JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vallasta ja vapaudesta

20.8.2024 7.00

Juttua muokattu:

19.8. 08:58
2024081908583620240820070000

Mau­no Kin­nu­nen

Kuva Suviseuramatka-kirjasta, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Raimo Österberg.

Kuva Suviseuramatka-kirjasta, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Raimo Österberg.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten näin yl­lä ole­van piir­rok­sen, joka sai mi­nut miet­ti­mään va­paut­ta. Mitä sinä näet tuos­sa ku­vas­sa? Nä­em­me var­mas­ti mo­nia sa­mo­ja asi­oi­ta. On ul­koil­ma­ta­pah­tu­ma, näyt­täi­si ole­van per­he aset­tu­mas­sa yh­tei­seen va­lo­ku­vaan ja taus­tal­la val­koi­nen su­vi­seu­ra­telt­ta. Kaik­kein lä­him­pä­nä mei­tä ku­van kat­so­jia on va­lo­ku­vaa­ja. Het­ko­nen, olen­ko­han lu­ke­nut lii­kaa uu­ti­sia?

Sii­tä on jo vie­räh­tä­nyt ai­kaa, kun vii­mek­si tar­tuin Su­vi­seu­ra­mat­ka-ni­mi­seen kir­jaan. Nyt kun sen ava­sin, niin kyl­lä­pä tuo kuva ot­ti sil­mään. Ai­van kuin oli­si Joe Bi­den, Yh­dys­val­to­jen pre­si­dent­ti Su­vi­seu­rois­sa. Kuva jäi verk­ko­kal­vol­le­ni ja syn­tyi aja­tus, voi­si­ko se ol­la mah­dol­lis­ta?

Vaik­ka Yh­dys­val­tain pre­si­den­til­lä ja muil­la val­ti­on joh­ta­jil­la on val­ta­vas­ti val­taa, hei­dän ei ole help­poa läh­teä reis­sun pääl­le. Vaik­ka heil­lä on val­taa, niin on nii­tä muu­re­ja­kin. Tie­däm­me, et­tä isois­sa roo­leis­sa ole­vat ih­mi­set ovat ase­man­sa myö­tä mo­nes­sa vaa­ras­sa ja sik­si hei­tä suo­jel­laan mo­nel­la ta­val­la.

Tuom­moi­ses­sa tur­va­kup­las­sa saat­taa ol­la vä­keä enem­män kuin mo­nes­sa suo­ma­lai­ses­sa pik­ku­kun­nas­sa. Naut­ti­sit­ko ti­lan­tees­ta? Ai­na­kin mi­nul­le se oli­si han­ka­laa ja ikä­vää. En voi­si ihan va­paas­ti tou­hu­ta, jos kai­kes­ta liik­ku­mi­ses­ta täy­tyi­si ra­por­toi­da jol­le­kin. Koi­ta­pa sii­nä sit­ten läh­teä ren­nos­ti vaik­ka­pa ui­ma­ran­nal­le, kun pe­ril­lä­kin tur­va­mie­hiä ly­myi­li­si joka kais­li­kos­sa.

Voi­si­ko­han se ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä joku heis­tä tu­li­si Su­vi­seu­roi­hin? Jos hän löy­täi­si vaik­ka­pa king­do­mof­pe­a­ce.net-si­vus­ton ja miel­tä al­kai­si polt­te­le­maan val­ti­as, joka nou­see noi­den net­ti­si­vu­jen teks­teis­sä ja me­di­ois­sa kaik­kien ylä­puo­lel­le. Val­ti­as, jon­ka val­ta kul­kee yli mai­den ja man­ner­ten. On­nis­tui­si­ko suun­ni­tel­ma, to­teu­tui­si­ko reis­su?

Luu­len, et­tä mitä tun­ne­tum­pi ta­paus, sitä pi­dem­män val­mis­te­lun se vaa­ti­si sekä pää­mie­hen omal­ta et­tä Su­vi­seu­ro­jen or­ga­ni­saa­ti­ol­ta. Sik­si luu­len, et­tä mo­nel­le joh­ta­jal­le oli­si suo­ras­taan mah­do­ton­ta pääs­tä Su­vi­seu­roi­hin, jon­ka vä­en­pal­jous ja puit­teet ko­et­tai­siin tur­val­li­suu­den kan­nal­ta lii­an haas­ta­vak­si. On­nek­si seu­ro­ja on ne­tis­sä ym­pä­ri vuo­den kaik­kien kuul­ta­va­na!

Ai­ka, jota eläm­me, on täyn­nä it­sen­sä esil­le tuo­mis­ta ja seu­raa­jien haa­li­mis­ta. Mo­net kuu­lui­suu­det ja yh­teis­kun­nan isoi­hin vir­koi­hin pääs­seet lä­him­mäi­sem­me saa­vat ja jou­tu­vat työn­sä puo­les­ta ole­maan ih­mis­ten pu­heis­sa ja näy­töil­lä. Ei se elä­mä heil­lä­kään ai­na niin hoh­do­kas­ta ole. Heil­lä­kin on tar­ve kuu­lua yh­tei­söön, tul­la ai­dos­ti koh­da­tuk­si ja ra­kas­te­tuk­si.

He var­mas­ti kai­paa­vat va­paut­ta, jota ovat pal­jon me­net­tä­neet jul­ki­suu­den hin­ta­na. Eh­kä he kai­paa­vat myös te­ke­mis­tä, siis kä­sil­lä ja ja­loil­la, kos­ka voi ol­la pi­dem­män pääl­le tyl­sää saa­da kaik­ki niin hel­pol­la. Ajat­te­le, jos et voi­si edes noin vain ki­pais­ta lä­hi­kaup­paan kark­ki­va­li­koi­maa ih­met­te­le­mään.

Jul­ki­suu­den hen­ki­löt elä­vät sa­mo­jen lai­na­lai­suuk­sien al­la kuin me ta­val­li­sem­mat. Ker­ran myös maa­il­man mah­ta­vin val­ti­on­joh­ta­ja elää sen het­ken, kun hä­nen rin­ta­ke­hän­sä las­kee vii­mei­sen ker­ran. Vii­mei­sen ker­ran, ei­kä enää nou­se. Hän tuli tyh­jin tas­kuin ja läh­tee.

Kuo­lin­vuo­teel­la ma­kaa­va val­ti­on­pää­mies ei ole tum­maan pu­kuun tai jak­kuun pu­et­tu, kää­dyt ei­vät ko­ris­ta kau­laa, ei­kä mui­ta­kaan ar­vo­merk­ke­jä näy. Jos hän ei kuo­le äkis­ti vaan elää vaik­ka­pa muu­ta­man vii­mei­sen vii­kon sai­raa­lan vuo­tees­sa, niin mi­tä­pä luu­let, saa­ko hän mo­nen­lais­ta apua? Kyl­lä var­mas­ti! Sän­gyn ym­pä­ril­lä ja pit­kin sai­raa­laa mie­ti­tään kei­no­ja kor­kea-ar­voi­sen po­ti­laan hoi­ta­mi­sek­si. Hän­tä yri­te­tään pa­ran­taa, ja ki­pu­ja­kin lää­ki­tään ihan vim­pan pääl­le.

Vaik­ka hoi­to oli­si kuin­ka hy­vää, niin kuo­lin­vuo­teel­la ma­kaa­van val­ti­on­pää­mie­hen­kin mie­li saat­taa al­kaa va­pi­se­maan, kun kuo­le­man vir­ran pau­hu tun­tuu kuu­lu­van jo jal­ko­pää­dyn koh­dal­ta. Voi nous­ta mie­leen mo­net Raa­ma­tun koh­dat, joi­ta on mat­kan var­rel­la kuul­lut mitä hie­noim­mis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Mitä ne oi­kein tar­koit­ti­vat­kaan: "Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa" (Matt. 6:33). "Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa" (Joh. 14:27).

Kun syn­nin­hä­tä vyö­ryy pääl­le, sii­nä ei au­ta tit­te­lit, ei­kä an­si­o­merk­kien ri­vis­töt la­si­vit­rii­neis­sä. Ei au­ta, vaik­ka hä­tään­ty­neen ää­rel­lä oli­si mo­nen­lais­ta pap­pia ja luk­ka­ria peh­meil­lä sa­noil­la ja lau­luil­la kos­ket­ta­mas­sa, jos kel­lään heis­tä ei ole Ju­ma­lan Po­jan us­koa. Voi ol­la, et­tä joku heis­tä on eh­kä kuul­lut pa­ran­nus­ker­to­muk­sen omas­ta elin­pii­ris­tään ja nyt miet­tii ar­vos­te­tun po­ti­laan vie­rel­lä, voi­si­ko niis­tä sa­nois­ta ol­la avuk­si. Hän muis­taa Jee­suk­sen neu­von: "Joi­den syn­nit te an­teek­si an­nat­te, niil­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut" (Joh. 20:23).

Aut­tai­si­vat­ko nuo sa­nat, jos ne sa­noi­sin? Ei­kö ku­kaan ole sel­lai­nen, joka voi­si tar­jo­ta sie­lun­rau­haa hä­tään­ty­neel­le? Voi­ko edes ol­la sel­lais­ta, joka kan­taa si­sim­mäs­sään tuo­ta Jee­suk­sen an­ta­maa rau­haa?

Ku­vi­tel­laan­pa, et­tä huo­nee­seen saa­puu hen­ki­lö, joka on tah­to­nut elää elä­män­sä syn­tiä kart­ta­en. Ai­na ei ole on­nis­tu­nut, vaan syn­ti on tart­tu­nut ja tul­lut mur­heel­li­nen mie­li. Sil­loin hän on tah­to­nut pes­tä sie­lu­an­sa sii­nä läh­tees­sä, joka kum­pu­aa ikui­seen elä­mään. Tuo läh­de on ol­lut hä­nen lä­hel­lään. Kun sie­lu on tun­tu­nut tah­rai­sel­ta, on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi teh­nyt pu­ti­puh­das­ta ja myös hä­nen si­sim­mäs­sään on elä­vän ve­den läh­de.

Kun vuo­teel­ta kuu­luu sa­nat, "Mi­nun on niin paha ol­la. Mis­tä sai­sin rau­han?", hän as­tuu ar­ka­na vä­ki­jou­kon läpi. Käy kuin Raa­ma­tun en­nus­tuk­ses­sa; lo­pun ai­ka­na Her­ran vuo­ri on mui­ta kor­ke­am­pi (Jes. 2:2). Tai­vaan­vies­ti kii­rii ah­dis­tu­neen kor­vil­le: "Saat us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä!" Vaik­ka muut huo­nees­sa ole­vat ovat hy­väs­tä tah­dos­taan aut­ta­mas­sa, tah­to ei aut­ta­nut täs­sä. Ai­van kuin he lan­ke­ai­si­vat aja­tus­ra­ken­nel­mi­neen maa­han.

Vuo­tee­seen ja koko huo­nee­seen las­keu­tuu ih­meel­li­nen rau­ha. Ei ole enää mi­tään hä­tää. Syn­nin ja kuo­le­man kah­leet ovat rau­en­neet Jee­suk­sen so­vin­to­työ­hön tur­va­ten. Ei ole pik­ku­jut­tu, kun syn­nin­tus­kis­sa kär­vis­te­le­vä saa kuul­la va­paut­ta­van evan­ke­liu­min. Sii­tä en­ke­lit­kin iloit­se­vat tai­vaas­sa, näin Raa­mat­tu ker­too (Luuk. 15:7).

Joil­la­kin ih­mi­sil­lä voi ol­la pal­jon­kin maan­pääl­lis­tä val­taa, mut­ta on vie­lä jo­tain si­tä­kin vai­kut­ta­vam­paa. Val­taa, jon­ka voi­mas­ta ih­mi­nen voi pääs­tä syn­nis­tä va­paak­si ja ta­kai­sin Ju­ma­lan lap­sek­si. Tämä voi­ma si­säl­tyy Jee­suk­sen lu­pauk­seen: "Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti" (Matt. 28:20).

Tuo lu­paus on voi­mas­sa edel­leen­kin. Sinä kal­lis ys­tä­vä, joka tätä luet, si­nu­a­kin tai­vaas­sa kai­va­taan. Si­nun ei tar­vit­se elää syn­ti­taa­kan al­la, jos tah­dot sii­tä va­paak­si. Pa­ran­nuk­seen ei tar­vit­se te­ko­ja – sik­si se mo­nes­ti niin vai­ke­aa on­kin. Tar­vit­see vain tun­tea syn­ti­syyt­tä ja kuul­la hä­nen val­ta­kun­nas­taan ju­lis­tet­tu syn­nin­pääs­tö. Se on sitä, et­tä ker­rot jol­le­kin us­ko­vai­sel­le, vaik­ka tun­te­mat­to­mal­le­kin olos­ta­si ja ha­lus­ta pääs­tä syn­neis­tä va­paak­si. Hän siu­naa si­nua ja si­nun on to­del­la­kin lupa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Ei ih­mi­sen voi­mas­ta vaan Ju­ma­lan.

Saa­tat eh­kä tie­tää, et­tä joku tut­tu­si, työ­ka­ve­ri­si tai su­ku­lai­se­si kan­taa tätä us­koa. Tar­tu­pa hi­has­ta! Eh­kä asuin­pai­kal­la­si jär­jes­te­tään seu­ro­ja, jon­ne voit ai­van va­paas­ti men­nä. Mene ja kat­so! Myös net­ti­seu­rois­ta voit kuun­nel­la tätä sa­maa ilo­sa­no­maa lä­hes joka päi­vä ja mis­sä ta­han­sa maa­il­maa lie olet­kin. Goog­le­ta!

Ter­ve­tu­loa ta­kai­sin sii­hen on­nel­li­seen oloon ja va­pau­teen, mitä sait lap­suu­des­sa­si ko­kea! Ja toi­voon, joka tä­hy­ää tai­vaan ko­tiin!

MaunoKinnunen
Mies, lähemmäs yksinkertainen. Isä, lähemmäs kakskytkertainen. Röntgensäde, mulle keskinkertaista tutumpi juttu. Ei näy eikä tunnu. Taivaantuike, elämän tärkein juttu. Näyttää tien perille. Tuntuu jo matkalla sisusonnena ja toivona Kotiin. Palautetta blogista voi laittaa osoitteeseen manukinu(a)gmail.com
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys