JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pinnallinen arviointi haavoittaa, arvostava suhtautuminen tuo turvaa

30.9.2014 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140930063800

Olen ol­lut opis­tos­sa nyt yli kuu­kau­den. Aja­tel­les­sa­ni elä­män­ti­lan­net­ta­ni en­nen opis­toa olen to­del­la kii­tol­li­nen, koen, et­tä mi­nut on joh­da­tet­tu juu­ri oi­ke­aan paik­kaan.

Olen "eri­lai­nen" ih­mi­nen. Tun­tuu has­sul­ta il­mais­ta tämä päi­vän­sel­vä asia, ja opis­tos­sa olen saa­nut no­pe­as­ti ym­mär­tää, et­tei eri­lai­suus vält­tä­mät­tä ole­kaan on­gel­ma. Toi­sin oli ko­ti­paik­ka­kun­nal­la­ni, jos­sa eri­lai­suut­ta­ni ou­dok­sut­tiin. Har­ras­tuk­se­ni, mie­len­kiin­non koh­tee­ni ja il­mei­ses­ti ul­ko­nä­kö­ni­kään ei­vät vas­tan­neet ikä­to­ve­rei­de­ni elä­män­tyy­liä. Us­ko­vais­ten­kin nuor­ten kes­kuu­des­sa val­taa alaa ul­ko­nä­kö­kes­kei­syys, ja tuon kult­tuu­rin kes­kel­lä elin muu­ta­mia vuo­sia.

It­ses­tä­ni saa­ma­ni pa­lau­te ja myös kom­men­tit muis­ta nos­tat­ti­vat hil­jal­leen pel­koa ja epäi­lyk­siä, rii­tän­kö minä ja on­ko vain ajan ky­sy­mys, et­tä jään yk­sin. Il­ta­ky­lis­sä käy­des­sä­ni olin mo­nes­ti epä­var­ma, kuu­lun­ko jouk­koon. Olin hil­jaa en­kä us­kal­ta­nut pu­hua juu­ri sa­naa­kaan. Jos­kus us­kal­sin, pai­nit­tu­a­ni en­sin huo­non it­se­tun­to­ni kans­sa ja het­kel­li­ses­ti voi­tet­tu­a­ni sen. Hy­väk­syn­tää saa­dak­se­ni aloin va­li­tet­ta­vas­ti it­se­kin tois­taa sa­maa kult­tuu­ria ja ar­vos­tel­la ih­mi­siä ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la. Mi­nus­ta tuli pin­nal­li­sel­la ta­sol­la va­li­koi­va. Sa­mal­la loin it­sel­le­ni yhä suu­rem­pia pai­nei­ta sii­tä, et­tä mi­nun täy­tyi men­nä mui­den nuor­ten tren­dien mu­ka­na.

Vä­hi­tel­len olin ajau­tu­mas­sa huo­noon suun­taan us­ko­ne­lä­män­kin kan­nal­ta. Ajal­li­set asi­at oli­vat mie­les­sä­ni pääl­lim­mäi­si­nä. En ol­lut iloi­nen sa­mal­la ta­val­la kuin en­nen. Koin stres­siä ja olin usein ala­ku­loi­nen. Olin tie­tys­ti vä­sy­nyt töi­den jäl­keen mut­ta myös ha­lu­ton läh­te­mään mui­den seu­raan, ja sik­si jäin pal­jon ko­tiin omiin oloi­hi­ni. Us­koon liit­ty­vät epäi­lyk­set nos­ti­vat pää­tään, en­kä us­kal­ta­nut kes­kus­tel­la niis­tä ke­nen­kään kans­sa. Vii­me ke­sän lop­pu­vai­heil­la ta­ju­sin, et­tä mi­nun oli pak­ko muut­taa elä­män­ti­lan­net­ta­ni. Pää­tin pyr­kiä opis­toon, ja on­nek­se­ni mah­duin jouk­koon.

Läh­din ha­ke­maan opis­tos­ta vah­vis­tus­ta us­kol­le­ni ja uu­sia ys­tä­viä. Opis­to­vuo­tem­me tee­ma ”Eri­lai­si­na yh­des­sä” pu­hut­te­lee mi­nua voi­mak­kaas­ti, sil­lä juu­ri eri­lai­suus on ol­lut mi­nul­le ja var­mas­ti mo­nel­le muul­le­kin ki­peä asia. Huo­maan kui­ten­kin vä­lil­lä edel­leen ar­vi­oi­va­ni ih­mi­siä ul­koi­sen ole­muk­sen pe­rus­teel­la. Sa­mal­la koen usein ole­va­ni it­se riit­tä­mä­tön, tääl­lä­kin. Jän­nit­ty­nei­syy­te­ni ei vält­tä­mät­tä näy kas­vois­ta, vaan se il­me­nee hil­jai­suu­te­na.

Olen saat­ta­nut tah­to­mat­ta­ni har­ras­taa po­ru­koi­tu­mis­ta, sil­lä olen tu­tus­tu­nut muu­ta­miin ih­mi­siin pa­rem­min kuin toi­siin ja vie­tän pal­jon ai­kaa hei­dän kans­saan. Tun­nen ole­va­ni tur­vas­sa hei­dän seu­ras­saan. Toi­von mui­den ym­mär­tä­vän, et­tä uu­siin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen on mi­nul­le edel­leen vai­ke­aa. Tar­vit­sen ai­kaa, sil­lä aja­tuk­sis­sa­ni on vie­lä tais­te­lu sitä kult­tuu­ria vas­taan, jon­ka eh­din omak­sua. Tais­te­lus­sa­ni mi­nua aut­taa se, et­tei tääl­lä val­lit­se sama kult­tuu­ri. Tääl­lä ovat mo­net roh­ke­as­ti tuo­neet oman eri­lai­suu­ten­sa esil­le. Tääl­lä ei tar­vit­se ”näyt­tää hy­väl­tä” tai pyr­kiä ole­maan muu­ta kuin on. Tääl­lä me olem­me – eri­lai­si­na yh­des­sä.

Pos­tauk­sen lä­het­ti Mat­ti

Ju­lis­te: Mat­ti, Mart­ta ja Kas­per

Ranuan Kristillinen Kansanopisto
Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi. Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.
13.8.2022

Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21

Viikon kysymys