JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hyvän Paimenen hoidossa

12.4.2017 6.41

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170412064100

Läh­dim­me mie­he­ni kans­sa il­ta­va­el­luk­sel­le sa­teen vir­voit­ta­mil­le vih­reil­le kuk­ku­loil­le. Ko­ti­kau­pun­kim­me ja Mi­jak­sen vuor­ten vä­lis­sä on kum­pui­le­vaa maas­toa, jos­sa vil­jel­lään, lai­dun­ne­taan ja ul­koil­laan. Il­ta-au­rin­ko kuul­si edes­sä avau­tu­van vuo­ris­ton ta­kaa. Ka­pea pol­ku joh­ti pie­nen kuk­ku­lan la­el­le. Au­rin­gon­las­kun suun­taan avau­tui kau­nis niit­ty­mai­se­ma, maa­lais­ta­lo­jen pi­ha­pii­rit ja puu­tar­hat sekä olii­vi- ja vii­ku­na­puu­vil­jel­mät. Nou­sim­me pol­kua ylös verk­kai­ses­ti aja­tuk­sis­sam­me, käsi kä­des­sä.

Mie­he­ni huo­ma­si jon­kin mat­kan pääs­sä edes­säm­me lam­paan. Se oli yk­sin. Mui­ta lam­pai­ta ei nä­ky­nyt. Ajat­te­lin, et­tä se on ek­sy­nyt lau­mas­ta tai lou­kan­nut it­sen­sä. Nou­sim­me yhä pol­kua, mut­ta jäin kat­seel­la­ni seu­raa­maan lam­mas­ta. Py­säh­dyim­me kuk­ku­lan la­el­le.

Kuu­lim­me kel­lo­jen ki­li­nää ja mää­ki­mis­tä. Ja huo­ma­sim­me, et­tä au­rin­gon­las­kun suun­nas­sa, alem­pa­na vih­re­äl­lä nii­tyl­lä olii­vi­pui­den suo­jis­sa oli suu­ri lam­mas­lau­ma. Näky oli pu­hut­te­le­va. Aja­tuk­se­ni ja huo­mi­o­ni kes­kit­tyi kui­ten­kin lam­paa­seen, joka oli eril­lään muis­ta, yk­sin. Seu­ra­sin yhä kat­seel­la­ni sitä, ja huo­ma­sin, et­tä se on­tui. Ajat­te­lin, et­tä lam­mas kuu­li ja näki lau­man, mut­ta ei ky­en­nyt pa­laa­maan sen suo­jiin.

Ih­met­te­lim­me ja lii­ku­tuim­me nä­ke­mäs­täm­me. Lam­mas­lau­ma, kuin Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta. ”Ja tuo olen minä”, mie­he­ni sa­noi ja näyt­ti on­tu­vaa lam­mas­ta. Yk­si­näi­nen lam­mas sei­sah­tui ja kat­soi lau­maa. Se yrit­ti nil­kut­ta­en ede­tä lau­man suun­taan. Mat­ka oli tus­kai­sen nä­köis­tä.

Py­säh­dyim­me miet­ti­mään us­kon­kil­voi­tus­ta. Poh­dim­me, et­tä tuon lam­paan ti­lan­ne on tut­tu. Kun tu­lee syn­ti­haa­vo­ja, kuu­luu kut­su tul­la lä­hel­le Pai­men­ta, mut­ta vai­vat pai­na­vat, kul­ke­mi­nen ei tun­nu on­nis­tu­van. Kui­ten­kin on halu omis­taa rau­haa, iloa ja va­paut­ta. Tu­lee tar­ve ky­syä, saan­han vie­lä us­koa.

Pian au­rin­ko pai­nui vuor­ten taak­se, ja näim­me lam­pai­den jou­kos­sa pai­me­nen, joka ko­ko­si lam­pai­ta tii­vii­seen ryh­mään, oli­han tu­los­sa pi­meä. Kat­se­lim­me ta­pah­tu­maa kuin oli­sim­me seu­ran­neet Raa­ma­tun ker­to­mus­ta Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta. Koot­tu­aan lau­man­sa pai­men jät­ti sen ja läh­ti mää­rä­tie­toi­ses­ti et­si­mään yk­sin jää­nyt­tä, ka­don­nut­ta lam­mas­ta. Pai­men kul­ki sau­vaan­sa no­ja­ten rin­teel­lä yk­si­näi­sen lam­paan luo. Hän ku­mar­tui lem­pe­äs­ti lam­paan puo­leen ja saat­toi kär­si­väl­li­ses­ti on­tu­van ja hei­kon lam­paan ta­kai­sin lau­maan­sa. Osa lau­man lam­pais­ta tuli vas­taan pai­men­ta ja nil­kut­ta­vaa lam­mas­ta, ja yh­des­sä koko lau­ma siir­tyi lam­mas­tar­han suo­jiin tur­vaan pi­me­äl­tä ja pe­doil­ta.

Sei­soim­me käsi kä­des­sä ja kuun­te­lim­me lam­mas­lau­man ää­niä hä­mär­ty­väs­sä il­las­sa. Olim­me saa­neet elää to­dek­si Raa­ma­tun ver­tauk­sen Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta. Ju­ma­la oli sen avul­la vah­vis­ta­nut us­ko­am­me. Hy­vän Pai­me­nen kut­su­va ää­ni oli läs­nä. Siu­na­sim­me toi­si­am­me. Mie­lee­ni nou­si muis­tu­tus – äl­kää an­ta­ko päi­vän las­kea vi­han­ne yl­le. Ju­ma­la pu­hut­te­li omi­aan. Evan­ke­liu­min tur­vaan ja suo­jaan oli hyvä jää­dä.

HennaKinnunen
Olen 44-vuotias nainen ja asun perheeni kanssa kuudetta vuotta Fuengirolassa, Espanjassa. Minua kiinnostaa se, johon sanat eivät aina yllä. Se tärkeä, mitä nopeasti askeltaessa ei välttämättä huomaa. Voimaannun hiljaisuudessa, luonnossa ja siellä missä elämän kipua ja iloa uskalletaan jakaa kyyneleillä. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen henna.kinnunen@dnainternet.net.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys