JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rakkaus ja kipu

15.5.2018 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180515061900

On per­jan­tai-il­ta. Is­tah­dan ar­ki­vii­kon päät­teek­si seu­ra­sa­liin. Mie­li on vä­sy­nyt – niin tyh­jä ja täy­si yh­tä ai­kaa. Ei oli­si ol­lut fyy­sis­tä voi­maa ei­kä so­si­aa­lis­ta ka­pa­si­teet­tia läh­teä seu­roi­hin. Mie­li pa­laa ar­ki­vii­kon ta­pah­tu­miin, koh­taa­mi­siin ja kes­kus­te­lui­hin ys­tä­vien kans­sa.

On­nek­si en­nen seu­ra­pu­het­ta lau­le­taan mon­ta lau­lua ja virt­tä ja voin ol­la omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni. ”On niin pal­jon asi­oi­ta, joi­ta en voi ym­mär­tää.” Pala nou­see kurk­kuun. Niin vä­hän ym­mär­rän. ”Usein epäi­lys­ten us­va us­kon sil­mää hä­mär­tää. Avuk­se­ni sil­loin kai­paan tai­vaal­lis­ta ys­tä­vää.” Sa­nat ko­lah­ta­vat juu­ri mi­nul­le, ja kyy­ne­leet al­ka­vat vir­ra­ta. Otan pu­he­li­men esil­le ja pa­laan ys­tä­vie­ni kans­sa käy­tyi­hin kes­kus­te­lui­hin elä­män rak­kau­des­ta ja ras­kau­des­ta.

Elä­mää­ni si­säl­tyy mo­nen­lai­sia epäi­lyk­siä, epäi­lyyn vä­sy­mis­tä­kin. Mo­nes­ta asi­as­ta tie­dän ja ym­mär­rän vä­hän ja mitä enem­män tie­dän, sitä enem­män epäi­len. Epäi­lyk­set py­säyt­tä­vät ja saa­vat poh­ti­maan elä­mää. Ne voi­vat vie­dä sitä koh­ti, mikä on hy­vää tai ne voi­vat joh­dat­taa huo­noi­hin va­lin­toi­hin. Epäi­lyk­set saat­ta­vat li­sä­tä tai ava­ta vi­han ja pe­lon luk­ko­ja.

Myös us­ko­mi­seen liit­tyy epäi­lyä. Kun ope­tus­lap­set oli­vat sul­jet­tu­jen ovien ta­ka­na, Jee­sus tuli hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le.” Näin­kö it­se­kin sul­keu­dun omien epäi­lys­ten kes­kel­lä luk­ko­jen taak­se? On­nek­si Ju­ma­lan ar­mo yl­tää sin­ne­kin. Mo­nes­ti epäi­ly saa hil­je­ne­mään ja et­si­mään us­kon voi­maa, sitä, et­tä jak­saa kat­soa oman mie­len ja tah­don yli, luot­taa Ju­ma­laan. Se het­ki on ih­meel­li­nen, kun epäi­lys häi­pyy ja us­ko kir­kas­tuu. Myös epäi­lyk­sen ki­vus­sa voi tun­tea Ju­ma­lan rak­kau­den. Täs­tä kir­joi­tin ys­tä­väl­le­ni:

”Pyy­dän, et­tä Ju­ma­la kir­kas­tai­si va­lol­laan vai­ke­at asi­at. Niin, et­tä pel­käi­sin sitä, mitä on syy­tä pe­lä­tä. Et­tä tur­vai­sin sii­hen, mi­hin on hyvä tur­va­ta. Et­ten omin tah­doin ra­ken­na muu­ria pe­lol­le, vaan luot­tai­sin Ju­ma­lan siu­nauk­sen ja var­je­luk­sen tur­vaan. Oli­sin vah­va sii­nä, mis­sä Ju­ma­la mi­nun tah­too ole­van vah­va, en sii­nä mis­sä it­se tah­don ol­la vah­va.”

Kaik­kein vai­kein­ta on py­säh­tyä sil­loin, kun on syy­tä nöyr­tyä. Oli­si hel­pom­paa kier­tää ja kaar­taa asi­aa tai hy­pä­tä sen yli. Jos­kus ereh­dyn syyt­tä­mään tois­ta sii­tä, mitä it­se en pys­ty koh­taa­maan. Oman heik­kou­den myön­tä­mi­nen kui­ten­kin saa nä­ke­mään ar­mon, sen rak­kau­den, joka an­taa elä­mäl­le­ni tar­koi­tuk­sen. Se te­kee mi­nut on­nel­li­sek­si ki­vun­kin kes­kel­lä.

Olen on­nel­li­nen tä­män rak­kau­den ja epäi­lys­ten kes­kel­lä. On­nel­li­nen sii­tä, et­tä olen tun­te­nut omal­la yk­si­näi­sel­lä pai­kal­la­ni, seu­rois­sa ja työs­sä, Ju­ma­lan ar­mon tuo­man rau­han. ”Tämä päi­vä on ol­lut ih­me. Us­kon yhä vah­vem­min, et­tä Ju­ma­la tätä kaik­kea oh­jaa, an­taa kai­ken ta­pah­tua. On le­vol­lis­ta ja rau­hal­lis­ta. Luot­ta­vai­nen mie­li. Ris­tin kä­te­ni hil­jaa ja pyy­dän, et­tä Ju­ma­lan rau­ha ra­ken­tai­si ja lä­hes­tyi­si, avai­si heik­ko­jen ja vah­vo­jen mie­let us­ko­maan Ju­ma­lan hy­vyy­teen. Mi­nun­kin mie­le­ni."

Seu­rai­sän­tä il­moit­taa: ”Aloi­te­taan seu­rat ja lau­le­taan vir­si 195.” Pie­nin, yli puo­li­tois­ta­met­ri­nen, kiep­puu sy­lis­sä. Van­him­mat lap­set is­tu­vat sa­mal­la tuo­li­ri­vil­lä ja lau­la­vat. Olen on­nel­li­nen sii­tä, et­tä he ovat tul­leet tä­män ar­mo­pöy­dän ää­reen kuun­te­le­maan ja py­säh­ty­mään. Täs­sä yh­tey­des­sä koen pa­lan tai­vaal­lis­ta rau­haa. Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh. 14:27.)

HennaKinnunen
Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys