ti. Sik­si he ha­lu­a­vat oh­jeis­taa mei­tä kaik­kia, jot­ta yhä uu­des­taan ja uu­des­taan sai­sim­me ko­koon­tua tur­val­li­siin Su­vi­seu­roi­hin.

Jos tätä lu­kee joku to­del­li­nen spike-pe­laa­ja, olet var­maan jär­jes­tä­nyt men­nei­nä ke­si­nä usei­ta pe­li­het­kiä lä­hi­puis­too­si. Jos jol­lain toi­sel­la se on jää­nyt te­ke­mät­tä, niin puk­kaa­pa vies­tiä rau­ha­nyh­dis­tyk­se­si nuor­ten ryh­mään ja läh­te­kää­pä an­ta­maan pal­lol­le kyy­tiä, niin en­nen Su­vik­sia kuin nii­den jäl­keen­kin.

Ja sit­ten jos ke­sän ko­ho­koh­das­sa ta­paam­me, tuup­pa pais­kaa­maan kät­tä! Tuup­pa isoon­telt­taan vie­ree­ni lau­la­maan ja kuun­te­le­maan, mitä hy­vää meil­lä on edes­sä, kun vain ha­lu­am­me py­syä us­ko­mas­sa.

Tai­vaas­sa on pal­jon lap­sia ja nuo­ria. Saam­me lap­sen mie­lin us­koa, et­tä Tai­vaan Isän sil­män al­la on sit­ten sel­lai­set pal­lo­pe­lit, jot­ka kul­kee ei­kä mei­naa, ja ke­tään ei kos­kaan satu! Ja on­nea ai­van ver­ra­ton­ta. Sitä koh­ti siis. :)