JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Suojeleva ei

14.11.2017 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171114064200

Elä­mä on jat­ku­vaa va­lin­taa, suun­nan ot­ta­mis­ta, myön­ty­mis­tä ja kiel­täy­ty­mis­tä. Elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta kiin­ni­pi­tä­mi­nen ja tär­keim­pien ar­vo­jen to­teut­ta­mi­nen vaa­tii me­ne­mis­tä sitä koh­ti, mikä on tär­ke­ää ja kiel­täy­ty­mis­tä sii­tä, mikä rik­koo elä­män tär­keim­piä asi­oi­ta. Joka het­ki jou­dun va­lit­se­maan, mi­hin asi­aan tar­tun, niin työs­sä työs­sä kuin va­paal­la. Mi­hin käy­tän vuo­ro­kau­te­ni tun­nit? Mitä teen so­mes­sa, mitä os­tan kau­pas­ta, mitä luen ja mitä ta­voit­te­len?

Elä­mäs­sä on pal­jon vel­vol­li­suuk­sia ja ta­po­ja, mut­ta jos­kus nii­tä­kin voi py­säh­tyä kat­so­maan vä­hän kau­em­paa ja ky­syä: Mikä mi­nul­le on tär­ke­ää? Mi­hin ha­lu­an lap­si­a­ni kas­va­tuk­sel­la oh­ja­ta? Eet­ti­set ja mo­raa­li­set va­lin­tam­me ra­ken­tu­vat ar­vois­ta, joi­hin olem­me kas­va­neet, joi­hin olem­me pyr­ki­neet tai jot­ka elä­män­his­to­ri­am­me ku­lus­sa ovat rep­puum­me jää­neet tai jot­ka olem­me poi­mi­neet.

It­sel­le­ni on tär­kein­tä, et­tä on rau­ha sy­dä­mel­lä. Se tar­koit­taa, et­tä ha­lu­an teh­dä ar­voi­hi­ni pe­rus­tu­via va­lin­to­ja. Va­lin­to­ja, joi­den kans­sa voin ol­la hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la. En tah­do ys­tä­vys­tyä sie­lun­vi­hol­li­sen kans­sa. Mut­ta en­nen kaik­kea ha­lu­an luot­taa sii­hen, et­tä omis­ta pyr­ki­myk­sis­tä huo­li­mat­ta Ju­ma­la oh­jaa elä­mää­ni – jos­kus vai­kei­den­kin ti­lan­tei­den kaut­ta. Ja et­tä saan ai­na elää Ju­ma­lan ar­mon suo­jis­sa.

Yri­tän jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä­ni kes­kit­tyä oleel­li­seen. Seu­ra­kun­nas­tam­me toi­seen teh­tä­vään siir­ty­vä pap­pi to­te­si­kin jää­hy­väis­saar­nas­saan: ”Ras­kas­kin työ voi ol­la an­toi­saa, kun tie­tää, mitä var­ten sitä te­kee ja mikä sii­nä on olen­nais­ta.”

To­tu­tut ta­vat tai jot­kut muut syyt voi­vat vai­keut­taa haa­vei­den to­teut­ta­mis­ta. Mi­nul­la on asi­oi­ta, joi­ta en ole saa­nut to­teu­tet­tua, kos­ka en ole osan­nut sa­noa "ei" joil­le­kin muil­le asi­oil­le. On mu­ka­vam­pi läh­teä ul­koi­le­maan kuin opis­kel­la. Blo­gi­kir­joit­ta­mi­sen­kin jä­tän usein vii­mei­seen het­keen.

Työ­huo­nee­ni tau­lul­la on Kah­lil Gib­ra­nin sa­non­ta: ”Ih­mi­set tar­vit­se­vat elä­es­sään kak­si sy­dän­tä: pie­nen, joka on täyn­nä sy­vää hel­lyyt­tä, ja toi­sen joka on te­räs­tä.” Mi­nul­le tuo hel­lyys on vä­lit­tä­mis­tä ja myö­tä­tun­nol­lis­ta, ym­mär­tä­vää rak­kaut­ta. Te­räk­si­nen sy­dän on sitä, et­tä us­kal­taa ol­la vah­va ja luja sil­loin, kun tar­vit­see puo­lus­taa jo­ta­kin to­del­la tär­ke­ää. Se voi ol­la het­ki, jol­loin kiel­täy­tyy sa­no­mal­la "ei".

Ys­tä­väl­li­nen­kin kiel­täy­ty­mi­nen voi ai­heut­taa pa­haa miel­tä pyy­tä­jäl­le. Tär­kein­tä kui­ten­kin on, et­tä us­kal­taa puo­lus­taa sitä, mikä it­sel­le ja lä­hei­sil­le on ar­vok­kain­ta. Jos­kus esi­mer­kik­si ras­kas per­he­ti­lan­ne voi vaa­tia sen, et­tä mo­lem­pien van­hem­pien on kai­kin voi­min pon­nis­tel­ta­va yh­des­sä per­heen hy­väk­si, jot­ta sel­vi­tään. Sil­loin on eh­kä sa­not­ta­va "ei" har­ras­tuk­sil­le tai yli­mää­räi­sil­le vel­vol­li­suuk­sil­le sekä "kyl­lä" kai­kel­le tu­el­le, joka vah­vis­taa per­heen jak­sa­mis­ta.

Elä­män­laa­tu­ni on kas­va­nut sii­nä, kun olen us­kal­tau­tu­nut käyt­tä­mään ei-sa­naa pos­tii­vi­sel­la ta­val­la. Se on vah­vis­ta­nut ja suo­jel­lut it­se­ä­ni ja mi­nul­le tär­kei­tä ar­vo­ja sil­loin, kun on tar­vin­nut vas­tus­taa epä­a­si­al­lis­ta ja jul­maa käy­tös­tä tai ti­lan­net­ta. Ei-sa­nal­la voi po­si­tii­vi­ses­ti il­mais­ten lait­taa ra­jat. Se suo­je­lee ja var­je­lee.

Tär­ke­ää on, et­tä ei-sa­naa käyt­tää ys­tä­väl­li­ses­ti ja ta­val­la, joka ker­too it­sel­le tär­keis­tä asi­ois­ta. ”Ei, kii­tos” tai ” Kii­tos, mi­nul­la on mui­ta suun­ni­tel­mia” tai ”Kii­tos, juu­ri nyt en pys­ty hoi­ta­maan teh­tä­vää”. Jos­kus tar­vi­taan jä­mäk­kyyt­tä: ”Tuo ei ole mi­nus­ta ok” tai ”Nyt riit­tää”, kun las­ten rie­hak­kaat lei­kit ylit­tä­vät koh­tuu­den ra­jan.

Olet­ko jos­kus ko­ke­nut, et­tä olet mu­kau­tu­nut jo­hon­kin ti­lan­tee­seen vält­tääk­se­si syyl­li­syy­den­tun­teen tai ikä­vän huo­mi­on? Mi­nul­le tuo on tut­tu ko­ke­mus: olen jos­kus myön­ty­nyt lii­kaa oman pel­ko­ni täh­den. Olen saat­ta­nut aja­tel­la, et­tä jos en suos­tu, se tar­koit­taa, et­tä en hoi­da riit­tä­vän hy­vin vel­vol­li­suuk­si­a­ni. Löy­dän it­ses­tä­ni sen puo­len, joka on myö­täil­lyt ja yrit­tä­nyt ym­mär­tää – jos­kus jopa elä­män tär­keim­pien asi­oi­den kus­tan­nuk­sel­la. Olen myös saat­ta­nut väl­tel­lä ti­lan­net­ta, kun en ole ol­lut var­ma omas­ta kan­nas­ta­ni. Jos­kus jou­dun kas­va­tus­teh­tä­väs­sä ti­lan­tee­seen, et­ten tie­dä, mikä oli­si pa­ras re­a­goi­mi­nen. Sil­loin hou­kut­tai­si se, et­tä ei puut­tui­si asi­aan ol­len­kaan.

Myön­ty­mi­sen vas­ta­koh­ta voi­si taas ol­la hyök­käys, joka läh­tee vi­has­ta. Jos­kus konf­lik­ti, jos­sa il­mais­taan omat mie­li­pi­teet ja ar­vos­tuk­set, on edel­ly­tys rau­hal­le ja rak­kau­del­le. Niin kävi mi­nul­le ja puo­li­sol­le­ni tänä aa­mu­na kä­ve­ly­len­kil­lä. Ava­sim­me sy­vim­piä tun­to­jam­me, re­a­goim­me puo­lus­tel­len ja pe­lä­ten, mut­ta lo­pul­ta jäi jäl­jel­le rak­kaus ja an­teek­si­an­to. Tuli työ­päi­vän ai­kaan niin tur­val­li­nen olo, kun sain ää­ni­vies­tin: ”Ra­kas, mun on pak­ko sa­noa, et­tä en­tis­tä enem­män ra­kas­tan si­nua. Iha­na oli pur­kaa sy­vim­piä tun­to­ja tänä aa­mu­na.”

HennaKinnunen
Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.
26.2.2024

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Ps. 25:6

Viikon kysymys