JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Keskusteluhetket olivat opistossa parasta

25.5.2014 7.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140525071200

Meil­lä Ra­nu­an opis­to­lai­sil­la päät­tyi lu­ku­vuo­si lau­an­tai­na 17. tou­ko­kuu­ta. Pi­din ke­vät­juh­las­sa opis­ke­li­jan pu­heen, jos­ta olen poi­mi­nut ot­tei­ta tä­hän teks­tiin.

Nyt olem­me tul­leet opis­to­vuo­tem­me vii­mei­seen päi­vään, jota me useim­mat opis­to­lai­set olem­me lä­hes kau­hul­la odot­ta­neet. Koh­ta pi­tää hy­väs­tel­lä lä­hei­sik­si tul­leet ys­tä­vät ja tämä ra­kas opis­to. Opis­to­vuo­si on hu­mah­ta­nut ohi kuin yh­des­sä sil­män­rä­päyk­ses­sä.

Hyvä yh­teis­hen­ki on ol­lut yk­si tä­män vuo­den tun­nus­piir­teis­tä. Kes­ken vuo­den opis­toon on ri­po­tel­lut uu­sia op­pi­lai­ta, jot­ka ovat su­lau­tu­neet jouk­koon ai­van sa­ma­nar­voi­sik­si opis­to­lai­sik­si kuin me muut. Lii­an tii­vii­tä ka­ve­ri­po­ru­koi­ta ei ole syn­ty­nyt. Kah­den vuo­den ta­kai­set opis­to­lai­set kä­vi­vät tääl­lä erää­nä vii­kon­lop­pu­na kurs­sil­la ja oli­vat jät­tä­neet meil­le ter­vei­sik­si ke­ho­tuk­sen vaih­taa vä­lil­lä ruo­ka­pöy­tä­jär­jes­tys­tä, jot­ta tu­li­si ol­tua mah­dol­li­sim­man mo­nien opis­to­lais­ten kans­sa. Tun­tui vai­ke­al­ta nou­dat­taa neu­voa, kun meil­lä ei ol­lut mi­tään ruo­ka­pöy­tä­jär­jes­tys­tä! Olen it­se saat­ta­nut is­tua päi­vän jo­kai­sel­la ruo­kai­lul­la ai­van eri ka­ve­rei­den kans­sa.

Ku­ten mo­nes­ti on kuul­tu, opis­to on to­del­la elä­män­kou­lu. Tääl­lä opi­taan esi­mer­kik­si sii­vo­a­maan ja te­ke­mään töi­tä keit­ti­ö­vuo­rois­sa, mut­ta tääl­lä op­pii pal­jon myös va­paa-ajal­la. Pe­li­ken­til­lä opi­taan ot­ta­maan toi­sia huo­mi­oon, ja so­lu­e­lä­mäs­sä opi­taan vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja. Opis­tos­ta pu­hut­ta­es­sa muis­te­taan use­as­ti lä­hin­nä va­paa-ai­ka, ja se saa opis­ton kuu­los­ta­maan pel­käl­tä haus­kan­pi­dol­ta. To­tuus on kui­ten­kin se, et­tä tääl­lä­kin opis­kel­laan. Meil­lä kie­li­lin­jal­la on ol­lut ai­kai­sia aa­mu­he­rä­tyk­siä Da­nin ja An­ni­kin kiel­ten­tun­neil­le sekä kan­sain­vä­li­syys­tie­don pro­jek­tin pa­riin. Vaik­ka vä­lil­lä aa­mu­he­rä­tyk­set ovat tun­tu­neet an­keil­ta, kui­ten­kin ne en­kut, us­kon­not, ma­ti­kat ja vies­tin­nät ovat ryt­mit­tä­neet opis­ton ar­kie­lä­mää ja opis­ke­lun pa­ris­sa puur­ta­mi­nen on ol­lut to­del­la tär­ke­ää tu­le­vai­suu­tem­me kan­nal­ta.

Ai­van yk­kö­sa­si­ak­si opis­tos­ta nos­tan us­kon mer­ki­tyk­sen. Se on voi­mak­kaas­ti esil­lä tääl­lä myös ar­jes­sa. Aa­mui­sin olem­me saa­neet ko­koon­tua aa­mu­har­tau­teen. Ko­vin raa­ma­tul­li­nen har­taus ei ai­na ole, mut­ta us­ko on mu­ka­vas­ti esil­lä opet­ta­jien ja sil­loin täl­löin op­pi­lai­den­kin teks­teis­sä, omis­sa hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa elä­män­ta­ri­nois­sa sekä Sii­o­nin lau­luis­sa ja vir­sis­sä. Tu­le­va­na syk­sy­nä lu­ki­os­sa var­mas­ti kai­paan joka-aa­mui­sia Sii­o­nin lau­lu­ja.

Opis­to on teh­nyt us­kos­ta it­sel­le­ni pal­jon lä­hei­sem­män ja oma­koh­tai­sem­man. Sii­tä on tul­lut hy­väl­lä ta­val­la jo­ka­päi­väi­sem­pi asia; sitä ei mie­ti vain py­hä­päi­vä­nä seu­ra­pen­kis­sä. En­nen opis­toa us­ko­na­si­oi­ta ei tul­lut ko­vin pal­jon mie­tit­tyä ei­kä mi­nul­la ol­lut pal­jon us­ko­vai­sia ka­ve­rei­ta. Seu­rois­sa käyn­ti oli eh­kä enem­män tapa, ei­kä ihan joka viik­ko tul­lut edes käy­tyä. Tääl­lä ys­tä­vien kans­sa on kes­kus­te­lu us­ko­na­si­ois­ta saat­ta­nut he­rä­tä vaik­ka ruo­ka­pöy­däs­sä. Mo­niin ky­sy­myk­siin ei nuo­ril­ta löy­dy vas­tauk­sia, mut­ta on ol­lut an­toi­saa pur­kaa miel­tä ja vain kuun­nel­la, mitä toi­sil­la on aja­tuk­sis­sa. Täl­lai­set het­ket ovat eh­dot­to­mas­ti opis­ton par­hai­ta puo­lia.

Opis­ke­lun­täy­teis­tä ke­vät­tä ryt­mit­ti­vät muu­ta­mat yh­tei­set ta­pah­tu­mat. Hel­mi­kuun al­ku­puo­lel­la vie­tet­tiin tal­vi­päi­viä. En­nen hiih­to­lo­maa oli elä­män­kaa­ri­viik­ko. Van­huus­päi­vä­nä meil­le oli kut­sut­tu vie­raik­si ra­nu­a­lai­sia van­huk­sia, joi­den ker­to­muk­sia oli­si kuun­nel­lut pi­tem­pään­kin. Hei­dän nä­ke­myk­sen­sä elä­mäs­tä on ai­van eri­lai­nen kuin meil­lä 17-vuo­ti­ail­la. Huh­ti­kuus­sa pää­sim­me kan­sain­vä­li­syys­tee­man pa­riin. Maa­il­maam­me avar­si esi­mer­kik­si af­rik­ka­lai­sen nuo­ren ker­to­mus, kak­si eri­lais­ta au pair -ta­ri­naa sekä esi­tys lä­he­tys­työs­tä. Saim­me myös vie­raik­sem­me tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta Ro­va­nie­mel­tä. Opis­to­vuo­den hui­pen­nuk­si­na vie­tim­me ys­tä­vyys­lii­ton juh­laa vap­pu­na ja teim­me opin­to­mat­kan Vi­roon.

Pa­laan vie­lä het­kek­si opis­to­vuo­tem­me en­sim­mäi­seen päi­vään. Al­kur­har­tau­des­sa reh­to­rim­me Ee­ro toi­voi, et­tä teem­me yh­des­sä täs­tä vuo­des­ta sel­lai­sen, et­tä jo­kai­nen voi sa­noa vii­mei­sen päi­vän koit­ta­es­sa: "Se oli hyvä vuo­si." Muis­tan, kuin­ka odo­tuk­set ja tun­nel­mat oli­vat sil­loin se­ka­vat. Mil­lai­nen vuo­des­ta tu­li­si? It­se per­hee­ni ai­no­a­na lap­se­na jou­tui­sin en­sim­mäis­tä ker­taa ja­ka­maan huo­neen jon­kun kans­sa ja asu­maan mui­den sa­ma­ni­käis­ten jou­kos­sa. Sain kui­ten­kin luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja us­koa, et­tä on mi­nul­le tar­koi­tet­tu, et­tä läh­din opis­toon. Nyt tätä vii­meis­tä opis­to­päi­vää viet­tä­es­sä­ni voin täy­des­tä sy­dä­mes­tä­ni sa­noa: "Tämä oli to­del­la eri­no­mai­nen vuo­si."

Eli­as

Ranuan Kristillinen Kansanopisto
Ranuan kristillinen kansanopisto sijaitsee Ranuanjärven rannalla noin kahden kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta. Opistossa opiskelee vuosittain noin 120 opiskelijaa viidellä eri linjalla. Pääosa opiskelijoista on 16–20-vuotiaita. Lyhytkurssilaisia on noin 3000. Tervetuloa joukkoomme opiskelemaan ja virkistymään! Lisätietoa opistosta www.rakro.fi. Päivämies-verkkolehden opistoblogia kirjoittavat sekä opiskelijat että henkilökunta.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys