JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tulvan, kylvön ja sadonkorjuun maassa

10.2.2019 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190210064200

Vos­si­koi­den ka­vi­ot kap­sa­vat, au­tot kaa­sut­ta­vat, riik­ka­rit rai­ku­vat. – Ma­dam, come in­to my shop! – En tule, an­taa ol­la, I am vi­hai­nen ak­ka Suo­mes­ta, sa­noo ys­tä­vä­ni. – Ah, Suo­mi, Fin­land, No­kia! mies nau­raa ja näyt­tää kän­nyk­kään­sä. Nau­ram­me kaik­ki su­las­sa so­vus­sa. Ba­saa­ri­kaup­pi­aat ei­vät suu­tu, tyr­kyt­tä­mi­nen on osa kult­tuu­ria, seu­rus­te­lu­ta­pa­kin ta­val­laan. Ta­vat­to­man ys­tä­väl­li­siä egyp­ti­läi­set ovat. Ta­lo­jen ovet ovat vie­rail­le au­ki vuo­ro­kau­det lä­peen­sä.

Ku­nin­kai­den laak­son hiek­ka pö­ly­ää, hel­le on val­ta­va. Mi­tään muu­ta ei näy kuin haa­le­an­si­ni­nen hel­le­tai­vas, rus­ke­aa hiek­kaa ja ki­veä. Joil­la­kin mat­kai­li­joil­la on mas­kit. Hau­ta­laak­son rin­teet ko­ho­a­vat jyr­käs­ti ylös­päin. Hau­to­jen suu­au­kot on vah­vis­tet­tu be­to­nil­la.

Tu­tank­ha­mo­nin muu­mio le­pää la­si­vit­rii­nis­sä. Hä­nes­tä nä­kyy vain pää, har­ti­at ja jal­ka­te­rät, muu osa muu­mi­os­ta on pei­tet­ty kan­kaal­la. Hän on mus­ta, kuin ter­vat­tu, ham­paat ovat val­koi­set ja ehe­ät. – Tuol­ta si­jal­ta hän nou­see omaan osaan­sa ylös­nou­se­muk­sen päi­vä­nä, joku sa­noo. Ki­vi­nen sar­ko­fa­gi on toi­ses­sa huo­nees­sa. Sar­ko­fa­gi on mil­tei pie­nen hen­ki­lö­au­ton ko­koi­nen. Se on au­ki. Si­säl­lä on faa­ra­on var­ta­loa myö­täi­le­vä kul­tai­nen ark­ku. Faa­ra­on pal­sa­moin­ti on kes­tä­nyt seit­se­män­kym­men­tä päi­vää, kas­voil­le on va­let­tu kul­tai­nen kuo­lin­naa­mio.

Bou­gain­vil­let kuk­ki­vat. Kyyh­ky­set ku­jer­ta­vat puis­ti­koi­den sii­mek­ses­sä. Nii­li sol­juu elä­män­vir­ta­na tuo­den Af­ri­kan sy­dä­mes­tä re­he­vyyt­tä Si­ni­sen ja Val­koi­sen Nii­lin yh­dis­ty­es­sä yh­dek­si suu­rek­si vir­rak­si Egyp­tin ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la. En­nen 1972 val­mis­tu­nut­ta As­su­a­nin suur­pa­toa ja ra­ken­ta­mi­ses­sa syn­ty­nyt­tä Nas­ser-jär­veä, Nii­lin tul­vat an­toi­vat Egyp­til­le sen kol­me vuo­de­nai­kaa: tul­van, kyl­vön ja sa­don­kor­juun. As­su­a­nin suur­pa­to on erit­täin tar­kas­ti var­ti­oi­tua alu­et­ta. Jos pato pom­mi­tet­tai­siin ha­jal­le, vii­des­sä tun­nis­sa oli­si­vat val­ta­vat ve­si­mää­rät Kai­ros­sa as­ti eli 800 ki­lo­met­rin pääs­sä.

Kä­ve­lem­me täh­käl­le jou­tu­neen oh­ra­pel­lon lai­taa. Mei­tä koh­taa raa­ma­tul­li­nen näky. Noin kym­men­vuo­ti­as poi­ka juok­see luok­sem­me vaa­le­as­sa me­kos­sa, kak­si aa­sia ruo­kai­lee kau­em­pa­na. Poi­ka an­taa kä­teem­me lem­mi­kin­si­ni­sen rau­ta-ai­dan vä­lis­tä nel­jä oh­ran­täh­kää, ys­tä­väl­lä­ni kak­si tuu­he­aa ja pul­le­aa, hy­vin val­mis­tu­nut­ta, mi­nul­le kak­si kui­vet­tu­nut­ta, sur­ke­an nä­köis­tä. Niin­pä tie­ten­kin: on kar­kaus­päi­vä! Nau­ram­me sat­tu­mal­le, Joo­se­fin unet tu­le­vat mie­leem­me. Min­ne­kä muu­al­le tämä ta­pah­tu­ma niin so­pi­si kuin Egyp­tiin!

Abu Sim­be­lin temp­pe­liin me­nem­me au­ti­o­maan hal­ki bus­seil­la. Yli 90 pro­sent­tia Egyp­tin maa-alas­ta on au­ti­o­maa­ta. Läh­dem­me liik­keel­le pal­jon en­nen au­rin­gon­nou­sua. Ka­me­rat räp­säh­te­le­vät au­tos­sa tiu­haan tah­tiin, kun au­rin­ko mat­kan ku­lu­es­sa nou­see hiek­ka-aa­vi­kon ta­kaa. Pa­luu­mat­kal­la saam­me ihail­la mah­ta­via kan­gas­tuk­sia. Ki­vi­kum­pa­reet ku­vas­tu­vat saa­ri­na iha­niin si­ni­siin jär­viin, joi­ta ei ole ole­mas­sa­kaan. Näen, kun lok­ki len­tää tyy­nen jär­ven­pou­ka­man yl­lä: lok­ki on jos­ta­kin au­ti­o­maan tuu­leen kuin ih­meen kau­pal­la ek­sy­nyt ros­ka­pus­si, jär­ven­pou­ka­ma har­haa!

Abu Sim­be­lin temp­pe­lin ra­ken­nut­ti faa­rao Ram­ses toi­nen. Hän­tä pi­de­tään Moo­sek­sen kas­vin­kump­pa­ni­na ja sinä faa­ra­o­na, joka ajoi is­ra­e­li­lai­set Egyp­tis­tä. Joku ker­too et­tä Pu­nai­sen me­ren poh­jas­ta on löy­ty­nyt faa­ra­on so­ta­vau­nu­jen ra­tas. Temp­pe­li ja sen vie­res­sä ole­va Ram­sek­sen lem­pi­vai­mon Ne­fer­ta­rin temp­pe­li on mo­lem­mat sa­hat­tu kap­pa­leik­si ja siir­ret­ty pala pa­lal­ta ny­kyi­sel­le pai­kal­leen te­ko­kal­li­ol­le Nas­ser-jär­ven ran­nal­le. Ne oli­si­vat jää­neet As­su­a­nin pa­don val­mis­tut­tua Nas­ser-jär­ven poh­jaan. Edel­leen­kin jär­ven poh­jas­sa on pa­ri­kym­men­tä temp­pe­liä.

Ris­tei­ly­a­lus sol­juu eteen­päin. Nii­lin ran­to­jen maa­seu­tu elää elä­mään­sä. Ran­ta­kais­ta­le on kas­te­lun an­si­os­ta veh­reä, kyl­vö tuu­he­aa, pal­mut su­hi­se­vat miel­lyt­tä­väs­ti vii­len­tä­väs­sä tuu­les­sa, kais­lat su­ha­ja­vat. Tuol­lai­seen kais­lik­koon las­ket­tiin mui­noin Moo­ses-lap­si. Mi­ten kirk­kain ja luot­ta­vai­sin sil­min hän mah­toi kat­sel­la tai­vaan si­neen. Suu­ren Ju­ma­lan, ai­no­an to­del­li­sen ja elä­vän Ju­ma­lan, vai­ke­aan ja mo­ni­vai­hee­seen teh­tä­vään kut­su­ma lap­si.

Saa­vum­me seu­dul­le, jos­sa on enem­män ran­ta-asu­tus­ta, vaa­ti­mat­to­mia ta­lo­ja, jois­sa ken­ties yk­si sei­nä on si­vel­ty kirk­kaan­si­ni­sel­lä maa­lil­la mui­den ol­les­sa ra­pau­tu­nei­ta ja mu­ren­tu­nei­ta sa­vi­tii­liä. Yh­täk­kiä ky­län mi­na­ree­tis­ta ka­jah­taa ru­kous­kut­su, hie­man yk­si­toik­koi­nen, hie­man aa­ve­mai­nen, su­rul­li­nen­kin. Mies jät­tää kak­si aa­si­aan, ken­ties ai­no­at omis­ta­man­sa, pol­vis­tuu ran­ta­ruo­hi­kol­le, ku­mar­tuu maa­han as­ti, nou­see ylös, pol­vis­tuu jäl­leen, mon­ta ker­taa. – Ei­kö tul­lut ker­ral­la hyvä, ei­kö Al­lah kuu­le? let­kaut­taa joku lai­van kan­nel­la. Heik­ko sana! Ei­hän meil­lä ole oi­keut­ta. Ar­mon­kin olem­me saa­neet ar­mos­ta. Jos­pa täs­sä­kin maas­sa, jos­sa am­moin Ju­ma­lan omai­suus­kan­sa asui niin suu­rel­la jou­kol­la, et­tä hei­dän pe­lät­tiin täyt­tä­vän koko maan, saar­nat­tai­siin vie­lä va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys